MAALIKSET ' 05 vko 5 alkuviikko!!
Kommentit (27)
Vietän täällä iltaa omituisissa tunnelmissa. Huomenna on viimeinen työpäivä " vanhassa paikassa" ja 1,5 viikon loman jälkeen aloitan sitten uuden työn - mikä tarkoittaa sitä, että vauvahaaveita joutuu siirtämään vähän eteenpäin. Vai joutuuko... Tässä kun oli jo kakkonen " tilauksessa" , niin tuntuu aika haikealta ajatukselta, että asia vain siirtyy ja siirtyy, ja ikäero Lauriin kasvaa. Ja työpaikan vaihto kun oli vähän sellanen oman kyllästymisen takia tehty siirto eikä välttämättä kovin järkevä veto " perheen" kannalta ajateltuna. Ehkä tässä joutuu jättämään tulevan työnantajan ajattelun vähän vähemmälle, vaikka aika lailla selkärangassa onkin ajatus, että ihan heti ei voi tulla raskaaksi. Onko kukaan muu ollut samanlaisten pohdintojen edessä? Miten olette asian pähkäilleet? (toivoo täällä neuvoja, että eikun kakkonen tilaukseen vaan =)
Kalamamillakin on raskaus melkein puolivälissä! Ja rakenneultrakin takana, niin voi varmasti keskittyä nauttimaan odotuksesta. Kateellisena täällä seurailen, kun toisilla viikot kertyy. Mutta yhdyn myös tuohon vähän hävettävään tuntemukseen, että olin myös ihan hivenen pettynyt, kun esikoinen oli poika eikä tyttö. Vaikka olin etukäteen melkein varma, että poikahan sieltä tulee, niin toivoin tyttöä ihan siitä syystä, että saataisiin edes yksi tyttö (miehen sisarussarjassa 4 poikaa ja yksi tyttö, mikä ei hyvää lupaa).
Tuulialle onnittelut talokaupoista ja tulevasta elämänmuutoksesta!! Ja Terhille voimia vauvanvaatteiden pois pakkaamiseen! Ymmärrän oikein hyvin tuon haikeuden! Onneksi se hetki on vasta edessä - tässä kun on jo riittävän haikeaa muutenkin..
Pitäisi varmaan koittaa nukkuakin ensi yönä, joten taitaa olla syytä sammuttaa kone...
yöterkuin Hurtta
Kiitoksia kaikille! Uh, ajatukset alkaa pikku hiljaa siirtymään tulevaan. Eilen kävi keittiöremppamies ottamassa mittoja ja käytiin katsomassa uudet kodinkoneet valmiiksi.=) Tämä tässä on kaikkein siisteintä, mutta iiso mietintä on miten lapset kotiutuu ja miten ihmeessä päivällä käytän koiria pissalla :/.. No, käytäntö sitten näyttää kuinka hommat lähtee sujumaan.
Jänniä reaktioita tämä on saanut aikaan. Miehen serkku lähinnä suuttui meille, kun myimme talon ja vaihdamme maaseutuelämän kaupunkielämään. Sekä myös meillä on nyt varaa uudempaan autoon ja moottoripyörään. (Meillähän on jo yks motskari, mutta minä en pääse siihe kyytiin, nyt sitten sellanen halppispyörä johon meikäkin pääsis..miehen haave, minä en niinkää diggaa, pelottavia vehkeitä ; ) Kuitenkin saahaan sellasia juttuja, mihin meillä ei tule koskaan muullo olemaan varaa..Muutenkin kaikki kysyy että miksi miksi miksi päädyitte tuohon ratkaisuun!!
Tänään on tyttöjen hammasneuvola! Onko kukaan muu käynyt 2v hammashoitajalla. Me mennään hieman etuajassa, kun tuo nyt on tuolla neuvolassa ja Moonan kuuluu ½vuotiaana käydä.
TUKIVERKKO: meillä on miehen vanhemmat 20min ajomatkan päässä ja miehen sisko vajaan 20km päässä. Silloin tällöin ottavat likat hoitoon ja miehen sisko sitten tulee jos tarviin tunniks pariksi esim. jumpan takia. Isäni ei ole koskaan hoitanut eikä äitinikään kun asuu sulkavalla asti.
Mie olin niin varma Moonaa odottaessa että sekin on tyttö, niin en muista olinko niinkään pettynyt. Ehkä alussa, kun kaikki kaverit sai poikia, niin olisi kiva ollut tyttö ja poika. Kyllä kaikki tunteet on Kalamami sallittuja!!! Rakastat kuitenkin lastasi koko sydämelläsi on hän sitten poika tai tyttö, se pieni ihme on teidän rakkauden hedelmä!!
VAUVANvaatteet, ne pienet. Ei ole juurikaan herkistänyt. Olen niin varma ettei meille tule enempää lapsia ja olen heti pienet vaatteet antanut ystävälleni kiertoon. Voihan se haikeusaikakin tulla joskus.
EHKÄISY: Niinkuin Kalamami kertoi kuparikierukasta, niin samaa olen kuullut ihan jokaiselta. En ole vielä tavannutkaan ihmistä kelle se olisi sopinut. Joten mitkä on miun vaihtoehdot, kortsuja lopun elämää vai sterilisaatio?
