Minkä verran lasten kanssa kotonaolevan voi olettaa tekevän kotitöitä?
Saako huomauttaa että edes ne omat sotkut voisi siivota ja tehdä vaikka ruuan ettei tarvitsisi heti töistä päästyään ruveta siivoamaan ja tekemään ruokaa.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä kaaos useinkin, ja lapset ovat saaneet aloittaa monenlaisia hommia omin päin. Sellaisia he olivat vähän isompinakin. Saattoivat esimerkiksi leipoa kakun tai pikkuleipiä kolmas- neljäsluokkalaisina koulun jälkeen. Oli sotkua, mutta toisaalta tulipa tekeviä ihmisiä, kun ei suotta kielletty. Jokainen tavallaan.
Kyllä meillä on periaate, että jos lapset kakkuja leipoo ja sotkee niin osaavat siivotakin.
No hienoa, että teillä on tällainen periaate. Meillä minä olen ottanut palan kakkua, kiittänyt kauniisti ja hienovaraisesti siivonnut.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kotityöt siihen asti kun puoliso tulee töistä. Sitten tehdään loput yhdessä. Kuten iltaruoka, tiskaus ja lasten nukuttaminen. Jää sitten enemmän yhteistä aikaa molemmille.
Tämä on mielestäni järkevin, voi joustaa vähän riippuen toisen töistä ja lasten iästä ja temperamentista. Esim. itse olen ollut huomattavasti vähemmän uupunut työpäivän jälkeen kuin koko päivän kotitöiden yrittämisen ja takertuvan/villin 0-3v:n kaitsemisen jälkeen.
Mä teen aamupalat kaikille kun herätään, mies herää aikasemmin pukemaan itsensä ja sitten tekee lapsien kanssa aamutoimet (2- ja 3.v)
Yhdessä syödään aamupala ja mies lähtee töihin, lapset katsoo aamulla piirretyn (15min) ja minä siistin sillä aikaa keittiön.
Puetaan vaatteet ja mennään ulos, joko puistoon tai omalle leikkipaikalle jos siellä sattuu olemaan kavereita.
Tullaan sisälle niin lapset valitsevat mitä haluavat tehdä, piirtää, leikkiä legoilla, tms. Haetaan lelulaatikko olkkariin ja he leikkivät ja levittävät lelut ympäri olkkaria, välillä riitelevät. Saan kuitenkin lounaan tehtyä. Syödään yhdessä ja sitten onkin päiväunien aika.
kun he nukkuvat, valmistelen päivällistä ja teen pieniä kotiaskareita.
Päiväunien jälkeen, lapset saavat valita jatkavatko he leikkiä olkkarissa vai lähdetäänkö ulos, jos haluavat ulos niin edelliset leikit on kerättävä lelulaatikkoon ennen kuin lähdetään. (Omassa leikkihuoneessaan lelut saavat olla sikin sokin) Se siivotaan kerran viikossa)
Juuri ennen kuin mies tulee kotiin laitan ruuan melkein valmiiksi (laatikko uuniin, perunat kiehumaan tms) ja viimeistellään ruoka yhdessä.
Tämän jälkeen mies touhuaa lasten kanssa mitä haluaa, ja minä siivoan keittiön ja teen omia juttujani.
lapset menevät sänkyyn klo 20 ja teemme iltatoimet vuorotellen, toinen hoitaa lapset ja toinen siivoaa sillä välin kotia (iltapalat pois, keittiö siistiksi, pyykit ajastimen kanssa koneeseen)
Lapset nukahtaa viimeistään klo 21
Ei meillä aina kaikki paikat ole tiptop eikä mielestäni tarvitse ollakaan. Kerran viikossa tehdään isompi siivous. Olen karsinut aika paljon turhia tavaroita pois ja kaikille löytyy oma paikka niin se helpottaa kodin siivousta ja se että lapsien valvotut leikkitavavat on omissa laatikoissa esim. Askartelut, lautapelit, palapelit, vesivärit yms. Ja selkeä sopimus että vain yhden laatikon saa valita ja he itse siivoavat jäljet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä kaaos useinkin, ja lapset ovat saaneet aloittaa monenlaisia hommia omin päin. Sellaisia he olivat vähän isompinakin. Saattoivat esimerkiksi leipoa kakun tai pikkuleipiä kolmas- neljäsluokkalaisina koulun jälkeen. Oli sotkua, mutta toisaalta tulipa tekeviä ihmisiä, kun ei suotta kielletty. Jokainen tavallaan.
