Mistä tietää, pitääkö erota?

Pitkään, toimivaan liittoon tarvitaan kaksi. Siihen tarvitaan molempien panostusta. Jos miehesi ei panosta, ota asia esiin, ja kerro, että koet että tämä asia on käsiteltävä. Kerro, että myös hänen on osallistuttava ja tehtävä töitä parisuhteen eteen. Keskustelemalla, puhumalla, yhteyttä luomalla. Jos muu ei onnistu, tehkää yhdessä vaikka harjoitteita, tai ruvetkaa edes pelaamaan lautapelejä tai vastaavaa; pääasia olisi se, että tekisitte yhdessä asioita.

Jos sinä itse olet se, joka ei halua yhteyttä enää, kerro sekin selvin sanoin.

Niin, ja vielä kannattaa muistaa, että eivät pelkästään parisuhteet, vaan myös ystävyyssuhteet päättyvät usein samalla tavalla: ei enää pidetä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa lastenhoitoapua ja viettäkää parisuhdeaikaa. Eroaminen tuossa tilanteessa nyt olisi typerin valinta ikinä.

Tai parasta ikinä.

Omiin oloihinsa löllähtänyttä sohvaperunamiestä ei mikään aktivoi. Ajanhaaskausta yrittää kivipäätä herätellä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja vielä kannattaa muistaa, että eivät pelkästään parisuhteet, vaan myös ystävyyssuhteet päättyvät usein samalla tavalla: ei enää pidetä yhteyttä.

Jep. Mököttäjämies vaihtoon, eihän se itse edes yritä muuta kuin yksipuolista seksiä. Tyrkyttää munaansa, vaikka pitäisi kuunnella ja puhua.

Apua, eikö melkein kukaan usko, että yhteys voi taas löytyä? Itsellä parisuhde aika vastaavassa tilassa ja haluaisin kuitenkin ajatella, että homma saadaan vielä kuntoon. Surettaa ajatuskin siitä, että yli 10 vuoden suhde vain lakastuisi pois. Ja tietysti yhteiset asuntolainat sun muuta, joten ero ei ole samaa kun nuorena. Tästä ei vain lähdetä kävelemään ja huikkasta moikat ovelta. 

Vierailija kirjoitti:

Apua, eikö melkein kukaan usko, että yhteys voi taas löytyä? Itsellä parisuhde aika vastaavassa tilassa ja haluaisin kuitenkin ajatella, että homma saadaan vielä kuntoon. Surettaa ajatuskin siitä, että yli 10 vuoden suhde vain lakastuisi pois. Ja tietysti yhteiset asuntolainat sun muuta, joten ero ei ole samaa kun nuorena. Tästä ei vain lähdetä kävelemään ja huikkasta moikat ovelta. 

Ei kai kukaan kehota eroamaan jos itse haluatte olla yhdessä. Ei muiden kehotuksia pidä ottaa niin tosissaan. Itse jokainen tietää, onko ero parempi vaihtoehto kuin yhdessä pysyminen silloinkin kun jäljellä olisi vaikka vain järkiliitto kaverin kanssa. Mikä ikinä sopii sinulle!

Ja alottajalle vielä sanoisin myös, että tuskin se vastaus täältä kysymällä selviää vaikka tietysti muiden kokemus voi auttaa reflektoimaan omia tunteita.

Itse kävin kivuliaan eron jälkeen eroseminaarissa. Aika paljon tunnepuhetta, joka itselle kaikkea muuta kuin mukavaa Välillä mietin jo, että lopetan kesken mutta jatkoin silti. Ja kyllähän se on sanottava, että kun sitten rehellisesti niitä tunteita pohti, niin oli se eron lopun tuleminen ollut jollain tasolla tiedossa jo kauan ennen eroa. En vain ollut halunnut myöntää juuri niitä tunteita ja tarrasin kiinni sellaisiin tunteisiin, joita ei ehkä enää edes ollut.

Ajatus parisuhteesta eli pidempään kuin se itse parisuhde

Itsellä ainakin kehittyi kuukausien ja vuosien aikana tunne, että tuon kanssa en varmasti halua loppuelämääni viettää. Sen jälkeen se oli lähinnä määtietoista suorittamista. Lapsi oli ja omat ongelmansa siitä, mutta ei vakkuttanut päätökseen. 

Onhan se kynnys erota aika korkea, jos on talot mökit ja kaikki vehkeet.

Ja sitten miettii , että mitä se elämä on sen eron jälkeen.

Yksin ihmettelee jossain kerrostalo kämpässä?

Vielä kun ei ole lapsiarjen ja rakennusprojektien keskellä pitänyt yhteyttä ystäviin, niin eipä niitäkään oikein ole.

Tai on varmaan , jos kehtaa ottaa yhteyttä. Ehkä.

Opettele kirjoittamaan (lähinnä tuo pilkutus.)

Vierailija kirjoitti:

Opettele kirjoittamaan (lähinnä tuo pilkutus.)

En taida enää viitsiä.

Itsellä tilanne että mies on ihana selvin päin mutta viina on ruvennut viiskymppiselle maistumaan niin hyvin ettei vaan tahdo jaksaa. Kaikki viikonloput ne iltaisin harittavat silmät ja välillä sitten poikien kanssa hirveät kaatokännit.Poliisikin jo kävi ovella. 

Sääli kun muuten niin hyvä mies. On huumoria, seksiä, ahkera, on lasten kanssa. 

Jos ei vaimon kanssa enää seiso edes tadalafiilin voimalla niin kannattaa erota.

Se on jännä miten edelleenkin jollekin tulee yllätyksenä, että pitkä parisuhde ns. väljähtyy ihan aina jossain kohtaa. Kyllä se on oikein poikkeuksen poikkeus jos niin ei jossain vaiheessa tapahdu. Se ei ole pelkkä klisee, että parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Erityisesti vieläpä silloin, jos talouteen kuuluu lapsia, niin yhteisen ajan löytämistä pitää oikein hakemalla hakea. Vakiovastaus tähän on: "puoliso ei halua tehdä/lähteä/mennä kanssani mihinkään". Ei niin. Sekin on erittäin tyypillistä, että kun parisuhde on taantumuksen tilassa, niin puolisolla ei ole mitään hirveää paloa noihin juttuihin. Rehellisyyden nimissä tuskin on sinullakaan. Se kuuluu asiaan. Siihen pitää silti itsensä aluksi ns. pakottaa, ennen kuin huomaa sen olevan kivaa ja toimivaa. Toinen mikä on, että usein tuossa vaiheessa seksuaalinen yhteys lisäksi rakoilee. Seksiä joko ei ole, tai se on samaa vanhaa kaavaa mitä on aina ollut ja mihin molemmat on kyllästyneitä. Myös se on ehdottomasti asia, mikä pitää herätellä ihan uuteen valoon.

Jos joka kerran eroaisi kun parisuhde väljähtyy, niin erota saa säännöllisesti läpi elämän. Suosittelen että pakotatte itsenne parisuhdeterapiaan ja alatte ottaa kahdenkeskistä aikaa säännöllisesti. Seksuaalinen himokaan ei herää vain ostamalla joku seksilelu, vaan kyllä se vaatii enemmän. Tähänkin aihepiiriin on terapiaa tarjolla ja ihan nettivalmennustakin, jos aihe tuntuu liian privaatilta mennä juttelemaan ulkopuoliselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja vielä kannattaa muistaa, että eivät pelkästään parisuhteet, vaan myös ystävyyssuhteet päättyvät usein samalla tavalla: ei enää pidetä yhteyttä.

Jep. Mököttäjämies vaihtoon, eihän se itse edes yritä muuta kuin yksipuolista seksiä. Tyrkyttää munaansa, vaikka pitäisi kuunnella ja puhua.

Juuri näin.

Erittäin hyvä kommentti tuossa ylempänä.

Nyt aletaan tekemään töitä tämän pitkän liiton eteen.

Meillä ainakin tuli tunneyhteys takaisin pitkässä liitossa. Ei se lopulta tunnu edes työltä jos tulee se henkinen yhteys takaisin niin toisen kanssa haluaa viettää aikaa ja haluaa enemmän kuin mitään muuta olla lähekkäin. Siihenkin lopulta voi tulla rutiinit miten sitä läheisyyttä voi ylläpitää myös lapsiperhearjessa ja kiireen keskellä. 

Ei ole mitään "pitäisi" paitsi jos on väkivaltaa tai hoidosta kieltäytyvä päihde- tai mielennterveysongelmainen.

Kaikissa muissa tapauksissa se riippuu vain siitä, onko motivaatiota jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin tuli tunneyhteys takaisin pitkässä liitossa. Ei se lopulta tunnu edes työltä jos tulee se henkinen yhteys takaisin niin toisen kanssa haluaa viettää aikaa ja haluaa enemmän kuin mitään muuta olla lähekkäin. Siihenkin lopulta voi tulla rutiinit miten sitä läheisyyttä voi ylläpitää myös lapsiperhearjessa ja kiireen keskellä. 

No tämäkin riippuu niin paljon siitä, onko tunne yhteys vain unohtunut kiireen keskellä, vai onko toinen oikeasti satuttanut ja loukannut sanoilla ja teoilla. Yritin aikanani tehdä hiki päässä töitä pitkän suhteen eteen lasten vuoksi, mutta en vain päässyt yli niistä julmista sanoista ja kylmästä halveksuvasta käytöksestä, vaikka toisen kriisi menikin ohi ja alkoi käyttäytyä taas "rakastavasti".

Pikkulapsiarjessa puolison todelliset tunteet saattavat nousta esiin, kun ei ole enää voimia teeskennellä. Hyvissä suhteissa jaksetaan puhaltaa yhteen hiileen, koska rakkaus ja arvostus pohjalla kannattelee. Tylsistyä voi hyvässäkin suhteessa, mutta ilkeäksi ei hyvä suhde muuta. Jos lämmön tunne puuttuu, tai tunteet ovat suorastaan negatiivisia, se paljastuu tässä vaiheessa. Silloin on kannattavaa miettiä minkälaisessa ilmapiirissä haluaa lastensa kasvavan. Lapset aistivat teeskentelyn ja kylmän ilmapiirin, tiedän tämän kun sellaisessa vuosia kasvoin, ja itse olen täysin toisenlaisessa liitossa ihmisen kanssa jonka kanssa on aina vain hyvä olla. Vanhempien ero oli meille lapsille helpotus.