PAKKASRASVAA me ei olla käytetty. Ei tässä sairastuvalta juurikaan olla ulkoiltu eikä näin kovalla pakkasella mennä ulos lainkaan.
Johan tässä nyt tarinaa tulikin, pitää mennä katsomaan mitä ihmettä lapset tekee ja sitten miettimään päivän ruokaa..
Heipparallaa!!
Tuulia+co
Saahan sitä antaa pikku kakkosen tulla sitten kun tullakseen!! =)
T
Kiitos Nasulina, niinkus huomaat pää liikkuu ja täällä olen taas. Kurkkasin pikaisesti sähköpostit, joska oisin saanut palautetta eilen illan aherruksesta. Mitään ei ollut, joten tänne siis.........
Tuulia: Me ollaan muutettu aika paljon tyylillä ensin vauva siiten uusi koti. Väittäisin ettäpienet lapset sopeutuu(unohtaa vanhan) nopeasti. Kouluikäisten kanssa on vaikeampaa kun on kaikki kaverijutut yms. Maillä esikoisella tämä on neljäs koti ja keskimmäiselläkin kolmas. En ole heistä huomannut mitään traumoja tms. Nyt kun on koululainen talossa en lähde kovin helposti muuttamaan eikä tämä mun työ juuri houkuta muuttamaan:) Hyvin se muutto menee!
Hurtta: olen ollut samassa tilanteessa työpaikkojen ja raskauden suhteen. Ehdin olla uudessa työssä n5kk ennenkuin aloin odottaa maalisneitiämme. eli olin töissä vain n.vuoden ennen äitiyslomaa. Eipä tuosta mitään ongelmia tullut, palkkasivat uudestaan samoihin hommiin äitiysloman jälkeen;) olin siis määräaikaisella sopimuksella. Kovin järkevältä ei oma toimintani silloin tuntunut. Sanouduin irti 9vuoden jälkeen vakituisesta työsuhteesta. Sain tilalle määräaikaisen sopimuksen ja hankkiuduin raskaaksi. Luulen että liika suunnittelu vain nostaa stressikäyrää liikaa.
Päiväkahviaika!
Nyt on päiväkahvit nautittu, joten ajatus voisi hetken luistaa.
Maalistaapero on hoidossa, joten hiljaista täällä kotona. Aleksanteri jatkaa hoidossa 10-päiväisenä. Hän tykkää hoitaja-Annesta niin paljon, ettemme edes harkinneet, että hoitosuhde loppuisi. Meillä ei ole täällä mitään tukiverkkoa. Kaikki sukulaiset asuvat n. 300 km:n päässä. Yksi kummipariskunta 45 km:n päässä, mutta eivät ole sellaisia, että heitä hoitoasioissa tms. vaivattaisiin. Me, Anne ja naapurin tytöt torstai-iltaisin kuuluvat siis Aleksanterille rakkaimpiin ja pysyviin ihmisiin. Varmaan ymmärrätte, että tuo hoitopaikka on pikkuiselle tärkeä. Ja toisekseen haimme häntä hoitoon nimenomaan tälle henkilölle, emmekä halua paikasta luopua. Anne on NIIN suosittu ja hyvämaineinen, että hänestä pidetään kiinni, kun lapsi hänelle saadaan. En yhtään ihmettele. Me tykätään hänestä ihan mielettömästi. Hän sanoi meille jo syyskuun alussa, että koska meillä ei ole ketään tässä lähellä, niin Aleksanteri saa olla hänen luonaan, kun synnytys koittaa. Eli voimme viedä vaikka yöllä ja saa jäädä yöksi hoitopäivän jälkeen. Arvatkaa tuntuiko ihanalle. Näin hyvin 2 hoitoviikon jälkeen Annen ja Aleksanterin väliset ajatukset synkkasivat, että Anne tiesi voivansa ottaa pikkuisen luokseen. Annella on lomaviikko, kun meillä laskettu aika. Mutta ei kuulemma lähde mihinkään lomalle, vaan on käytettävissä. Ihana ihminen.
Ollaan myös nautittu niistä päivistä, kun pikkuinen kotona. On siis ollut jo viime ja tämän viikon vajailla viikoilla. Ulkoillaan ja touhutaan yhdessä. Viime viikonloppuna miehet nauttivat kahdenkeskisestä laatuajasta, kun minä olin niillä Educa-messuilla ja -risteilyllä. Reissu meni tosi hyvin. Ei mitään hankaluuksia. Muutenkin tämä raskaus etenee, kuten Aleksanteria odottaessa, eli " suoraan oppikirjoista" . On kyllä kiva, kun ei ole mitään hankaluuksia. Nyt Muru on jo raivotilassa, joten sitäkään ei tarvitse enää miettiä.
Tässäpä omaa napaa aivan tarpeeksi! TUULIALLE onnea kodin myynnistä! HURTALLE onnea pikkukakkosen yritykselle!
Nyt taidan huilata hetken sohvalla!
T: Tuula, Aleksanteri ja Muru rv36+2
Olen etätyöpäivällä, ihanaa olla vain verkkareissa... Olen onneksi saanut hyvin tehtyä hommia, joten voi hyvällä omallatunnolla pinoutua...
