Lue keskustelun säännöt.
Kävi ilmi että tyttäreni on kokeillut viiltelyä
11.06.2024 |
Häntä kiusattiin koulussa viime syksynä. Se oli todella kurjaa aikaa. Kiusaaminen saatiin lopulta loppumaan ja olin aktiivinen asian suhteen. Nyt kesällä tietyssä valossa huomasin pieniä haaleita viivoja hänen käsivarressaan ja kysyin onko nämä mitä luulen. Alkoi itkemään ja kertoi tehneensä ne silloin kiusaamisen aikana. Kuulema kahtena päivänä. Ei ole siis viillellyt itseään sen jälkeen, eikä arvet ole kovin näkyviäkään. Olen asiasta ollut todella surullinen etten silloin osannut paremmin ymmärtää, auttaa, en tiennyt.. ahdistaa tietää että hän on satuttanut itseään. Pelottaa myös tällainen taipumus. Miten pitäisi suhtautua? Hän itse sanoo ettei enää tekisi niin ja että voi hyvin nykyään ja on onnellinen. Hänellä on kivoja kavereita, tykkää harrastuksistaan ja on kaikin puolin ns normi teini.
Kommentit (6)
Ei sen viiltelyn tarvitse olla jatkuva taipumus. Hän on yrittänyt peittää henkistä tuskaa ruumiillisella. Se mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Molemmat voivat ottaa siitä opiksi ja jos tilanne on nyt parempi, ei välttämätä kannata repiä vanhoja henkisiä haavoja auki. Olen tuntenut pahojakin viiltelijöitä, enkä itsekään ole puhdas pulmunen. Ole läsnä tarvittaessa, älä syyllistä vaan kuuntele, jos tarvetta ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi pitänyt satuttaa niitä kiusaajia, eikä itseään.
Surusi ja huolesi on ymmärrettävää. Vaikka sinulle onkin vasta selvinnyt totuus siitä miten paha olo lapsella on ollut viime vuonna, yhtä totta on se että tällä hetkellä tilanne on toinen. Kuka meistä EI ole joskus purkanut pahaa oloaan typerästi? Jotkut tönäisee kaveria, menee räyhäämään nettiin, vetää kännit, haukkuu perheenjäsenet, ahmii itsensä huonovointiseksi tai kiusaa muita. Ja jotkut viiltelee. Viiltely ei ole mitätön tai "normaali" asia, mutta se ei myöskään ole mitään mikä määrittää lastasi nyt tai tulevaisuudessa. Se on yksittäinen teko jonka hän teki.
Mitä voit tehdä nyt? Halata lasta (jos se on hänelle ok), kiittää häntä siitä että kertoi nyt avoimesti mitä on tapahtunut, kertoa että olet surullinen että hänellä on ollut niin paha olo ja että hän on jäänyt sen kanssa osittain yksin. Sanoa lapselle että olet iloinen siitä että asiat on nyt paremmin, mutta että kestät kyllä senkin jos lapselle myöhemmin tulee vaikeita aikoja, ja että sinulle saa aina kertoa. Että sinua ei tarvitse suojella vaan hankalat ajat kuljetaan läpi yhdessä. Voit myös mainita, että sinun lisäksesi tarvittaessa myös terveydenhoitaja tai joku lapselle tärkeä muu läheinen aikuinen voi myöskin kuunnella, jos olisi tarvetta. Kuitenkin edelleen muistaen ja uskoen kun lapsi sanoo että nyt asiat on hyvin - tästä ei tarvitse tehdä isompaa asiaa kuin se on.
Kiitos ihanasta vastauksestasi!
Vierailija kirjoitti:
Surusi ja huolesi on ymmärrettävää. Vaikka sinulle onkin vasta selvinnyt totuus siitä miten paha olo lapsella on ollut viime vuonna, yhtä totta on se että tällä hetkellä tilanne on toinen. Kuka meistä EI ole joskus purkanut pahaa oloaan typerästi? Jotkut tönäisee kaveria, menee räyhäämään nettiin, vetää kännit, haukkuu perheenjäsenet, ahmii itsensä huonovointiseksi tai kiusaa muita. Ja jotkut viiltelee. Viiltely ei ole mitätön tai "normaali" asia, mutta se ei myöskään ole mitään mikä määrittää lastasi nyt tai tulevaisuudessa. Se on yksittäinen teko jonka hän teki.
Mitä voit tehdä nyt? Halata lasta (jos se on hänelle ok), kiittää häntä siitä että kertoi nyt avoimesti mitä on tapahtunut, kertoa että olet surullinen että hänellä on ollut niin paha olo ja että hän on jäänyt sen kanssa osittain yksin. Sanoa lapselle että olet iloinen siitä että asiat on nyt paremmin, mutta että kestät kyllä senkin jos lapselle
Up