Kyllä meillä on periaate, että jos lapset kakkuja leipoo ja sotkee niin osaavat siivotakin.
No hienoa, että teillä on tällainen periaate. Meillä minä olen ottanut palan kakkua, kiittänyt kauniisti ja hienovaraisesti siivonnut.
Eli olet kasvattanut lapset siihen, että seurauksia ei tarvi huomioida. Voi porskuttaa eteen päin, ja muut huolehtii jäljet.
Näitä nuoria näkee työelämässäkin. Ei osata omia tiskejä huolehtia tauolla, työpistettä ei pidetä siistinä, ei palauteta tavaroita paikalleen ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä kaaos useinkin, ja lapset ovat saaneet aloittaa monenlaisia hommia omin päin. Sellaisia he olivat vähän isompinakin. Saattoivat esimerkiksi leipoa kakun tai pikkuleipiä kolmas- neljäsluokkalaisina koulun jälkeen. Oli sotkua, mutta toisaalta tulipa tekeviä ihmisiä, kun ei suotta kielletty. Jokainen tavallaan.
Kyllä meillä on periaate, että jos lapset kakkuja leipoo ja sotkee niin osaavat siivotakin.
No hienoa, että teillä on tällainen periaate. Meillä minä olen ottanut palan kakkua, kiittänyt kauniisti ja hienovaraisesti siivonnut.
Eli olet kasvattanut lapset siihen, että seurauksia ei tarvi huomioida. Voi porskuttaa eteen päin, ja muut huolehtii jäljet.
Näitä nuoria näkee työelämässäkin. Ei osata
Juu, lapseni menivät pilalle, kun kävivät itse kaupassa hakemassa ainekset, etsivät reseptin ja leipoivat kakkua minulta lupaa kysymättä, ja jälkien siivouskin oli kakkoslaatua. Olisi pitänyt heidänkin vain pelata kännykällä ja pitää koti siistinä. Kurja juttu, mutta minkäpä tuolle enää voi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lasten iästä ja kehitystasosta ja onko esim.paha uhma päällä jne.
Itse tein about kaiken muun paitsi en leikannut nurtsia ja vaihtanut auton renkaita.
Et leikannut nurtsia etkä vaihtanut auton renkaita? Siis kauheeta! Missä on tasa-arvo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä kaaos useinkin, ja lapset ovat saaneet aloittaa monenlaisia hommia omin päin. Sellaisia he olivat vähän isompinakin. Saattoivat esimerkiksi leipoa kakun tai pikkuleipiä kolmas- neljäsluokkalaisina koulun jälkeen. Oli sotkua, mutta toisaalta tulipa tekeviä ihmisiä, kun ei suotta kielletty. Jokainen tavallaan.
Kyllä meillä on periaate, että jos lapset kakkuja leipoo ja sotkee niin osaavat siivotakin.
No hienoa, että teillä on tällainen periaate. Meillä minä olen ottanut palan kakkua, kiittänyt kauniisti ja hienovaraisesti siivonnut.
Eli olet kasvattanut lapset siihen, että seurauksia ei tarvi huomioida. Voi porskuttaa eteen päin, ja muut huolehtii jäljet.
Näitä nuoria näkee työelämässäkin. Ei osata
Mua ei ole kukaan opettanut siivoamaan jälkiäni, mutta olen ollut tosi hyvä koulussa, pääsin suoraan unelmieni opiskelupaikkaan enkä ole ollut päivääkään elämässäni työtön. Niin hyvin menee, että siivooja siivoaa työpisteeni. Kahvimukin huuhtaisen kun haen uutta kahvia.
Sen verran kun ehtii. Loput mahdollisista omista sotkuista sitten kun toinen tulee kotiin.
Lapset 4,5 v, 3v ja 10 kk. Meillä ei ole tablettitietokonetta eikä kukaan ole varhaiskasvatuksessa. Siivoan päivisin mitä pystyn, illalla lasten kanssa leluja paikalleen niin paljon kuin onnistutaan, kun nukutan lapsia niin puoliso hoitaa keittiön ja tiskit illan lopuksi kun kukaan ei enää syö jne. Toimii ookoosti.