Meillä onneksi viime yö meni jo rauhallisesti, eli ei yskitty. Minäkin menin nukkumaan jo ennen kymmentä, ja nukuin ruhtinaalliset 8,5 tuntia!! Ihanaa! Tosin oli vähän levoton yö, kun Nuutti kömpi viereen (yllättäen klo 3, meillä kaikki tapahtuu öisin siihen aikaan...) ja sitten näin vähän painajaisia jne. Mutta tuli kuitenkin siis nukuttua.
Noista tyttö-poika-odotuksista: Minä olin Saanaa odottaessani jotenkin ihan varma, että toinen poika tulee, ja jotenkin toivoinkin sitä (minusta poikalapset olivat aiemmin jotenkin helpompia ja suoraviivaisempia kuin tytöt... Mielipide on kyllä jo muuttunut...). Kun sitten Saana olikin tyttö, olin ehkä n. 3 sekuntia vähän hämmentynyt ja ehkä ihan vähän pettynyt, mutta kun sain sen vauvan rinnan päälle, tuli kyllä sellainen olo, että juuri tämä vauvahan meille pitikin tulla... Eli kyllä se siitä, ja kuten Tuulia (olihan se Tuulia?) viisaasti sanoi, kaikki tunteet ovat sallittuja ja sitä lasta rakastaa ihan varmasti yhtä paljon, on se kumpaa sukupuolta tahansa.
Hurtalle piti sanomani, että ei sitä työnantajaa nyt niin hirveästi kannata ajatella... Itse tosin kyllä mietin esim. Saanaa yritettäessä, että mitäköhän työnantaja tästä tykkää, mutta olen kyllä oikeasti sitä mieltä, että työntekijöistä revitään niin paljon irti nykytyöelämässä, että työntekijä saa kyllä olla myös itsekäs. Mutta se on minusta sitten reilua, että kun on raskaana ja ylittänyt riskirajat, ilmoittaa työnantajalle reilusti tilanteen - olen nimittäin nähnyt myös sellaisia tilanteita, joissa salataan raskaus mahdollisimman pitkään (ja siihen ei ollut mitään sellaista syytä, että työnantaja olisi raskaana olevia syrjinyt tms.), ja se taas aiheuttaa kyllä työnantajalle ongelmia. Salaaminen on tietysti ihan eri asia, jos on oletus, että asian kertomisesta vaikeuksia. Mutta siis siitä vain pikkukakkosen yritystä päälle, jos teidän perheenne kannalta on nyt hyvä hetki. Työnantaja sitten sopeutuu. No joo, meni jo vähän työvoimapolitiikaksi ;-)
Ja vielä Tuulialle: Kummallista, että ihmiset viitsivät kommentoida toisten perheiden ratkaisuja tai vielä suuttua siitä, että joku tekee perheen kannalta hyviksi katsomiaan ratkaisuja... Jätä kommentit omaan arvoonsa ja keskity nyt nauttimaan uuden järjestelyn hyvistä puolista!
Jahas. Pitäisiköhän lähteä taas lukuhommiin. Minulla on yksi toooooodella tylsä käsikirjoitus tuolla kahlattavana, ei siis huvittaisi. Mutta toisaalta, sitä nopeammin pääsen siitä eroon, mitä ahkerampi olen...
Mukavaa talvipäivän jatkoa!
Terhi&muksut
Olipas täällä mukavan paljon juttuja, viime pinoutumisesta kun oli vierähtänyt taas muutama päivä.
Mä olen kotona, kun sekopäissäni unohdin tietokoneen aamulla tänne kotiin. En halunnut tulla hakemaan sitä kesken päivää, joten tein aamupäivän sellaisia työjuttuja, joissa ei konetta tarvittu ja nyt loppupäivän olen naputellut täällä kotona työ- ja koulujuttuja. Palautin harjoitustyönä tehdyn tutkimuslomakkeen, joka oli kyllä tosi huono. Mutta kun ei todella kiinnosta vääntää jotain kuvitteellista tutkimussuunnitelmaa + vielä kyselylomaketta siihen lisäksi. On noita ihan oikeitakin hommia sen verran, että nuo leikkihommat ei oikein nappaa.. Taas hyvä asenne opiskeluun, mutta kamoon - onko mitään järkeä käyttää montaa tuntia johonkin keksittyyn??
Me ollaan Kaisan kanssa molemmat pikkuisen flunssassa (toivottavasti ei tartutettu teitä, Lehtovi), mutta Kaisa on silti hoidossa, kun ei muuten ole kipeä. Ihan joka nuhan takia ei toista voi kotonakaan pitää. Mä itse alan olla kyllä aika voimaton ja pää lyö tyhjää.
Unohdin maanantaina esimerkiksi yhdestä lähetyksestä tuikitärkeän osan ja jouduin viemään sen sitten itse Hämeenlinnaan seuraavana päivänä. Eilinen oli muutenkin ihan kamala päivä töissä. Meillä on siellä yksi tyyppi, jonka kanssa mä en vaan osaa keskustella ilman että mua alkaa ärsyttää ihan vietävästi. Ja kun ärsyttää, niin ihan pikkujutukin paisuu mahdottomiksi. Tilanne on tällä hetkellä niin paha, että sen ei tarvi toivottaa mulle kuin hyvää huomenta, niin sekin ärsyttää. Grr.
