Olisiko ideoita, miten edetä tilanteessani

Onko siinä oppilaitoksesta kuraattoria, opinto-ohjaajaa tai vähintään terveydenhoitajaa? Ota yhteyttä heihin ja selvitä tilannetta.

Etsi ja harjoittele keinoja kompensoida sen adhd:n aiheuttamia vaikeuksia. Ei ne opet huomauttele häiriköinnistä tai anna hylättyjä adhd:n vuoksi vaan siksi jos häiriköit tai et osaa mitään kun et jaksa lukea tai opetella. Eikä heillä nyt mitään taikasauvaa ole millä voisivat tehdä opiskelutyön sinun puolestasi. Jos sinulla oikeasti on paha adhd niin lääkäriin ja lääkitys ensin kohdilleen. Jos taas lähinnä keskittymiskyvyn puutetta ja lyhytjänteisyyttä vaativampien asioiden yhteydessä enemmänkin lievän tai vain meemiadhd:n varjolla niin sitten ainoa joka voi ratkaista ongelmia olet lähinnä sinä itse, ja se kyllä onnistuu kun otat vastuun käytöksestä ja harjoittelet ja opiskelet tavoitteellisesti.

Pelkkä diagnoosin saaminen ei ole kovin merkittävää, sen saa lähes kuka vain halutessaan nykyään ja sitä valitettavasti tehdään paljon kun vastaavia ongelmia halutaan ulkoistaa jonkun ulkopuolisen tekijän vastuulle oman toiminnan sijaan.

Minulla on diagnoosi ja lääkitys. Kyse ei ole mistään meemiadhd:sta.

Niin no sitten jos normaali nykypäivän tasoinenkin ammattikoulu on aidosta kovasta yrityksestä huolimatta liian haastava niin ainoa hyvä vaihtoehto on varmaan joku erityisammattikoulu tai työkykyä palauttava kuntoutustoiminta. Ellei sitten suoraan töihin johonkin mihin voi päästä esim kaupan ala, puutarha-ala, armeija tai siivousala tai avustavat keittiöhommat yms. Ei mitään ruusuisia vaihoehtoja joten motivaatio noiden kokeilun jälkeen voi opiskeluun jo kehittyäkin.

On tietenkin. Mutta en usko että siellä käyminen auttaa tilannettani.

Motivaatiota löytyy kyllä. En ole poissatunneimta ja haluan oppia, mutta koulusta en vain yksinkertaisesti saa riittävää tukea opiskeluun.

No jos menisit sinne kuraattorille, opolle, rehtorille tms. kertomaan huolestasi, sieltä voitaisiin alkaa selvittää olisiko toimivia tukitoimia saatavilla. Ei se asia täällä parane, vaan sinun pitää viedä asiaa siellä koululla eteenpäin, jos ei opettajista ole ollut apua.

Käy ensimmäisenä juttelemassa juurikin kuraattorille, opinnonohjaajallesi ja erityisopelle. Äläkä vastaa ettei se varmaankaan auta. Juuri näillä ammattilaisilla on mahdollisuus auttaa sinua. Ei tavallisilla riviopettajilla ole mahdollisuutta auttaa riittävästi.

Itse olen tehnyt sijaisopettajana töitä ja tiedän ettei isossa luokassa opettaja voi keskittyä pitkää aikaa yhteen oppilaaseen. Ja isossa luokassa ei välttämättä ole helppoa keskittyä. Meillä on erityisiä oppimispajoja tarjolla ja niissä olen voinut esim opettaa yhtä tai paria oppilasta kerrallaan, kunhan oppilas vain järjestää itsensä sinne sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Osasta oppilaista olen puhunut suoraan erityisopettajalle ja he tekevät kurssinsa siellä pienemmässä ryhmässä. 

 

Aloittajan kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä noihin erikoisammattilaisiin. Sieltä löytyy apua yleensä.

