Läheisten menettäminen on tehnyt minusta kyynisen
Omien vanhempien ja muiden rakkaiden ihmisten menetys on johtanut siihen, että en enää osaa järkyttyä/surra vieraiden kuolemia.
Esim. tänä aamuna uutisissa on ollut, miten 3 lasta ajoi samalla skuutilla auton eteen ja yksi kuoli. Ajattelin ainoastaan, että olivatpa typeriä kun ajoivat tuolla tavalla ja noin siinä sitten kävi.
Onko tämä tunteettomuus normaalia ja jos ei ole, miten voisin palautua empaattisemmaksi?
N36
Kommentit (9)
Oon siinä vaiheessa, missä läheisten menettäminen on tehnyt musta äkäisen.
Ymmärrän Ap:n tuntemuksia, mutta millainen olisi maailma jossa jokainen vastoinkäymisiä kokenut ihminen kyynistyisi?
En minäkään jaksa ahdistua niistä uutisista jotka eivät kosketa minua. Lapseni kuoleman ja oman sairastumiseni jälkeen en välitä muista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Ap:n tuntemuksia, mutta millainen olisi maailma jossa jokainen vastoinkäymisiä kokenut ihminen kyynistyisi?
Kyyninen.
Terapia voisi auttaa, jos sellaiseen onnistuisi pääsemään.
Se on masennusta, se muuttaa tunteita.
Omalla tavallaanhan tuo on tervettä. Itseään on myös hyvä suojella siltä, ettei lähde kantaman kaikkia maailman murheita.
Kyllä lapsen kuoleman pitäisi ainakin ihan mikrosekunnin riipaista, ainakin jos on omia lapsia.
Mä en pidä tuota edes kyynisyytenä vain ihan terveenä ilmiönä että ei sure kaikkia maailmassa tapahtuvia asioita.