Taidan kääriytyä hetkeksi peiton alle. Jospa elämä olisi taas vähän vähemmän ärsyttävää päivänokosten jälkeen. Hyvää ruokaa ja tarpeeksi unta, en mä muuta kaipaa... Ja miestä tietty kotiin, se on koko viikon reissussa ja sekin riepoo..
kua ja Kaisa
Uutisissa just Kirkasta. En ole todellakaan mikään fani (ohjelmistossa tosin muutama erittäin hieno biisi, esim. Leijat), mutta pysähdyttävä osoitus taas immeisen kuolevaisuudesta. Niin ne julkkiksetkin kokevat loppunsa. Jäin myös miettimään, kun töissä luokallinen 14-vuotiaita pohti Kirkan kuolemaa ja muisteli miehen kappaleita. Aikamoinen elämäntyö, kun meidän teinitkin tuntevat miehen ja tietävät hänestä aika paljon.
Pojat nukkumassa, minä ajattelin valvoa Greyn anatomian. Aikaa on kulunut siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut - vajaa viikko varmaan, mutta minulle pitkä aika! Lentistä, väsymystä, kyläreissuja jne. kuulunut ohjelmistoon. Töissä lennokasta ja koepinkkoja. Poikien puheliaan hoitajan kanssa oli tänään kahden tunnin kasvatuskeskustelut (meidän kunta edellyttää).
Tietokone taitaa vetää viimeisiään. Koko ajan huutaa ja " käy kuumana" . Toivottavasti jaksaa hetken vielä palvella.
Odottaville äideille jaksamisia ja toki kaikille muillekin! Ihanaa kun aurinko on pilkistellyt!! Täällä on todella kaunis luonto nyt. Meillä upeita pakkaspäiviä, eilen asteita oli jo yli -30 aamutuimaan. Käväsin Helsingissä pe-la ja olihan sielläkin lunta kivasti.
Sairastupiin paranemissäteitä!
Tuulialle onnittelut talokaupoista! Kun itse tietää, mitä tekee ja on onnellinen ratkaisuista, niin kaikki OK.
Tämä kone on ihan tööt...... Minä myös ;)))
PIPPANDII
INSINÖÖRIÄITI
SENGI73
KUA
LEHTOVI
VUPII
KEVÄTMAMA
TEL5
SUOHOMPPELI
EMPPA 051
HURTTA
MIUQU
ROSA81
UUPU
KORVAPUUSTIT
PUMP@
KALAMAMI
MARANTA
PÄÄSIÄISÄITI78
MARJU73
MELROSE
MINI-05
MILI
ÄDÄ78
LARUSKA
FEMANA
KATI05
LAPPU
JOLLA
NOOPU
AJANKUVA
KUBLA
VIO
SOLANDRA
KATALIN
PAHIS1
VUOKKO
EGO
ELIISAKU
NASULIINA
RÄNKKÄ
TUULIEMILIA
LARUSKA
MURUNMAMA
PIPSA
KIIKKAKUKKA
Tervetuloa vielä uusille ja tulkaahan reippaasti muutkin lukijat =)!!
Ei ole talo mennyt vielä kaupaksi. Yksi varteenotettava mies on kyllä kiinnostunut, mutta ei päästä yhteisymmärrykseen hinnasta. Paljon me ei pudoteta, kun ei meidän kuitenkaan ole mikään pakko myydä. Kokeillaan sitten uudemman kerran, josko sellainen ostaja löytyy, kuka maksaa sen mitä pyydetään ;)
Pakkasta on ollut, tänään -18. Uunissa saa puita polttaa nyt oikein urakalla. Eilen ulkoiltiin, laskettiin rattikelkalla. Viima vaan kävi poskiin ikävästi.
Mimmi on vieläkin kovin räkäinen. Miten voi pienestä tytöstä tullakin noin paljon räkää. Onneksi osaa reippaasti niistää.
Viikon ohjelmassa on keskiviikkona tyttöjen hammashoitajalle aika. Sekä huomenna miulla on sokeriverikoe ja papa. Onko kellään muuten kuparikierukkaa? Se on nyt ainut vaihtoehto minulle, tietoa ja kokemuksia olisi kiva saada.
Pitäsisi alkaa henkisesti valmistautumaan Moonan unikouluun. On nuo heräilyt mennyt ihan mahdottomaksi ja se yöpullo pitää saada pois. Mimmi kun ei nuku niitä päikkäreitä, ei mitään lepohetkeä päivällä. Erittäin huonon yön jälkeen päivä on pitkä ja äiti väsynyt.
Nyt pitää mennä miettimään mitä tänään lounaaksi, jospa jotain perunaruokaa..pää lyö ihan tyhjää..
Tuulia, Mimmi ja Moona
Kyllä on kylmä! Vein Henrin pulkalla tarhaan ja pienellä oli ihan punaiset posket jo vajaan kymmenen minuutin ulkoilun jälkeen. Onneksi ovat päivän sisällä kun ei tuolla ulkona pienet oikein tarkene.
