Ollaan ihan normali perhe, mutta en pärjää yksin kolmen lapsen kanssa kotona.
Siksi vanhemmat lapset päivähoidossa. Vauva on vaativa, eikä juurikaan nuku päivällä. Haluaa olla sylissä koko ajan. Vanhemmat lapset ovat myös aika pieniä vielä. Nostan hattua kaikille, jotka pärjäävät useamman pienen kanssa kotona yksin kombinaatiolla vauva ja pari uhmista. Minusta ei siihen ole.
Kommentit (59)
Mutta miksi pitäisi, kun on parempikin vaihtoehto olemassa teille, eli tämä nykyinen järjestely.
Älä huoli, olet tehnyt ihan oikein! Ei ole mitenkään väärin ajatella omaa jaksamistaan, päinvastoin! Olet varmasti huomannut, että asiat toimivat noin hyvin. Me aikuiset olemme niin erilaisia, samoin lapset. Miksi muuten me ajautuisimme erilaisiin ammatteihinkaan? Ja toiset lapset on helppoja, toiset superhelppoja herranenkeleitä, toiset temperamenttisia ja toiset todella ärhäköitä! Toiset nukkuu 14 h yöunet aina, toiset nukkuu tunnin pätkissä ekat puoli vuotta.
Minulla on 2,5 v ja vuoden ikäiset lapset. Eka lapsi oli superhelppo. Ekan puolen vuoden jälkeen nukkui yönsä tosi hyvin ja päivälläkin pitkään, on rauhallinen ja helppo luonne. Toinen lapsi valvottanut tähän saakka. Ekat puoli vuotta vauva nukkui 1-3 h pätkissä yöllä, päivällä ei lainkaan. Päivällä esikoinen vaati huomiota. Enkä saanut päivälläkään nukuttua. Miehen lisäksi kukaan ei hoida lapsiamme. Sinnittelin puoli vuotta, mutta sitten esikoinen meni pph:lle. Minä sairastuin uupumukseen ja masennukseen.
Kun kyse ei ole monesti " pienestä valvomisesta" , niin kuin täällä mainitaan. Tai joku sanoi, että kuinka me " laiskat" jaksetaan käydä edes töissä. No, minä olen ennen lapsia tehnyt kaksi korkeakoulututkintoa, joista toisen työn ohessa. Muutenkin hoitanut useita projekteja yhtaikaa ja tehnyt useampaakin työtä kerralla. Nuo pätkäunet eivät vain kerta kaikkiaan sovi mulle, ne sairastuttaa mut.
Vierailija:
ja NEWSFLASH: lapsia ei voi suunnitella syntyväksi silloin kun haluaa. Ehkä elämän yllätyksellisyys kaikessa kirjossaan sinullekin vielä paljastuu.
asioita ovat varmaan jotenkin katkeroituneita elämään? Onneton suhde tai esim. lapsettomuutta? Ehkä se on niin vaikeaa ymmärtää äitiä jolla monta lasta (ja ehkä vielä pienellä ikäerolla) jos itsellä ei ole tai on korkeintaan yksi.
Vierailija:
asioita ovat varmaan jotenkin katkeroituneita elämään? Onneton suhde tai esim. lapsettomuutta? Ehkä se on niin vaikeaa ymmärtää äitiä jolla monta lasta (ja ehkä vielä pienellä ikäerolla) jos itsellä ei ole tai on korkeintaan yksi.
äiti, joka syyttää toista äitiä siitä, että se ei jaksa samalla lailla kuin itse jaksaa. Aina näitä ketjuja lukiessani tunnen suunnatonta iloa siitä, ettei mun tuttavapiiriini kuulu yhtään näin ahdasmielistä ja kuvottavaa ihmistä kuin tämän palstan sormenheristelijä-superäidit.
Vierailija:
ettei mun tuttavapiiriini kuulu yhtään näin ahdasmielistä ja kuvottavaa ihmistä kuin tämän palstan sormenheristelijä-superäidit.
