Mistä tietää, pitääkö erota?

Ostakaa lastenhoitoapua ja viettäkää parisuhdeaikaa. Eroaminen tuossa tilanteessa nyt olisi typerin valinta ikinä.

Voi sua <3

Tsemppiä hirveenä, tiedän ton tunteen. Ja sen sit vaan tietää kun tietää. Kokeile, pystyttekö puhumaan ja pystytkö sanoon noista sun tunteista. Reaktio kertoo paljon. 

Lapsiarki vie voimia ja suhteelle ei jää enää aikaa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä että pitäisi erota. Joskus asioiden uudelleen järjestely auttaa. Jutelkaa keskenänne mitä haluatte parisuhteelta ja pyrkikää järjestämään aikaa myös toisillenne yhdessä. Katsokaa onnistuuko.

Tuo jos ei enää kostu on  hyvä neuvo. En uskonut siihen, ennen kuin erosin. Mies haukkui saharaksi, mutta kun siitä pääsin, niin ei ole kuivuudesta ollut tietoakaan.  Toinen hyvä mittari on se kun mitta vaan on ihan täynnä. Sellainen eipäs juupas, eipäs on täysin tuhoon tuomittua. Sille tielle kun lähtee, niin kumppani luulee pääsevänsä aina takaisin, vaikka 6 kk hiljaiselon jälkeen. Kerrasta kaikki poikki. 

Kuulostaa siltä että ei vielä ole teidän aika erota. Ei ole oikeasti isoja ongelmia eikä olemassa olevia ongelmia ole yritetty korjata. Väljähtäminen itsessään on huono syy. 

Siitä kun se pahaolo ei mene pois.

Ei nukkumalla, ei syömällä, ei juomalla, ei raivosiivoten, ei keskustelulla, ei yhteisellä ajalla, ei erikseen vietettynä aikana.

Mä kuuntelin just ekan jakson tämmöstä eropodia, on itelleki ajankohtainen aihe nimittäin :(

Tää oli jotenkin tosi rauhottava, suosittelen. Itseä ainakin on syytä pohtia, ja omia tarpeitaan. Mitä sitä elämältä haluaa... (En kyl pystyny kuunteleen putkeen kun tuli niin paljon ajatuksia, seuraavaks ehkä kuuntelen ton vanhemmuusjakson, kun sitä mietin itse tosi paljon et miten lapset pärjäis ja ottais asian)...

https://areena.yle.fi/podcastit/1-70713019

Mulla ja vaimolla jutut ja diskuteeraukset senkus lisääntyy 35 vuoden seurustelun jälkeen. Melkein kaikki tutut ovat eronneet kun on "kasvettu erilleen" jopa ne "unelmaparit" ovat nykyisiä vihamiehiä ja omaisuudesta tapellaan verissäpäin. Lapset ovat jo maailmalla ja suunnitellaan kiihkeästi eläkepäiviä Kanarialla. En tiedä - ehkä vakka löytänyt kantensa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja vaimolla jutut ja diskuteeraukset senkus lisääntyy 35 vuoden seurustelun jälkeen. Melkein kaikki tutut ovat eronneet kun on "kasvettu erilleen" jopa ne "unelmaparit" ovat nykyisiä vihamiehiä ja omaisuudesta tapellaan verissäpäin. Lapset ovat jo maailmalla ja suunnitellaan kiihkeästi eläkepäiviä Kanarialla. En tiedä - ehkä vakka löytänyt kantensa.

Apua tää kuulostaa ihanalta! Miten te ootte ton tehneet ja saaneet onnistumaan?! Onnea <3

Jos ajatus pyörii mielessä joka päivä, niin se voisi olla selvä merkki..

Ei kun ajopuuna ajelehditte kohti väistämätöntä ja sitten eroatte. Eihän sille mitään voi, turha on puhua tai pysähtyä kohtaamaan toinen. Turha on mennä terapiaan tai alkaa aktiivisesti parantamaan tilannetta. Ja etenkin: turha on puhua ja yhdessä alkaa muuttamaan suhteen suuntaa. Siis tätähän ei yleisesti tapahdu juuri kenellekään, että arki ja lapset saisivat parisuhteen hoitamisen jotenkin unohtumaan. Korostan vielä: kyseessä on väistämätön erilleen kasvaminen ja TURHA on alkaa tilannetta korjaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatus pyörii mielessä joka päivä, niin se voisi olla selvä merkki..

Ajelehtijan mielenmaisema bongattu.

Itsekseni tässä mietin asiaa joka päivä joten eiköhän se ala olla siinä. Mies tuntuu joka päivä entistä väljähtyneemmältä eikä sille mitään voi. Lapset kyllä kiittävät jos nyt eroamme kun mielessä liikkuu tämä asia näin usein. 

Naisia syytetään miesallergian viljelemisestä. Viljelyä? Totahan se oikeasti on! Onnekkaimmat selviää vuosikymmenten liitosta/suhteesta ilman päihteitä. Naisille saatiin kaupattua mahdollisimman paskadiili mistä vasta somen kultakaudella uskalletaan tosissaan puhua. Päätä itse jäätkö vai koitatteko pariterapiaa (BetterHelp/Talkspace)

Hei kiitos tosta podilinkistä, aloin kuunteleen ja miellytti tosi paljon toi tapa ja tyyli. Kuuntelin kaks jaksoo heti ja tajusin, että ihana että on muitakin joilla on hankalaa. 

Pitkässä suhteessa ero on käynyt mielessä montakin kertaa mutta aina sen huonon jakson jälkeen on tullut hyvä jakso. Tosin kyllähän sitä välillä miettii ollaanko yhdessä tavasta vai rakkaudesta. Varmaan molemmista? Mistä sitten sen tietää, kun on aika erota? Enpä tiiä. Varmaan jos ne huonot jaksot alkaa olla pidempiä ja raskaampia kun ne hyvät. Jos toinen vie (henkisesti) enemmän kun antaa. 

Mihinkään "kunnes kuolema erottaa"-juttuun en usko. Kenenkään ei tartte uhrata elämäänsä toiselle.

Pitää laittaa toi podi kuunteluun! Kiitos vinkistä vaikka ei nyt olekaan tarkoitus tässä erota 😎

Kyllä sen tietää jos toinen ei suostu puhumaan mistä asia sitten kiikastaakaan ja sitä jatkuu ja jatkuu. Ei ole pahemmin läheisyyttä, ei jutun juurta jne

Puhuminen ja läheisyys - jos niitä ei oo niin ei kyl kohta koko suhdetta. Kyllä musta sen aika nopeasti tuntee, kun suhde alkaa olla finito. Ei tietenkään kenenkään toisen parisuhteesta voi sanoa mutta ite jäin edelliseen suhteeseen jopa liian pitkään odottelemaan jotain. Harmittaa edelleen, koska vei sekä mun että toisen aikaa.

Toisen naama ottaa päähän koko ajan.

Voisko vaan olla ne kuuluisat ruuhkavuodet? Kyllähän se monesti syö parisuhdetta kun pitää koko ajan hoitaa jotain toista, mut jos kuitenkin edelleen rakastatte toisiaan niin ehkä se nyt kuitenkin helpottaa kunhan lapsi kasvaa. 

AP eikö toi mitä kerrot kuulosta siltä et miehelläs on joku oma kriisi tai vastaava keski-iän juttua. Ehkä jotain juttelua mustakin tai terapiaa yrittäisin itekkin ennen kun eroa rupeaa suunnittelemaan.

EH