Meillä kodin perussiistinä pitämiseen menee aikaa puoli tuntia ja sen teen osissa. Veikkaan että tämä on kyse myös siitä miten on tottunut elämään.
En esimerkiksi ymmärrä ystävääni joka tekee ruokaa niin saa koko keittiön sikinsokin, jos pilkkoo tai kuorii kasvikset niin ne kuoret jää sinne altaaseen tai leikkuulaudalle ja alkaa heti paistamaan vaikka lihaa, lihapaketti jää siihen keittolevyn viereen yms. Tyhjä mehupurkki jää keittiöntasolle.. en vain ymmärrä tätä tyyliä, eikö ne voisi samantien laittaa roskiin ja käytetyt astiat koneeseen?
Tai jos vaihtaa lapsille vaatteet niin jättää likaiset tuolin nojalle.
Sitten hän valittaa ettei ehdi siivota sotkuja, kyllä tuo on laiskuutta sekö sitä että ei vaan jaksa opettaa edes lapselle että nämä vaatteet voi viedä pyykkikoriin.
Mä tein varmaan 90% kotitöistä kun olin lasten kanssa kotona. Mies maksoi kaiken joten musta oli reilua ettei sen tarvinnut sen lisäksi miettiä jotain pyykkejä tai ruuanlaittoa.
Kun palasin töihin hommat jakautuivat tasaisemmin, nykyään mä teen pidempiä päiviä ja matkustan paljon töiden vuoksi joten mies hoitaa arjen kotihommista leijonanosan.
Riippuu lapsista, miten kovatöisiä ovat
Kun vaimo oli koliikkivauvan kanssa kotona, ja antoi minun nukkua yöni niin syvässä kiitollisuudessa tein mukisematta kaikki kotityöt ja annoin vaimon nukkua. Ei olisi pieneen mieleenkään tullut vinkua ettei mulle ole ruoka valmiina.
Kun vauva kasvoi ja koliikki helpotti, niin vaimo teki päivittäiset kotityöt. Minä tein myös, kun itse pidin vanhempainvapaata. Se on yhteispeliä. Muistakaa miehet.
Riippuu ihan päivästäkin. Tänään täytin tiskikoneen, jonne oli kertynyt tiskiä jo sunnuntai-illalta. Huomenna jos saisi pyykkikoneen päälle. Viime viikolla olin tähän aikaan pessyt 3 koneellista pyykkiä ja 2 koneellista tiskiä. Kotona vauva ja 2-vuotias.
Riippuu
- lasten iästä
- lasten haastavuudesta
- saako äiti koskaan omaa aikaa
- kuinka paljon isä hoitaa lapsia iltaisin ja vkl
Vierailija kirjoitti:
Riippuu
- lasten iästä
- lasten haastavuudesta
- saako äiti koskaan omaa aikaa
- kuinka paljon isä hoitaa lapsia iltaisin ja vkl
Keittiön siivoamiseen menee max 10 minuuttia. Tämän ehtii jokainen tehdä jos ei ole laiska.
Olen nyt kesälomalla neljän lapsen kanssa kotona koko koululaisten kesäloman, ikähaarukka alkuopetusikäisestä 1-vuotiaaseen. Teen "perus kotityöt" sitä mukaan kun tulee eli ruuat ja heti perään tiskit koneeseen. Samalla kun teen esim. ruokaa kuskaan pikkuhiljaa puhtaat koneesta kaappiin jos esim. teen ruokaa tms Pesen keskimäärin joka toinen PV pyykkiä ja ripustan/nakkaan rumpuun/laitan kaappiin. Taaperon lelut kerään illalla kun itse sotkija nukkuu, isommat keräävät omat tavarat huoneisiinsa yhteisistä tiloista. Kerran viikossa tehdään kunnon siivous yhdessä. Vessoja siivoan useamminkin pienimmän päiväuniaikaan viikolla, samoin rikkaimurilla imuroinnin varsinkin kesäaikaan. Eipä tässä isoa sotkua ehdi syntyä. Joutoaikaa ei ole, mutta en sitä tarvikaan. Omakotitalossa roskien vienti ei ole ongelma, helppo viedä porraspieleen ja seuraava ulosmenijä nakkaa pönttöön. Minun mielestä siis perus siistiminen kuuluu kotona olijalle, eikä sotkua kannata kerryttää illaksi.