Oletko itse heristelyn tarpeessa kun noin älähdit?
jokusen vuoden kuluttua. Lisäksi, mikä ettei tekisi, kun niitä lapsia ei kuitenkaan kaiketi kukaan vauva-aikaa varten halua/ole haluamatta, vaan KOKO ELÄMÄÄ ajatellen. Lyhytnäköistä olisi jättää lapset tekemättä ihan vaan siksi ettei KEHTAA ottaa hoitoapua vastaan. Not my kind of thing.
Isäntä oli nauranut partaansa, jos olisin alkanut hänelle ehdottamaan, että jos laitettaisiin nuo isommat päivähoitoon! Nytkin luulee että laiskottelen kaiket ajat... siis meillä on neljä pientä ja äiti joka oikeasti ei jaksaisi kokoajan mutta pakko on.
ja toisekseen, jos EHDOIN TAHDOIN ne lapset haluaa pienellä ikäerolla, tulisi myös tiedostaa ettei se niin ruusuista joka päivä ole! Turha sitten valittaa kun vellit on jo housussa...
Vierailija:
ja toisekseen, jos EHDOIN TAHDOIN ne lapset haluaa pienellä ikäerolla, tulisi myös tiedostaa ettei se niin ruusuista joka päivä ole! Turha sitten valittaa kun vellit on jo housussa...
Ja varsinaiseen asiaan: tiedän sen siitä, että tunnen ystäväni ja olen heidän kanssaan ystävä mm. siksi, että ymmärrämme ja hyväksymme toistemme elämäntavat ja valinnat.
Oletko itse kaksinaamainen jeesustelija, joka hymistelee eri lailla valinneille ystävilleen ja raivoaa sitten patoutumansa auki nettipalstalla? Otan osaa.
monet kotona hoidetut lapset eivät kyllä ole niin hyvien äitejen lapsia. äidit ovat pinna kireällä. huutavat, tukistavat, tönivät. eivät ulkoiluta lapsia tarpeeksi. eivät vie kerhoihin.
paljon onnellisempi on lapsi, jos saa kivaa tekemistä tarhassa ja äitikin jaksaa paremmin lapsia.
hyvä kotihoito sisältää paljon ulkoilua, kerhoa ja äiti todellakin jaksaa kasvattaa lapsiaan lempeästi. sellaista äitiä arvostan. liian usein näen päivällä äitejä joiden lapsi ei todellakaan kuuluisi kotihoitoon. eivät edes tajua olla rääkymättä lapsilleen kaupassa.
on vain kaksi lasta 1,5 v ikäerolla ja kasvatuksen ammattilainen kun olen, uskoin tutkimuksia ja hoidin lapset kotona niin kauan kuin nuorempi täytti kolme. Valvoin viisin vuotta ilman yhtäään täyttä yötä. Arvatkaa olinko ymmärtäväinen ja lempeä äiti? Not! Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt hiukan löysätä täysimetyksen ja/tai kotihoidon suhteen...
Yksilön vastuuta ei enää ole ollenkaan, vaan yhteiskunta huolehtii - ja sitä myös osataan vaatia. Ettekö te ollenkaan osaa kyseenalaistaa tätä kehitystä? Onko se ihan ok, että aikuiset ovat näin vastuuttomia?!
" Mutku mä haluun!"
GIVE ME A BREAK.
Suurin osa teistä leimaisi minut tyhmäksi ajattelemattomaksi idiootiksi ja sitä nautintoa en teille suo =)
T:yksi sellainen ja elämänsä järjestykseen laittanut.
ja voin kertoa etten jaksakaan mutta eipä ole vaihtoehtoja.
Minun 4-vee on pk:ssa, minä kotona vauvan ja 1½-vuotiaan kanssa. Lisäksi olen kotona neljävuotiaani kanssa neljänä päivänä viikossa koko ajan ja muina päivinä illat.
Vierailija: