Te muut, jotka vihasitte koulun hiihtämistä koulussa
Oletteko opetelleet uudelleen hiihtämään, että voisitte opettaa lapsianne? Tai jos lapset ei ole vielä siinä iässä, aiotteko vielä ostaa itsellennekin sukset lapsen takia?
Kommentit (22)
Lapselle vissiin on ostettava, kaipa se helpommalla pääsee, jos osaa vähän hiihtää. Mieluiten jättäisin ostamatta.
Vierailija:
Lapselle vissiin on ostettava, kaipa se helpommalla pääsee, jos osaa vähän hiihtää. Mieluiten jättäisin ostamatta.
kun muksut tulevat siihen ikään :)
Viikonloppuna ostettiin sukset meijän 2- vuotiaalle ja isukki ostaa meistä ekana sukset, varmaan kuun alussa??
Itse olen saanut tarpeekseni hiihtämisestä. Pistettiin vaan ladulle eikä opetettu tekniikkaa: opettaja hiihti nopeimpien mukana.
Mulla viimenen hiihtolenkki tössäs kun koulun monot hajos! Huomasin vaan että nyt ei ole enää sukset kiinni jaloissa. Kävelin loppumatkan risat monot ja sukset käsissä.. Kun lapseni menee kouluun niin hankitaan hiihtämisen arvoiset välineet!!
Nyt kun oon kattellu Elixiiriä niin siitä oon saanu lisää intoa lajiin. Olis hienoa hiihtää! Ehkä joskus saan unohdettua kouluhiihdon.. :(
Tuskinpa siellä kukaan voi suksien ostoonkaan pakottaa.
En ole hiihtänytkään kertaakaan tämän pakko hiihdon jälkeen (eli 11 vuoteen.) (hyvä koululiikunta!) Lapselle toki sukset hankitaan ja saa hiihtää. Itse niitä tuskin koskaan ostan.
Lapsi on jo 11, eikä enää välittäisi hiihdellä kanssani ;)
Hänen avullaan olen oppinut, että pitää olla kunnon välineet ja vaatetus niin hiihto on kivaa. Voitelut kohdallaan jne. Yksi syy, miksi koulussa hiihtäminen oli niin kamalaa, oli varmaan se, että ei minun vanhempani osanneet laittaa suksiani kuntoon ja muutenkin oli varmaan liikaa päällä ja hiki virtasi...
En olisi lapsuuden kokemusten perusteella uskonut, että alan ikin tykätä hiihtämisestä, mutta niin se vaan on suosikkilajini talvella! Vanhempien esimerkillä on varmaan valtava vaikutus... Meidän perhe ei tehnyt yhdessä kivoja hiihtoretkiä eväineen, toisin kuin miehelläni taas on paljon mukavia lapsuusmuistoja hiihtämisestä. Ehdottomasti haluan antaa meidän lapsillemme ne hyvät hiihtokokemukset! Koululiikunta on nyt vaan ylipäätään vähän sellaista, että se voi tappaa innon lajiin kuin lajiin, mikä on hirveä sääli! Liikaa turhaa kilpailua ja vertailua ja vähemmän liikunnan iloa :( Koululiikunassa pitäisi enemmän korostaa liikuntaa harrastusmielessä eikä suoritusmielessä.
niikkaa lyötiin vaan sukset jalkaan ja sanottiin että alahan hiidellä. Hiihtokilpailuissa olin aina viimeinen. Luojan lykky että luistelussa, suunnistamisessa ja pesäpallossa olin edes jonkunlainen samoin lihaskuntotesteissä, muuten olisin menettänyt liikunnan ilon ihan kokonaan hiihdon ja uinnin kanssa (puhumattakaan " tosi kannustavista" liikanopeista).
Vierailija:
Tuskinpa siellä kukaan voi suksien ostoonkaan pakottaa.
Koulussa on ihan turha hiihtää jos sitä a) ei opeteta kunnolla, käsketään vaan hiihtää, b) varusteiden kunto on mitä on, voitelut viturallaan ja c) pääasia on suoritus, ei hiihtämisestä nautiskelu.
Koska kunnon hiihtovälineet ja asut tekevät hiihtämisestä sitä, mitä sen pitäisi olla, on ihan turha pakottaa ketään hiihtämään huonoilla, lipsuvilla tai lunta pohjaan keräävillä suksilla ja väärissä vaatteissa. Koska on myös kohtuutonta vaatia, että jokainen hankkii itselleen kunnon kamat, voisi tuon hyvän lajin raiskaamisen koulussa lopettaa kokonaan. Ihan turha kenenkään huolehtia siitä, että lapset ei enää opi hiihtämään! Mitä hyötyä on " oppia" hiihtämään koulussa, jos sitä alkaa vihata niin paljon, ettei ikinä enää hiihdä???!!! Parempi kun jokainen saisi tutustua lajiin omasta tahdostaan.
mm. Pirkanhiihdon vetänyt kuusi kertaa. Koska poikamme on vasta 2vee ja toinen on vasta masussa, itse en ole suksia ostanut. Mutta olen luvannut, että sitten kun lapset ovat hiihtoiässä niin hiihdän perheeni kanssa JOS ja KUN mies huolehtii myös mun välineeni kuntoon ja neuvoo oikeanlaiset asusteet.
Toisaalta odotan jo innolla raikasta talvikeliä ja hiihtoa jäällä (järvi vieressä) ja sitä mukavaa evästaukoa... :o) Himohiihtäjää minusta ei tule ikuna, mutta perheen kanssa voin hiihtää jos he sitä haluavat.
Koululiikunnassa on ehkä menty vikaan siinä vaiheessa, kun hiihtäminen ei enää ole ollut pakkotaito yhteiskunnassa, mutta koululiikunnassa on edelleen ollut oletus, että kaikki osaavat jo valmiiksi hiihtää, joten on voitu suoraan alkaa kilpailemaan. Siksi löytyy paljon 60-80-luvuilla syntyneitä koululiikuntaa (kilpailemista) vihaavia, jotka kertovat, etteivät osaa hiihtää.
Saa olla toista mieltä, tämä oli yksi teoria.
Aina oli kova kilpailu ja ne liikkamaikat on ihan omaa luokkaansa, vieläkin.
Mä kyllä ostin viime vuonna omat sukset (ikää oli silloin 35 v). Ja innostuinkin hieman, kun sai hiihdellä aika tasaista omaa vauhtia. Hikihän siinä tuli.
Yritän puhua koululiikunnasta positiivisesti lapsilleni, omista kokemuksistani huolimatta. Samoin kuin kouluruoasta ja pakko ruotsista.
Nim. ei koskaan pesistä
olen kyllä jopa pohtinut, että voisin itsekin sukset vielä ostaa, mutta ei täällä etelässä kyllä niitä hiihtokelejä pahemmin ole. Ja Paloheinän laduille ei uskalla mennä, kun siellä on niitä verenmaku suussa hiihtäjiä, joiden jalkoihin jää. Jos jossain voisi rauhassa itsekseen hiihdellä, niin hyvää liikuntaahan se olisi.
Lapsille on ostettu sukset, mutta itselleni en ole hankkinut.
Hiihtoa koulussa, koulun hiihtokilpailuja, hiihtämistä koulun liikuntatunneilla, hiihtoa.