Te, jotka myönnätte, että itsessäkin oli vikaa, kun ero tuli
Kommentit (58)
Minä olin se, joka halusi eron ja laittoi vireille. Minun syy siis.
Vaikka mikään ei oikeuta pahoinpitelemään sekä henkisesti että fyysisesti, kuten mies teki, niin silti tiedän ja tiedostan että itse olin myös todella rasittava kumppani, turhan kireä ja nipottava, epäsosiaalinen (en halunnut ikinä kyläillä tai nähdä kavereita), huono rahankäyttäjä ja muutenkin rasittava ihminen. Siksipä olen ihan vapaaehtoisestikin yksin ollut eron jälkeen, viisi vuotta nyt, enkä usko että enää ikinä mihinkään suhteeseen menen taikka edes pääsen. Enkä tiedä haluaisinko edes.
Itse naisesta erosin mutta omia vikoja oli ainakin valehtelu ja sen että en jaksanut enää panostaa suhteeseen kun ei ollut seksiäkään niin tuntui lähinnä kaveri suhteelta. Silti olin mielestäni parempi kumppani hänelle kuin hän minulle vaikka mielessäni mietin että ei me kumpikaan ansaittu toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suomalainen nainen ei julkisesti myönnä olleensa syyllinen eroon. Vika on aina tavalla tai toisella miehessä. Aina.
Nökö nökö. Voin tässä nyt julkisesti suomalaisena naisena tunnustaa, että MINÄ olin syyllinen eroon, niin sinun ei tarvitse höpötellä harhaisia asioita enää.
Vierailija kirjoitti:
Epäluotettava, epärehellinen, valheellinen, pettäjä.
Eihän nuo mitään vikoja ole. Eikä varsinkaan tuomittavia sellaisia. Ne ovat AINA toisen syytä.
En ole varma, että syyllisten etsintä on oikea lähestymiskulma. Parisuhde on yhteinen projekti. Ajattele, että pelaatte tennistä. Jos toinen alkaa mököttää, ja menee pukuhuoneeseen istumaan, niin eihän se peli sillä aikaa kulje.
Perehtykää itseenne ja kirjallisuuteen. Miten toisen ihmisen kanssa eletään romanttisessa suhteessa? Tää on varmaan naiselle helpompaa kuin miehelle. Kun tuo ei toimi niin, että perehdy sä vaan siihen kirjaan, niin mä katon sillä aikaa telkkua.
Kaikki teoriat, mitä tästä asiasta on kirjoitettu, on totta. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta valitkaa omanne. Keskustelkaa, riidelkää kun on sen aika. Älkää käyttäkö sanoja "ikinä" tai "aina". Ne vievät keskustelun umpikujaan.
Ei ole sellaista kuin kyllästyminen tai rakkaus loppui välillämme. Tai on, mutta se ei ole yllätys. Jos joka päivä on ruokana maksalaatikkoa, niin siihenkin kyllästyy alle kuukaudessa. Eli älkää syökö maksalaatikkoa joka päivä.
Parisuhde on kuin ajaisi yksipyöräistä polkupyörää. Eli muista harjoitella.
Yhteensopivuusongelma, lähinnä seksin suhteen. Aloin vuosien mittaan kulkea yhä enemmän naama mutrussa, mikä sitten vaikutti koko parisuhteeseen. Exän mielestä todnäk oli minun syy koko ero, vaikka hän sitä alunperin ehdottikin.
M50
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, että syyllisten etsintä on oikea lähestymiskulma. Parisuhde on yhteinen projekti. Ajattele, että pelaatte tennistä. Jos toinen alkaa mököttää, ja menee pukuhuoneeseen istumaan, niin eihän se peli sillä aikaa kulje.
Perehtykää itseenne ja kirjallisuuteen. Miten toisen ihmisen kanssa eletään romanttisessa suhteessa? Tää on varmaan naiselle helpompaa kuin miehelle. Kun tuo ei toimi niin, että perehdy sä vaan siihen kirjaan, niin mä katon sillä aikaa telkkua.
Kaikki teoriat, mitä tästä asiasta on kirjoitettu, on totta. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta valitkaa omanne. Keskustelkaa, riidelkää kun on sen aika. Älkää käyttäkö sanoja "ikinä" tai "aina". Ne vievät keskustelun umpikujaan.
