Oletteko törmänneet sellaiseen, että oma kumppani kadehtii teitä?

Suomalaiset naiset kuvittelevat itsestään liikoja, ts. omaavat liikaa narisistisia piirteitä. Mies on kuitenkin keksinyt kaiken oleellisen ja rakentanut kaiken oleellisen. Se teidän tärähtäneiden akkojen olisi syytä aina muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset kuvittelevat itsestään liikoja, ts. omaavat liikaa narisistisia piirteitä. Mies on kuitenkin keksinyt kaiken oleellisen ja rakentanut kaiken oleellisen. Se teidän tärähtäneiden akkojen olisi syytä aina muistaa.

Jaahas, siellä yksi kateellinen ja katkera pikkusielu ilmoittautuu. Sinä et ole keksinyt tai rakentanut yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kadehtia kun sain kerran 3000 e takautuvasti työkyvyttömyyseläkettä. Isompaa kämppää kadehti myös. Paljastui melkoiseksi nar sistiksi,päälle päin semmoinen ei-minkään näköinen "kilttimies". 

Just nämä on pahimpia sekä kieroimpia kadehtijoita. Hyvin epäaitoja vieläpä useasti.

Kyllä! Sitten kun yövyttiin sukulaisen kämpässä Helsingin arvoalueella jugend-talossa, niin se kämppä olikin tyypin mielestä "aika vanha ja ränsistynyt", itsehän majoittui vielä kolmikymppisenä opiskelijasolussa... 

Tällainen ihme haukkuminen kuuluu ala-aste ikäön ja silloinkin sitä tekee vain jotkut. Ex miesystävä ja todellakin lähes 50 vuotias kadehti pyörääni. Olin ostanut n.550e pyörän ja hänen  mielestä se oll valmiiksi vikoja täynnä ja virheostos (kotimainen laatupyörä)  Tarjoutui kuulemma säälistä ostamaan sen 50e niin pääsen eroon. Mies lähti, hieno pyörä jäi.

Kun minä opiskelin sairaanhoitajaksi ja tein kesätöitä lähihoitajan sijaisuutta ja kerroin silloiselle poikaystävälle mitä palkkaa saan, totesi hän, että se on liian paljon siitä työstä. Siis hänen mielestään lähihoitajan palkka -5% epäpätevyysalennuksella oli liian iso.

En. Sellaista kumppania en katselisi. Sen sijaan äitini tuntuu kadehtivan minua, se ei ole hyvä tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset kuvittelevat itsestään liikoja, ts. omaavat liikaa narisistisia piirteitä. Mies on kuitenkin keksinyt kaiken oleellisen ja rakentanut kaiken oleellisen. Se teidän tärähtäneiden akkojen olisi syytä aina muistaa.

Me tehdään kaikki ihmiset. Saat rakentaa mitä ikinä lystäät, se ei ole ihmisen rakentamisen rinnalla mitään. Niin ja naiset rakentaa myös, se ei ole mikään sukupuoleen sidottu taito.

Minun on mahdoton ajatella, että minussa olisi mitään kadehdittavaa. Vasta vuosien jälkeen olen ruvennut ajattelemaan, että ehkä se alentaminen ja lyttääminen johtuikin sitten kateudesta. 

Ja tämä tyyppi oli pitkä, akateeminen, perheensä kannusti ja tuki... Minä en ollut juuri tekemisissä perheeni kanssa, lopetin am-tutkinnon kesken ja tein pienipalkkaista työtä. Mutta kaikki minun asiat oli silti liikaa. Kai se piintti oli viedä minulta itsetunto etten koskaan lähtisi. Mutta minullapa ei ollut alunperinkään itsetuntoa, ja lähdin silti. 

Vierailija kirjoitti:

En. Sellaista kumppania en katselisi. Sen sijaan äitini tuntuu kadehtivan minua, se ei ole hyvä tunne. 

Oma äitini on aina kadehtinut minua vaikka en edes ymmärrä miksi. Ylipäätään, että äiti kadehtii on aivan sairasta, mutta jostain syystä tämä läheisten kadehtiminen on hyvin yleistä. Äitini on narsistinen ja hänelle ura on ollut aina elämän tarkoitus. Itse jos olen menestynyt vähäkin, on alkanut ilkeämielinen ilkkuminen. Hän sanoi minulle, että jos päädyn hyväpalkkaiseen työhön, niin saan alkaa antamaan rahaa heille (en päätynyt koskaan)  Hän sanoi myös, että kun saan lapsia, niin hän valitsee heille nimet ja minun anoppi ei saa vaikuttaa lasten kasvattamiseen (en saanut lapsia) Hän kadehti aikanaan miesystävääni koska hän opiskeli yliopistossa (ei ole minulla ketään miestä enää)  Hän uhosi, että kun/jos asun joskus omakotitalossa hän muuttaa isäni kanssa sinne asumaan ( asun vuokralla pienessä rivitaloasunnossa).

