Mistä saa tukiverkostoa, jos sitä ei ole?
Olen päiväkoti-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Minulla ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja arjessa. Lapsen isä ei ole ikinä ollut erityisen kiinnostunut olemaan lapsensa kanssa ja nykyään muutettuaan kauemmas näkee lasta lähinnä lomilla muutaman päivän. Omat vanhempani asuvat noin sadan kilometrin päässä, mutta he ovat iäkkäitä ja huonokuntoisia, eivät juuri liiku kotikulmilta minnekään, enkä uskaltaisikaan jättää vilkasta päiväkoti-ikäistä enää heidän hoitoonsa. Ystäviä minulla on tässä kaupungissa joitakin, mutta heillä ei kenelläkään ole sellaista elämäntilannetta, että he voisivat esimerkiksi ottaa lastani hoitoonsa tms.
Mistä tällaisessa tilanteessa saa niitä tukiverkkoja? Olen ihan loppu.
Kommentit (10)
Meillä kolme päiväkoti-ikäistä lasta, tukiverkkoja ei ole, eikä ystäviäkään.
Sossusta ja lastensuojelusta pyydettiin tukea, siitä on kohta vuosi. No, saatiin tukea, pari kertaa sieltä soitettiin että "mitä kuuluu, jaksamista nyt vaan kovasti jne".
Nyt odotamme että lapset kasvavat ja valmistuvat nhl tähdiksi tai tiedehenkiköiksi huippu yliopistoon...
Voi kun tunnettais, haluaisin hoitaa välillä pientä mut ei kukaan tarvitse mua. Oma jo iso.
Kysy vaikka sieltä päiväkodista, jos tietäisivät jonkun, joka voi auttaa. Onhan niitä vara-mummojakin.
Kuinka vanhana ihmiset tekee lapsia jos päiväkoti-ikäisen isovanhemmat ovat ikäloppuja ja raihnaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhana ihmiset tekee lapsia jos päiväkoti-ikäisen isovanhemmat ovat ikäloppuja ja raihnaisia.
En ole ap, mutta omat vanhemmat olivat 40 vuotiaita kun synnyin, jos hankkisin nyt 35 vuotiaana lapsen niin laske siitä.
Voit hakea tukiperhettä. Ole kuitenkin tarkka, kenet hyväksyt lapsesi tuki-ihmiseksi. Sosiaalihuollon tila on katastrofaalinen Suomessa, sosiaalityöntekijöitä haetaan jatkuvasti, ja he jotka tekevät työtä, eivät ehdi hoitaa työtään kunnolla eli tutkia tukiperheiksi hakevien taustoja.
Meille yritettiin tarjota yksinäistä mieshenkilöä, joka oli listoilla pienessä firmassa. Firman "pomo" oli epämääräisen oloinen nainen. Pienellä googlaillu selvisi, että nämä esittivät firman työntekijöitä, puhuivat edessämme teennäisen korostetusti toisilleen kuin alainen ja pomo, oikeasti olivat jossakin ihmeporukassa liikkuvia, ilmeisesti entisiä seurustelukumppaneita.
Intuitio hälytti kyllä heti ensihetkellä kun näin molemmat. Sosiaalityöntekijä oli todella naiivi, minun olisi pitänyt vain luottaa, ja antaa molemmat alakouluikäiset lapset tälle miehellä hoitoon omaan kotiini ja kodin ulkopuolelle - tietämättä miehen oikeaa nimeä. Minulle kerrottiin vain keksitty lempinimi, "miehen yksityisyyden turvaksi". Kuulemma tällainen tapa oli, silloin ainakin, tavallista.
Totesin tarpaamisen jälkeen, ettei käy, selviän mieluummin yksin lasten kanssa. Aivan käsittämätön tapaus, en voi ymmärtää miten tällaista voi edes tapahtua ns. hyvinvointi-Suomessa.
Lähtisin etsimään varamummoa jostakin yrityksestä, jonka taustat tutkit tarkasti, ja ehdotat häntä itse sosiaalityöntekijälle. Ei mitään pappoja tai epämääräisiä miehiä, valitan.
Rahalla. Minulla on MLL:n lastenhoitajista vakkarihoitajat, joita pyydän apuun. Ei ole hirveän kallista. Säästän mieluummin jostakin muusta kuin tästä. Yöhoidossa lapseni ei ole ikinä ollut, mutta pyrin säännöllisesti pari kertaa kuussa järjestämään esim. koko lauantain tai jonkin arki-illan itselleni vapaaksi. Lapsi tykkää kauheasti hoitajistaan ja odottaa, että pääsee heidän kanssaan olemaan. Helpottavaa on se, että lapset kasvavat. Vuoden tai kahden päästä tilanne on taas ihan toisenlainen.
Ole myös tarkka potentiaalisten miesystävien suhteen. Jotkin pedot saalistavat juuri yksinhuoltajaäitejä. Kaava on täälläkin nähty, pilkka ja halveksunta, jolla vedetään tai ainakin yritetään vetää jo valmiiksi esim. eron myötä vioittunut itsetunto alas. Sitten vaan itseään ja ihanaa persoonansa maireasti tarjomaan, näillä on tähtäimessä lapsi/lapset, ei äiti.
Muilta yksinhuoltajilta? Perustakaa joku auttamiskerho.