Millä tavalla hoidat mielenterveyttäsi?

Vierailija kirjoitti:

Trollaan ja jankkaan palstalla. 

Hetkellinen helpotus itsellesi. Kummassakaan ei tosin ole pahaa jos tarkoitus on hyvä myös muille. 

Vaikka ap kielsikin näin vastaamasta, niin nimenomaan toimivalla lääkityksellä. Olin lähes kolmekymppiseksi asti ilman lääkitystä, vaikka olisin sellaisen tarvinnut jo teini-iässä. Enkä nyt aloitettuani voi uskoakaan, miten suuri vaikutus yhdellä saakelin pillerillä voi olla.

Elämäntilanteeni ei ole muuttunut mihinkään, mutta suhtautumiseni itseeni ja elämään(i) on aivan erilainen. Asiat, jotka olisivat ennen olleet suunnilleen maailmanloppu, pystyn nykyään ohittamaan olankohautuksella. Suhtaudun itseeni, kaikkine epätäydellisyyksineni, nykyään paljon lempeämmin.

Mutta se tärkein muutos mikä lääkityksen aloittamisen jälkeen on tapahtunut, on, että nykyään pystyn tarttumaan toimeen tehdäkseni asioita, jotka edistävät mielenterveyttäni. Ennen hyvin pienetkin asiat, kuten vaikkapa roskapussin kerääminen ja vieminen, olivat suuren ponnistelun takana. Nykyään noita asioita tekee lähes huomaamatta.

Mutta, jotta tämä ei menisi nyt kokonaan ohi aiheen, niin listaan nyt vielä muutaman ei-lääkkeellisen tavan hoitaa mielenterveyttäni:

- vietän mahdollisimman paljon aikaa yksin omissa oloissani

- en ole somessa, ja täällä palstallakin käyn vain harvakseltaan, poistuen heti, jos seuraamissani keskusteluissa alkaa olla liikaa negatiivisuutta ja/tai provoilijoita

- herään joka aamu samaan aikaan, oli arki tai juhla

- sallin itseni shoppailla tarpeeseen (vs. aikaisemmin itsepäisesti ajattelin "pah, ilmankin pärjää!", mikä johti siihen, ettei minulla ollut tarpeeksi ihan arkisiakaan asioita kuten lakanoita tai aterimia...)

Liikun päivittäin, syön mahdollisimman terveellisesti ja erivärisiä kasviksia, tapaan ystäviäni ja omaisiani, luen paljon, käyn töissä ja osallistun hyvintekeväisyyteen.

En tietenkään käytä alkoholia, tupakoi tai käytä huumeita. 

Touhuan sen mitä jaksan kasvien ja eläinten parissa. En ole enää vuosiin ollut missään somessa (tarkoitan näitä Facebook ym missä ihmiset tutustuu toisiin) koska se aiheutti minulle ihan valtavaa ahdistusta.

Toisaalta vähän harmittaa, koska kaikki kasveihin liittyvät keskustelut, kuvat ja taimien vaihdannat tapahtuu juuri Facebookin tms kautta. Mutta jos menen takaisin sinne, pelkään mielenterveyteni ottavan takapakkia huimasti. Tämä omassa kuplassa eläminen on ollut todella eheyttävää, enkä halua ottaa mitään riskejä.

Eikä mitään suhdesähellyksiä, vaikka tietysti unelmoin aina ihanasta minua oikeasti rakastavasta miehestä, mutta ei sellaista ole eikä tule, niin sen asian kanssa on vain elettävä. Siinäkin parasta on kun ei edes yritä, koska yrittäminen kerryttää vain traumoja.

Tässä oli mun vinkit. Sitten tietysti perus terveellinen ruokavalio, alkoholin ja kahvin välttäminen. Näillä olen nyt voinut paremmin viimeiset vuodet.

Nauttimalla elämästä...

Näen ihmisiä, vietän aktiivista ja sosiaalista elämää, toki lepään itsekseni välillä, kuljen luonnossa jne

Ilman tuota koiraa elämäni ei olisi näin mieluista. Mieluisa seura on oiva lääke alakuloon.

Ulkoilen, kuljen paljon luonnossa, välttelen liiallista uutisten katsomista ja uutisvirtaa ylipäänsä (asioista pysyy silti perillä ihan tarpeeksi hyvin), meditaatioharjoituksia tulee tehtyä silloin tällöin. Näen ystäviä, rauhoitan myös itsekseen ololle säännöllisesti aikaa. Luen kirjoja. Palkitse itseni joskus jollakin hyvällä ruualla tai herkulla.

Välttelen alkoholin käyttöä, koska tunnistan sen vaikuttavan olooni negatiivisesti. Pyrin elämään tavallisen hyvää elämää ja valitsemaan itselleni hyviä asioita elämään.

Popsin mielialalääkkeitä. Tunnen olevani aika lost case, sen verran jo ikää että ei ketään kiinnosta mitä minulle kuuluu.