TUULIA: Mulle laitettiin henrin syntymän jälkeen kuparikierukka ja voin sanoa, et mitään en ole koskaan niin paljon katunut kuin sen laittoa. Mulla ei ollut mitään ongelmia niin kauan kuin imetin ja ei ollut kuukautisia mutta kun ekat menkat tuli, ne oli tosi runsaat ja kivuliaat. ja mulla ei yleensä ole ollut kuukautiskipuja juuri lainkaan ja menkat on ollu suht niukat. Seuraavat menkat oli vielä pahemmat ja ne kolmannet oli niin kivuliaat että kesken kauppareissun mies vei mut päivystykseen ja siellä otettiin kierukka pois! Sen jälkeen on ollu taas aivan normaalit menkat. Mä en siis halunnut hormooniehkäisyä ja siksi otin tuon kuparikierukan mutta en kyllä enää ota. Tietty se jollekin sopii hyvinkin mutta yleisesti siitä varoitetaan et menkat tulee runsaammiksi ja kivut voi lisääntyä. Näin kuitenkin mulla : (
Nyt ei tule muuta mieleen. On pakko rueta lukemaan tenttiin. aika loppuu pian kesken ja luettavaa on vielä vaikka kuinka. aiheena on hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Plääh!
Huomenna on rakenneultra! Pitäkäähän peukkuja et kaikki on hyvin. Itseäni hieman huolestuttaa kun en vieläkään tunne paljoa liikkeitä ja huomenna on sentään rv 20 täynnä! No ultrasta sen näkee, onko kaikki kunnossa.
Kalamami, Henri ja masuasukki rv 19+6
Ihana viikonloppu on takana, päästiin oikein urakalla pulkkailemaan. Topi oli aivan innoissaan. Ja sitten opeteltiin tekemään lumienkeleitä, nyt ei pikkumiestä saa ylös hangesta millään. Topilla oli tarhassa perjantaina ollut pöytäteatterina " kolme pukkia" ja nyt koko viikonlopun saatiin kuunnella pätkiä laulusta, useimmiten kohta " älä ota minua" , joten oli naurussa välillä pitelemistä. Ihanaa, kun tykkää laulaa.
Saatiin vihdoin sellainen villahaalari aluspuvuksi, Topin mamma oli löytänyt kirpparilta. Sille tuli heti kovasti käyttöä, ja tuntui ainakin, ettei tullut ollenkaan kylmä, mitä nyt posket vähän punoittivat. Mistä tulikin mieleeni pienen pieni
Gallup-kysymys: Oletteko käyttäneet kasvoilla jotain pakkasrasvoja tms. kovilla pakkasilla ja onko ollut apua?
Me ei olla kokeiltu, ollaan vaan pidetty sääntönä, ettei aamulla pestä välttämättä kasvoja, ettei yön aikana kertynyt ihon luonnollinen rasva häviä pois. Topilla on vielä lievää atooppisuutta, eli posket ovat aika ajoin kuivahkot, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut paleltumia. Punaiset posket tulee heti, kun päästään ulos, mutta sama vika on minulla, eli vähän couperosa-tyyppinen iho kasvoissa.
Nyt täytyy taas jatkaa töiden parissa...
Vastailen tässä heti alkuun galluppiin:
1. Perheen " kokoonpano"
- Minä 31 v, mies 29 v ja Helmi 28.3.2005
2. Oletko jo takaisin työelämässä, jos niin millä alalla?
- Olen palannut töihin elokuussa. Kuvisopettajana toimin.
3. Miten asutte ja missä päin Suomea?
-Asutaan kerrostaloneliössä Itä-Helsingissä
4. Maalismussukan " fyysinen osaaminen"
- kävelee, juoksee, kiipeilee tosi sujuvasti ja tosi vaarallisiinkin paikkoihin. Kävelee myös aamuisin pitkina asuntoa unipussi päällä. Piirtää/riimustelee (ei vielä mitään tunnistettavaa), kokoaa nuppipalapelejä ja Mega Blocks -palikoista kaikenlaista ei tunnistettavaa. Osaa syödä itse, mutta usein auttelen vielä.
5. Maaliksen puhepuoli
- Hmm...sanoja tulee kokoajan lisää ja nytkin on jo laaja varasto. Taivutusmuotojakin on alkanut tulla ja muutaman sanan lauseita tyyliin: " Kaisa kotiin." Kua perheineen nimittäin oli meillä eilen ja kun olivat lähteneet sanoi Helmi em. Paljon höpisee ja laulaa melkein vielä enemmän.
6. Lempileikit?
- juokseminen (spurttailee kovat vauhdit eteisestä ja juoksee täysillä keittiöön), kirjojen katselu ja enenevässä määrin myös lukeminen (siis minä luen, hän kuuntelee!), tavaroiden uudelleensijoittelu (löytyy mistä milloinkin), piirtäminen, musiikin kuuntelu, Mega Blocksit, palapelit
7. Muita hauskoja piirteitä
- No hauskaa ja hauskaa...herää emmulla ennen meitä ja hiippailee unipussi päällä meidän huoneeseen, räväyttää valot päälle ja tökkii mun silmälaseja muulle päähän. Muuten on tosi iloinen lapsi ja kovasti pelleilee. Uusin hauskuutus on " Puujalkatanssi" eli tanssii toinen jalka joustaen ja toinen jalka tönkkönä.
