Sanoin perhekahvilassa ajattelemattomuuksissani tosi törkeästi enkä tiedä, kehtaanko mennä sinne enää koskaan!
Nyt hävettää tosi paljon. Päästin ihan tosi törkeän möläytyksen suustani ja todennäköisesti loukkasin pahasti. Oltiin jutusteltu yhden äidin kanssa ja meidän lapsilla on hyvin tarkalleen 6 kk ikäeroa. Menin sitten sanomaan asian, joka oli fakta, mutta aivan tarpeetonta sanoa ääneen:
"Niin hauskaa nähdä miten lapset kehittyvät eri tahtiin, näillä on puoli vuotta ikäeroa ja kehitystaso on silti ihan sama!"
Ja jep, mun lapsi on tietysti se nuorempi.
Mitä mä nyt teen? Pyydän anteeksi kun/jos nähdään seuraavan kerran, onko siitä apua vai pahentaako vaan? En mene enää koskaan sinne kahvilaan? Se olisi kyllä tosi harmi, kun olen kokenut sen itselleni voimavaroja tuovaksi paikaksi. Ja siksi aivan erityisesti tuntuu tosi pahalta, että möläytin toiselle tuollaista. Menen, mutta välttelen tuota äitiä? Olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Kommentit (53)
Eihän toi nyt ole mikään maailmaa kaatava juttu. Sitä toista äitiä saattoi jäädä vähän häiritsemään kommenttisi, mutta anteeksipyynnöllä se kuittaantuu. Voi olla, että tuota äitiä ei ole jäänyt asia vaivaamaan ja on ehkä pitänyt sinua vain ymmärtämättömänä. Jokatapauksessa anteeksipyyntö korjaa kyllä tilanteen.
Jos minulle olisi sanottu noin, en olisi tajunnut loukkaantua. Lapset kehittyvät eritahtiin. Omani ovat olleet hitaita lähtemään kävelemään (1v 3kk ja 1v 4kk), mutta molemmat puhuivat PALJON heti 1-vuotiaana. Oppivat molemmat myös laskemaan helppoja laskuja ja lukemaan kolmivuotissynttäreiden tienoilla.
Mene vaan kerhoon, koska se on tärkeää sinulle ja jos toinen äiti osoittaa loukkaantuneensa niin pyydä anteeksi.
Pieni sammakko on eri asia kuin sanoa tosi törkeästi. Pahanilkinen v..lu tai raivokohtaus olisi eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kyseinen äiti ei enää sinne tule. Itse en ainakaan tulisi.
Jaa olisitte vertaileet äippien kehitystasoa. entäs iskit,,
Hölmösti sanoit, siinä olet oikeassa. Toisaalta taas olet nyt niin syvällä siinä vauvakuplassa, että et näe metsää puilta. Oikeasti sillä ei ole mitään merkitystä miten nopeasti tai hitaasti jonkun vauva tai taapero kehittyy, eikä se välttämättä korreloi lainkaan tulevan älykkyyden tai muiden taitojen kanssa. Palataan asiaan sitten kun olet kasvattanut sen vauvelisi vaikkapa lukioikäiseksi asti. Omani esimerkiksi oli niitä hitaasti kehittyviä tapauksia, kävelemään lähti vasta lähempänä puoltatoista vuotta, puhe oli vähäistä ja epäselvää miltei kolmevuotiaaksi. Mutta niin vain nyt sai yläasteen päätteeksi stipendin, ka oli yli ysin, ja on erittäin hyvä eräässä taitolajissa. Vauva-aikojen etappeja ei muistele enää kukaan tässä vaiheessa, vaikket sitä nyt uskokaan. ;)
Niin, siis eihän sun vauva tietenkään ole kehityksessä puoli vuotta toista edellä.
Nytkö ei saa enää neutraalisti todeta tosiasoita ääneen? Siitäkö tämä maailma paranee? Mitä pahaa siinä on, että joku lapsi on hitaammin kehittyvä, syystä tai toisesta? Oman ahdasmielisyytensä siinä vain tulee paljastaneeksi, jos loukkaantuu tuosta. Voisi vain naurahtaa, että joo, meidän Pertsa-Eenokki käy vähän hitaalla, isäänsä tullut. Opetelkaa nauramaan itsellenne ja lapsillenne.
Sori vaan, mitta jos joku antaa ymmärtää, että lapsi on kehitystään jäljessä, oli se totta tai ei, ja loukkaannut siitä, niin se ei kerro muusta kuin että olet itse lapsen saavutuksilla ja kehitystasolla kilpaileva ja vertaileva ja että jollain lailla halveksit hitaammin kehittyviä lapsia.
En sanoisi mitään. On myös loukkaavaa olettaa toisen loukkaantuneen, koska mistä voit tietää miten toinen tuntee, ajattelee tai kokee. Projisoit vain häneen omaa tapaasi kokea ja tuntea.
Hän saattaa olla todella rento, eikä erityisen pikkumainen, joten unohtanut koko asian. Ajatellut vain, että olipa hölmösti sanottu tai jopa ajatellut, että niinhän se on. Jos hänellä on jo useampi lapsi, hän on miettinyt, että olet vielä kokematon.
Unohtaisin koko asian. Jos hän välttelee seuraasi, ottaisin itse opiksi, enkä enää möläyttelisi hölmöyksiä jatkossa. Pyytämällä anteeksi, tässä tapauksessa, asetat toisen tavallaan oman mokasi kantajaksi tai vähintäänkin toteat samalla, että hänen olisi kuulunut loukkaantua, tai sinä olisit loukkaantunut samassa tilanteessa. Se asettaa sinut entistä oudompaan valoon.
Vierailija kirjoitti:
Nytkö ei saa enää neutraalisti todeta tosiasoita ääneen? Siitäkö tämä maailma paranee? Mitä pahaa siinä on, että joku lapsi on hitaammin kehittyvä, syystä tai toisesta? Oman ahdasmielisyytensä siinä vain tulee paljastaneeksi, jos loukkaantuu tuosta. Voisi vain naurahtaa, että joo, meidän Pertsa-Eenokki käy vähän hitaalla, isäänsä tullut. Opetelkaa nauramaan itsellenne ja lapsillenne.
Jos kuvittelee, että erot vauva-aikana kertoo yhtään mitään, on todella tietämätön lasten psykologista ja kehityksestä.
Ei tuo mun mielestä mikään törkeä kommentti ollut, lievästi ärsyttävänä olisin varmasti sen kokenut. Mutta jos muuten vaikuttaisit kivalta ihmiseltä, niin ei olisi mikään ehdoton turn off jatkaa sinuun tutustumista. Eli en tuomitsisi tuon sanomisen perusteella täysmulkuksi 😀
Et tarkottanut mitään pahaa, olit vaan spontaani. Se toinen on yliherkkä jos tuota miettii. Niin oot kyllä sinäkin jos et kehtaa mennä sinne enää.
Pyydät anteeksi heti, kun mahdollista. Jos sulla on hänen numeronsa tai saat esim. facebookissa yhteyttä, laita viestiä heti. Jos et, mene mahdollisimman pian perhekahvilaan ja pyydä anteeksi. "Anteeksi, kun sanoin tyhmästi kehitystasosta. Tarkoitin vain xx osaa kehityksestä. Sinun lapsesihan on valtavan taitava yy asiassa."