Höpsöttelen lasten kanssa, saunon mökillä, lojun omalla pihalla vähäpukeisina ottamassa aurinkoa, harrastan villiä seksiä mieheni kanssa.

Itse liikun paljon ja monipuolisesti mm. pyöräilyä, kävelyä, lenkkeilyä, punttista ja kunnon hikitreeniä. Luonnossa rauhoittuminen ja eläinten touhujen seurailu lievittävät myös ahdistusta ja liikaa stressiä.

Kuuntelen kehoani herkällä korvalla - jos tuntuu siltä ettei mitään jaksaisi/huvittaisi, niin ei tarvitse jaksaa vaan silloin täytyy levätä. Keho ja mieli ovat kokonaisuus, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Mieli kiittää kun kuuntelee kehoaan ja sen viestejä.

Voin henkisesti hyvin, kun voin tehdä itselleni mieluisia asioita vapaa-ajallani. Minulle näitä ovat esim. ystävien tapaaminen, ruoanlaitto, leipominen, musiikin kuuntelu ja liikunta.

Uni, säännöllinen terveellinen ruoka, liikunta. 

Käyn metsässä vähintään kerran viikossa, istun sammalmättäällä ja kuuntelen lintujen jutustelua, ihastelen luonnon omaa elämänmenoa ja kiertokulkua :) En käytä someja enkä lue uutisia kuin kerran päivässä, aamukahvia juodessa, vähän niinkuin ennenvanhaan sanomalehteä lukisi. Pidän mielen uteliaana ja yritän löytää joka päivästä jotain "tylsän" mielenkiintoista, oli se sitten erityisen hassunmuotoinen koirankikkare tienpientareella tai uusi eksoottinen hedelmä heviosastolla :D 

Olen käynyt todella synkissä vesissä ja toivonutkin etten enää pääsisi takaisin pinnalle, mutta jotenkin vaan selvisin. Nykyään normaali arkikin tuntuu jännittävälle, minä tavallisena muiden joukossa

-Bipo1 ja vaikea ptsd 

Pysyttelemällä kaukana muista ihmisistä. Olen varmaan jotenkin kummallinen, mutta en nauti oikeastaan kenenkään seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kun joku homma menee "perseelleen" niin kiroan naama punaisena ja lähden kahvin keittoon ja rauhan tupakalle.  Siitä se verenpaine taas laskee.  En pitempään ota stressiä.

Tämä oli hyvä. Olis voinut olla itseltäni. Teen just noin. Siksi ei tarvitse hoidella mielenterveyttä kun se on täysin kunnossa. Teen kaikkea mukavaa kaiket päivät, on torppa ja eläimiä, kasvimaata ja puutarhaa ym. tehdessä menee välillä pieleen ja pieni kiroominen auttaa heti. Päälle kahvia ja röökiä ja maailma taas kunnossa ja hymy huulessa. 

Vierailija kirjoitti:

Popsin mielialalääkkeitä. Tunnen olevani aika lost case, sen verran jo ikää että ei ketään kiinnosta mitä minulle kuuluu.

Tämmöistä en ymmärrä kovinkaan hyvin. Kysy väliltä itse itseltäsi mitä kuuluu. Minä en ainakaan tartte joka päivä jotakuta kyselemään kuulumisiani. Minäkin olen jo elänyt kauan. En erakko, mutta erittäin hyvin yksin viihtyvä. Ehdin tehdä vaikka mitä jos ei kukaan tule häiritsemään ja kyselemään kuulumisiani. Millaisia kuulumisia iäkkäällä pitäs oikein olla? Tyhjänpäiväista hölötystä en enää jaksa, sitä sai tehdä työelämässä vuosikymmeniä. 

Poltan kannabista. Syön psilosybiiniä sisältäviä sieniä. Mukavaa puuhaa.

Poltan ihan kohta taas kannabista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmainen:

Poistun vauvapalsta lta

Te pakenette hirveästi asioita. On hyvä lähteä jos ei miellytä mutta teette puheissanne kaikesta pahaa vaikka kyse on vain teistä yksilöinä. Ei minun mielenterveyteni palstalla mene pilalle mutta tottahan toki sitä toivoisi että kiusaaminen ja muu ikävä loppuisi vaikka kokonaan.

Mielestäni kyse ei ole pakenemisesta vaan rajojen asettamisesta.

Vaihdoin työpaikkaa. Lopetin edellisen työn maaliskuun lopussa ja sitten lepäilin seitsemän viikkoa ja uusi työ alkoi toukokuussa, tämä ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, ennen kuin tulin hermoraunioksi edellisessä työpaikassa. En muistanutkaan että töissä voi olla mukavaa, ja tämä nykyinen työ ei ole niin vaarallista ja tästä maksetaan huomattavasti paremmin (ensimmäinen 10 päivän tili oli yli 1700 euroa tililleni).

Vierailija kirjoitti:

En hoida

Niin, mitä sitä hoitamaan kun ei ole hullu. Pysyy se hoitamattakin.