8. Uhmaa?
- Valitettavasti on jo jonkin verran. Raivarit saadaan melko arvaamattomistakin asioista. Viime aikoina kilahtanut esim, jos erehdyn sekoittamaan lusikalla hänen ruokaansa, kun hän on alkamassa syömään. Mutta mielestäni tilanne ei ole niin paha nyt, kuin muutama kuukausi sitten.
9. Lempi tv-ohjelma tai video?
- Videoita meillä on tosi vähän, mutta tykkäsi kovasti, kun sunnuntaiaamuna katsottiin Baby Einstein - Värit DVD. Myös tykkää Himpuloista, Lazy Townista, vaikka yleisesti pitkäjänteisyyttä ei riitä kovin pitkään ohjelman seuraamiseen. Jotain ihan normaalia ohjelmaa (tyyliin DrPhil) saattaa sylissäni katsella pitkäänkin. Meillä ei pahemmin ole rajoitettu Tv:n katselua. Sen orjia kun olemme itsekin...
10. Sairastelut?
- Koko elämänsä aikan sairastanut muistaakseni 4 korvatulehdusta, kerran ollut kovassa vatsataudissa, ja kerran ollut silmätulehdus sekä keuhkokuume-epäilys, mutta muuten pysysnyt suht terveenä. Mitä nyt nokka vuotaa melkein koko ajan.
11. Oletteko kokeilleet jo hiihtoa tms.?
- Hiihtoa ei olla vielä kokeilu eikä luisteluakaan. Pulkkailtu on ja mäkea laskettu. Siitä tykkää. Varsinkin semmoista jäämäkeä oli kiva laskea ihan ilman pulkkaa.
12. Lapsenne nimen " historia" ?
- Helmi-Maria Heleena tulee siitä, että sekä minun että miehen mummot ovat sen nimisiä. Miehen mummo oli vieläpä Helmi-Maria, minun äitini Marja Helena ja miehen äiti Leena. Tuossahan tuo on kompaktisti. Haluttiin antaa tutut nimet ja kunnioittaa sukulaisia.
Ja sitten muuta.
Nasulinalle oli asiaa. Muistaakseni kirjoittelit, että teillä on vk 8 lomaa. Niin meilläkin ja ollaan silloin tulossa sinne itään! Onko teillä jo kovin täyteen buukattu lomaohjelma vai päästäsiinkö vihdoinkin treffaamaan? Voidaan jatkaa asian puimista sähköpostissa. Olisi tosi kiva nähdä livenä!
Meinasi käydä ohrasesti aamulla, kun vein Helmin hoitoon. Meillä oli n. 15 astetta pakkasta, mutta auto tietty lämmityksessä, joten ei käynnistys tms. ongelmaa lähtiessä. Kuitenkin, kun olin Helmin vienyt ja n. 10 min viipynyt tarhassa, niin en meinannutkaan enää saada ovia auki, kun autolle palasin. Avaimen kaukosäädin ei tuottanut mitään tulosta ja kun yritin työntää avainta lukkoon, meni se ehkä puoleen väliin. Ja lukkosula oli laukussani, joka oli lukkojen takan autossa...Ehhehee! No, kävin sitten tiedustelemassa lukkosulaa hoitajilta, mutta kukaan ei ollut tullut autolla. Keittäjä antoi kuitenkin kuumaa vettä muovipussiin, jotta saisin lukkoa sulateltua. Olin jo aivan hermona, kun kello kävi ja meinasin myöhästyä töistä moisen vuoksi. Vaan kuinka ollakaan, kun kävelin taas autolle ja koitin, joko kaukosäädin toimisi, niin lukot aukesivatkin. Että, mikähän lie juttu siinä sitten ollut?
Onkohan minulla muuta asiaa?? Ei tule juuri nyt mitään kovin tähdellistä mieleen. Niinkuin tuo edellä kirjoitettu sitä olisi. :)
Kaipa sitten vaan lopettelen ja annan puheenvuoron muille!
Ja Kalamamille onnea ultraan!
lehtovi ja Helmi
Kylmä oli täälläkin aamulla. Reilusti yli 20astetta pakkasta. Nyt on sentään vähän lauhtunut. Kiva kun on talvi, mutta kyllä meilläkin jäi ulkoilut aamupäivästä, se aika vietettiin kaupoissa. Maaliskuisella on kyllä nuha ja aamulla oli pahan kuuloinen röhäkin, mut ei sit enää päivällä. Eli ei ole ihan kunnossa, mut ei varsinaisesti kipeäkään. Ruoka ei oikein maistu mut kepulikonsteilla sen saa sisään.
Tuulialle onnea talon myyntiin. Kyllä niitä kiinnostuneita yleensä löytyy, vaikka myös tuurista ja ajasta tuo myynti voi olla kiinni. Mutta hermoja tuo näyttörumba kyllä vaatii.
Meillä meni viikonloppu miehen Tallinanreissussa ja minun kuljettaessani isompia synttäreille (oli 3synttärit sinä aikana), mutta onneksi perjantaina sit sain edes kaverin lapsineen illalla meille seuraks. Muuten ulkoiltiin ja käytiin luistelemassa ja isommat oli taas jäähallissa harrastuksissa. Olihan kuitenkin harvinaisen mukava luistelukenttäreissu, kun siellä näki ihmisiä. Sain sovittua mahdollisuudesta yhteiskuljetuksesta esikoisen luokkakaverin vanhempien kanssa jääkiekkoon, jonka meillä esikoinen pian aloittaa ikäkausijoukkueessa (nyt ollut erillisessä liigassa). Samoin näin uuden alueella muuttaneen perheen, jossa on nuorin lapsi huhtikuussa 2005 syntynyt tyttö. Kiva saada uusia alueelle.