Tein kouluviikoilla viikoittaista yhteistyötä erityisopettajan kanssa jonka pajassa käyn kerran viikkoon. Sielläkään ei ehdo auttamaan, joten ei ole ollut siitäkään hyötyä. Yritettiin järjestää kaksin aikaa, mutta ei sellaista löytynyt kun eo:lla oli onaa opetusta. Kokeet saan tehdä eo:n kanssa erillisessä tilassa ja täydentää suullisesti läpikäytäessä. Haasteita minulle teettää tuntitehtävät joista osa valitettavasti kasaantuu kun en saa niitä tunnilla tehtyä. Juurikin tämä kyseinen eo sanoi minulle ettei hän tiedö mitä tehdä.

Laita kuulokkeet päähän kun teet tehtäviä.

Olen kokeillut kuulokkeitakin, auttaa tosiaan meluun mutta keskittyminen menee musiikkiin eikä tehtäviin.

Ope ei tosiaan oikein voi oppia puolestasi tai tehdä oppimiseen tarvittavaa työtäkään kenenkään puolesta vaikka se kuulostaisikin tosi kätevältä. Ihmisten yksilölliset kognitiiviset kyvyt noudattelevat Gaussin käyrää joten oikein huonolla geenilotolla voi kyllä käydä niin etteivät kyvyt oikeasti riitä edes ammattikoulun suorittamiseen tai ehkä oikein mihinkään ammattiinkaan jolloin kyse on yhteiskunnallisesti työmarkkinoiden näkökulmasta katsoen jo vähintään lievästä vammaisuudesta ja kyvyttömyydestä osallistua normaalisti > sairaseläke, tarvittaessa holhoojan ohjauksessa ja valvonnassa. 

 

Sinun tapauksessa ei taida onneksi olla kyse tuosta koska kirjoitat suht sujuvasti ja ainakin rajallisin osin nähtävästi paikoin ymmärrätkin lukemaasi. Puhelimista, somesta yms nuorille paljon haittaa aiheuttavasta kannattaisi ensimmäisenä vieroittautua. Sitten ottaa opiskeluun uusi ote. Kun yrität oppia jonkun asian tai tehdä tehtävän niin mikä on ensimmäinen asia mihin se tuppaa kilpistymään?

Aloittamisen vaikeuteen, lykkäämiseen, etten osaa ja turhaudun. Näin se suurpiirteittäin menee

Jossei noohin tyssää ni keskittyminen herpaantuu muualle enkä enää jaksa keskittyä ja tehdä loppuun.

Nuottivalmennus tai nepsyvalmennus!!!

Up

Provo!!

Onko juuri koulussa keskittyminen vaikeaa? Jos arvelisit voivasi keskittyä koulun ulkopuolella, voisiko lähihoitajaksi opiskella oppisopimuksella? Varmasti se vaatisi itseohjautuvuutta, mutta ainakaan koulussa käynti ei olisi ongelma.

Mitkä asiat sinulle ovat vaikeita, jokin tietty aine vai pelkästään koulussa keskittyminen? Erityisopettaja voi varmasti auttaa ainakin sisällöissä.

Miksi olet muuten valinnut tuon alan? Kiinnostaako se ja arvelisitko, että siinä keskittymishaasteet eivät haittaisi? Voihan olla, että siinä olisi paljonkin sopivia suuntautumisvahtoehtoja, joissa voisit kehittyä hyväksi, jos vain koulusta selviäisit. Mutta erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä varmasti tulisi olemaan ypärilläsi silloinkin...

Ala siivoojaksi. Siinä tuosta on etua.

Teet aurikanaset.

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiota löytyy kyllä. En ole poissatunneimta ja haluan oppia, mutta koulusta en vain yksinkertaisesti saa riittävää tukea opiskeluun.

Onko luokka liian hälyinen? Siihenhän pitäisi jollakin tavalla voida saada parannusta. Et ole välttämättä ainoa, joka tilanteesta kärsii. Jonkinlainen yhteinen kehityskeskustelu käyntiin. On energian tuhlausta päästää oppitunteja menemään puoliteholla ohi ja sitten yrittää oppia kotona illalla samaa asiaa.