Ei ole sellaista kuin kyllästyminen tai rakkaus loppui välillämme. Tai on, mutta se ei ole yllätys. Jos joka päivä on ruokana maksalaatikkoa, niin siihenkin kyllästyy alle kuukaudessa. Eli älkää syökö maksalaatikkoa jok
Valinta on tärkeää. Ei kannata valita ihmistä joka on niin kypsymätön että luulee että vain pelkkä kupliva tunne ja intohimo ilman luottamusta, tahtotilaa ja rehellisyyttä olisi rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suomalainen nainen ei julkisesti myönnä olleensa syyllinen eroon. Vika on aina tavalla tai toisella miehessä. Aina.
Tämä on oman pääsi sisäistä puhetta tai provosoimista, saadaksesi haluamasi tiedon.
On tilanteita, joissa minkään maalainen nainen ei ole syyllinen eroon. Tämä on miehen ollessa esim. väkivaltainen naista ja/tai lapsia kohtaan.
Muita kysymyksiä?
Kommentissasi ei ole järjen hiventäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään suomalainen nainen ei julkisesti myönnä olleensa syyllinen eroon. Vika on aina tavalla tai toisella miehessä. Aina.
Tämä on oman pääsi sisäistä puhetta tai provosoimista, saadaksesi haluamasi tiedon.
On tilanteita, joissa minkään maalainen nainen ei ole syyllinen eroon. Tämä on miehen ollessa esim. väkivaltainen naista ja/tai lapsia kohtaan.
Muita kysymyksiä?
Öööö, mitä? Vaivauduitko edes lukemaan kommenttia johon vastasit tunnekuohuissasi?
Minä olin oikea 50-luvun pikkuvaimo: kokkasin, pidin itsestäni puolta, en koskaan kieltäytynyt, harrastin miehen harrastuksia, yms.
Minun vikani on, että otin miehen ns väärästä syystä. Hain elämääni lähinnä turvaa ja turvallisuutta.
En ollut tarpeeksi kiinnostunut seksistä. Annoin kyllä aina kun pyydettiin, ei ollut "päänsärkyjä", mutta intohimoa puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin yksityisasioitani keskustelupalstalla, jossa käyvät ihmiset, jotka penkovat minun ja muiden asioita?
Äläs nyt kuvittele olevasi lumihiutale
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoisin yksityisasioitani keskustelupalstalla, jossa käyvät ihmiset, jotka penkovat minun ja muiden asioita?
Miksi sinulla on tarve kertoa tämä mielipide? Voisit ihan hyvin olla vastaamatta aiheeseen, johon et halua vastata. Niin useimmat meistä tekee, jos aihe itsemme mielestä ns. rimanalitus tai ei muutoin kiinnosta.
Ap: lle
Olin keskenkasvuinen, ajattelematon ja itsekeskeinen sekä suhdekammoinen.
Vierailija kirjoitti:
Olin liian itsenäinen.
Oikeasti olit liian itsekäs.
En ottanut vastuuta elämästäni vaan elin miehen siivellä. Kun sain ukaasin, että tämän on loputtava tai suhde loppuu, loppui suhde. Hunningolla olen edelleen.
Huono osoittamaan läheisyttä, huomioita ja hellyyttä, en vaan osaa sitä ollenkaan, vaikka seksistä taisin pitää enemmän kuin mies.
Erakkoluonteena olen joustamaton arkielämän tilantessa ja se näyttää muista kontrolloinnilta. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja toisen ihmisen läsnäolo kotona stressaa.
Olen aina ajatellut, etten sovi parisuhteeseen, joten oli ihme, että ylipäätään sellaiseen päädyin.
Miehessäkin oli vikoja, esim että lopetti seksin, haukkui minua ja ulkonäköäni, saattoi pettää, ei maksanut osuuttaan elinkustannuksista, ei tehnyt osuuttaan kotitöistä ja oli passiivis-aggressiivinen mykkäkouluilija.
Parisuhde tuntuu liian vaikealta lajilta, en aio en yrittää.
En hoitanut burn outiani, enkä suostunut näkemään että asian kanssa olisi ollut mitään ongelmaa. Kumpikin meistä sairasti ja olimme niin syvällä omissa tilanteissamme, että meistä tuli toistemme tukijoiden sijasta tappelukumppanit.
Tai jos mies pettää.