Nyt muuten haluaisin sisustaa kämppää, maalata seinän ja ostaa maton. Rahat vaan alkaa olla vähissä ja maton osto taitaa jäädä. Lisäksi mies saisi rakentaa baaritiskin jota ollaan suunniteltu jo aikaisemmin. Innostus johtuu auringosta ja toisaalta tekemisen puutteesta (kun ei oikein toi siivous, pyykkäys, tiskaus -rumbaa jaksa aina pyörittää). Mä kun olen kotona katselemassa ympärilleni kaipaisin vähän muutosta. Eli liityn näihin sisustusvimman omaaviin. Tää alkoi kun käytiin perjantaina miehen kanssa kaupoilla ja ostin uudet verhot ja koristetyynyt ja nyt pitäisi saada sit muutakin niihin sopivaa.
Jotenkin kaipaan elämään puuhaa. Sais olla enemmän tekemistä. Kotona kökkiminen ei ole mun heiniä. Olen taas sopinut näkemisiä, mut ne kun on pari tuntia aina jonain päivänä on musta aika vähän. Huomenna siis perhekerhoon kavereita tapaamaan ja keskiviikkona yksi keskimmäisen kaveri tulee aamusta meille äitinsä kanssa. Eniten ärsyttää noi maaliskuisen päiväuniajat kun sitoo meidät kotiin iltapäiviksi. Nytkin olisin mielummin lähtenyt ulkoilemaan, mutta ollaan sisällä. No täytyy kiskoa mies vaikka illalla uimahalliin tai luistinkentälle et on tekemistä.
Tiistaina taas circuitiin- se oli viimeksi aika kiva. Valitettavasti kaveri kenen kanssa käyn ei päässyt sunnuntaina suunnittelemallemme lenkille kun oli flunssassa. Muutenkin hänelle on kuntoilu hankalampi sovittaa aikatauluihin kun opiskelee. Yksikseni olen aika huono lähtemään mihinkään. Kuntoilla pitäis enemmän, mut seuraakin kaipaisin siihen. Toi yks kaveri on, sitten olisi toinen äiti, mutta on yksinhuoltaja ja lasten kanssa kiinni ja pääsee vain harvoin ja kolmas äitikin löytyisi mut heilläkin usein ohjelmaa tai jos ei heillä niin sitten meillä (ristiin siis menee noi aikataulut). Tää samanan äiti soitteli ja kysyi ottaisinko heidän lapset perjantai-lauantaiyö meille hoitoon. Sopiihan se kun ovat esikoisen ja keskimmäisen kaverit ja homma sujuu, mut tuntuu vähän pölhöltä kun meillä ei sit ole apua vaikka joskus saisin isommat lapset heille vastaavasti hoitoon, kun maaliskuinen on olemassa eikä päästä kuitenkaan miehen kanssa minnekään. Eli vastavuorosesti meillä ei ole paljoa käyttöä tälläiselle järjestelylle, mut ehkä keksin jotain muuta käyttökelpoista lasten hoitoapua heistä sitten kun menen töihin...
Tosta tulikin mieleen tuosta apuverkostosta, monilla sellainen tuntuu olevan. Meilläkin on, mutta vain isompien lasten kohdalla, maaliskuista ei kukaan ole vielä valmis hoitamaan kun on sen verran pieni ja toisaalta varmasti vastustelisikin, josta syystä en edes mielelläni jättäisi muille hoitoon. Eiköhän maaliskuisellekin se verkosto sitten saada eskari/kouluikään mennessä. Sitten mummotkin ovat valmiita auttamaan, mutta myös siihen mennessä kavereiden vanhempien kanssa varmaan myös mahdollista sopia. Onko muilla näin että verkostoa ei ole pienelle lapselle?
Eli tulihan juttua. No nyt jään odottelemaan ja lueskelemaan muiden kirjoituksia.
Meillä laitetaan Helmille tuota pokkiasvaa=poskirasvaa vain illalla ennen nukkumaanmenoa. Aamulla ei meilläkään pestä kovin paljoa naamaa. Mitä nyt ruoantähteet pyyhitään. Posket ovat kyllä illalla aika karheat ja kuivat ja ulkona punaiset, mutta eikös ne melkein kaikilla lapsilla talvella ole? Ja aikuisilla. Kyllä minullakin on, vaikka ihan normaalin ihon omaan.
Oli kyllä järkyttävän kylmä aamu... Melkein säikähdin, kun katsoin mittariin, joka näytti 23,3 astetta pakkasta...
Heti alkuun Sengille kiitokset palapelivinkistä, pitääpä käydä tsekkaamassa! Palamäärä olisi juuri meille sopiva.