Joo kyllä, jossain määrin. Täytyykin kiinnittää asiaan enemmän huomiota.  Onneksi olen hyvin itsenäinen. Kyseessä vakituinen kumppani, ei asuta yhdessä. Olenkin joskus ihmetellyt outoa reaktiota johonkin minulle positiiviseen asiaan. Ehkä kokee jäävänsä jotenkin osattomaksi tai kuvittelee, että on häneltä pois.  Helposti vähättelee jotain saavutustani, eikä osaa iloita kaikista minulle sattuneista kivoista asioista.  Esim. jos sijoituksissani joku osake nousee hyvin, muistaa kertoa, että kyllä se kohta laskee.  Tai jos saan hyvän työtarjouksen, arvostelee, että laitan työn vapaa-ajan edelle.   Ei taida olla ihan tervettä suhtautumista pitkässä parisuhteessa.  Täytyypä miettiä hyvien (joita myös on) ja huonojen puolien tasapainoa.

Kumppani on haukkunut lukiota ja ylioppilaita vuosi toisensa jälkeen. Oma koulumenestys vaatimatonta. Minä olen ylioppilas.

Joo kyllä, täysnarsisti exä oli erittäin kateellinen niin monista asioista. Itse sisältä niin pieni ja tyhjä ihminen.

Mun ex kajehti, kun minun äitiyspäiväraha oli suhteessa suurempi kuin hänen palkka. Suhteen laski siten, että hänen pitää lähteä töihin ja minä saan toimettomana olla kotona. Lapsen ollessa 6kk, panin jätkän pihalle.

tästä aikaa 30 vuotta. 

Christiiina kirjoitti:

Kun minä opiskelin sairaanhoitajaksi ja tein kesätöitä lähihoitajan sijaisuutta ja kerroin silloiselle poikaystävälle mitä palkkaa saan, totesi hän, että se on liian paljon siitä työstä. Siis hänen mielestään lähihoitajan palkka -5% epäpätevyysalennuksella oli liian iso.

!

Naimisissa 30 vuotta ja nyt mies on aloittanut kadehtimisen. Miehellä ikäkriisi?

Onko kumppani kenties mies? On tullut sen verran opittua vuosien varrella, että parisuhde toimii vain, jos mies saa dominoida 1000% kaikessa. Nainen ei saa olla MISSÄÄN parempi. Saa olla aika hyvä, mutta ei koskaan parempi tai edes uhka miehelle. Jos olet parempi, kannattaa suosiolla lopettaa suhde ennemmin kuin myöhemmin. Miehet alkavat nimittäin kostopettämään ja sabotoimaan elämääsi, jos tajuavat sinun olevan hyvä. Eli salaa saa elää, jos on hyvä

No ex ei halunnut kuulla mun työasioista mitään, kuulemma ei kiinnostanut yhtään.

Toinen kumppani, jonka kanssa seurustelin 2,5v ei onnitellut uudesta työpaikasta, eikä palkankorotuksesta. Omista "saavutuksista" ja kehuista kyllä sitten jaksoi jauhaa ja odotti ihailua

Ihan yhtä huono asia on se, että kumppania ei kiinnosta muu kuin omat saavutukset. 

Christiiina kirjoitti:

Kun minä opiskelin sairaanhoitajaksi ja tein kesätöitä lähihoitajan sijaisuutta ja kerroin silloiselle poikaystävälle mitä palkkaa saan, totesi hän, että se on liian paljon siitä työstä. Siis hänen mielestään lähihoitajan palkka -5% epäpätevyysalennuksella oli liian iso.

Kerron teille nyt mistä tämä johtuu. Kaikkihan tietävät, että naiset luovat ihmiset ja ovat muutenkin lähempänä jumaluutta, ihmisyyttä, ym. Miehet ovat ihmiskunnan kannalta oikeasti aika turhia. Katsokaa vaikka mehiläisyhdyskuntaa tai mitä tahansa nisäkäslajia, koiraista 90% on turhia

Niin he ovat sitten kehittäneet kompensoidakseen tätä synnynnäistä alemmuudentunnetta erilaisia pelejä, harrasteita ja tekemisiä. Niin nyt, kun naiset dominoivat kodin lisäksi tätä heidän itselleen turhuuksissaan kehittämää peliä, työelämää, se tekee heistä taas turhia. Naiset saavatkin rahaa ilman miestä ja heillä ei siis ole oikein mitään annettavaa perheisiin

Miehet tietävät tämän alitajuisesti ja se on tietysti todella vaikea paikka kohdata, ettei olekaan tärkeä ja haluttu. Vaikka todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei ole kenellekään muulle kuin ehkä vanhemmilleen. Kuitenkin, tämän vuoksi esimerkiksi siemenen naiselle antaakseen, miehet vaativat nykyään sitä, että pääsevät itse mukaan perheeseen jonkinlaisen mieslapsen ja transnaisen asemaan pulloruokkimaan vauvaa. Työ ja raha, mikä on ollut ennen vanhaan tekijä, joka turvaa miehen roolin perheessä ja yhteiskunnassa, on menettänyt naisten työllisyyden myötä merkityksensä. Se on tiukka paikka se, kun joutuu taas keksimään itsensä uudelleen

Itse olen vähän leikisti kateellinen miehelleni joka tienaa paaaaljon paremmin kuin minä, samantasoinen koulutus ja ihan duunarityö molemmilla, ei ole mikään pomo.

Syitä tähän on monia ja ne syyt on hyviä ja järkeviä, meillä ei tapella rahasta, kumpikin osallistuu tulohensa mukaan, eletään yhteistä elintasoa.