Meidän viikonloppumme meni paljolti sisätiloissa, kun Nuutilla oli vähän lämpöä ja yskää. Lauantaina kävimme kyllä koko porukka kaupassa - juuri sillä hetkellä Nuutti oli kuumeeton ja ostoksia oli niin julmetusti (ostettiin koko viikon ruoat), että kaksi aikuista oli tarpeen. No, eipä Nuutti nyt kovin kipeä ollut, jaksoi ihan normaalisti touhuta, joten siksikin uskallettiin lähteä. Eilen ei sitten enää ollutkaan kuumetta, joten olimme vähän aikaa ulkonakin (pakkanen taas sitten auttoi yskään). Muuten tehtiin sitten kotihommia (mm. siivottiin ja minä innostuin ottamaan verhot pois pesuun - nyt on vähän aution näköistä kotona...). Siis hyvin rauhallinen viikonloppu.
Poskirasvagalluppiin voisin sanoa, että eipä meillä yleensä laiteta muuta kuin illalla perusvoidetta, jos iho tuntuu karhealta. Muutenkaan ei rasvailla säännöllisesti, lähinnä vain silloin, kun tarvetta tuntuu olevan. Tosin pakkasilla Saanan ihoa saa kyllä rasvata melkein joka päivä...
Mitähän vielä... Kalamamille onnea ultraan! Ja Tuulialle tsempitystä myyntiponnisteluihin!
Näin lyhyestä (kerrankin...) virsi kaunis...
Terhi&yskäiset Nuutti ja Saana
Ja joku hemmetin virus on taas iskenyt meijänkin perheeseen. Vastahan edellisestä päästiin. Näpsä ollut flunssassa nyt oikeastaan 2 viikkoa kokoajan enemmän tai vähemmän. Viime yönä sitten nosti kuumeen vajaa 4 kympiin.. Ite olin perjantain pois töistä kun oli hirmunen yskä. Nyt sitten tän ja huomisen pois Näpsän vuoksi. En ois ikinä uskonut että minulle tulee huono omatunto töistä pois olemisesta (SYYSTÄ!) ja siitä että muut joutuu tehä mun hommat!! Mutta eihän sille mitään voi. Illalla on lääkäri Näpsälle Pikkujätissä. On se kyllä hyvä että on tuo vakuutus tullu otettua niin ei tarvi missään tk:ssa kökkiä jonottamassa aamuvarhaisella.
Poskirasvasta: Näpsällä kun on atooppinen iho, joten rasvaa menee ja paljon. Näin talvella poskiin laitetaan rasvaa 3-5x pvässä. Saatiin kyllä ihotautilääkäriltä hyvät rasvat, jotka vihdoin tehoaa:)
Sitten viikonlopun galluppiin
1. Perheen " kokoonpano"
Minä ja mies molemmat 80-luvulla syntyneitä sekä neiti näpsä (syntyi huhtikuun puolella -05)
2. Oletko jo takaisin työelämässä, jos niin millä alalla?
Kyllä olen. Terveydenhoitoalalla.
3. Miten asutte ja missä päin Suomea?
Kolmiossa PK-seudulla.
4. Maalismussukan " fyysinen osaaminen"
Juostaan useimmiten. Kiipeilyä harrastetaan, mutta aika varovainen likka on joten ei mitään extremeä, ONNEKS. Karkeamotoriikaltaan ei ole mikään kovin ketterä (äitiinsä tullut...) mutta hienomotoriikka ollut aina edellä ikätasoa.
5. Maaliksen puhepuoli.
Jokunen viikko sitten puhui 1-2 sanaa putkeen. Yhtäkkiä alkoi tulla 5 sanaisiakin lauseita. Ei niitä tosin vieläkään kovin usein tule. Nyt lauseet on useimmiten 3-sanaisia.
6. Lempileikit?
Palapelit on tosi POP. Myös nukkeja hoidetaan ahkeraan, autotkin on kivoja ja pienet muovieläimet. Oikeastaan tykkää leikkiä kaikkea. Kovaääniset lelut (esim joulupukin tuoma junarata) on Näpsälle edelleen vähän kauhistuksia...
7. Muita hauskoja piirteitä
Näpsä on hirmuisen herkkä loukkaantumaan, säikähtämään, tunteikas tyttö on. Oikea neiti. Uusin hellyttävä piirre on sanoa iltaisin äitille ja isille " akastaa akastaa" . Viime yönä kun Näpsä yski ja otin syliin niin sanoi " minun oma äiti" ja " akastaa äitiä" !!!!!! ;) Ja sitten itki äiti;)
8. Uhmaa?
Päivä päivältä enemmän, mutta ei vielä huipussaan.
9. Lempi tv-ohjelma tai video?
Pipsapossu, Himpulat, Muumit ja Tuttiritari.
10. Sairastelut?
Eka flunssa 9kk iässä. Siitä sitten tasaseen tahtiin heng.tieinfektioita ja pari korvatulehusta. Eka oksennustauti jouluna 2006. Nyt parhaillaan yskässä ja kuumeessa.
11. Oletteko kokeilleet jo hiihtoa tms.?
Pulkkailua harrastetaan kyllä ja se on kovin mieleen. Herkkä neiti kun on niin mäki ei tarvi olla kummonen että kiljuu riemusta:) Sukset hankitaan ensi talvena.
12. Lapsenne nimen " historia" ?
Maailman vahvimman " satuhahmon" nimi. En ookaan sitä täällä varmaan koskaan kirjottanut, mutta kai te arvaatte. Neiti oli synnyttyään niin määrätietoinen että kyseinen nimi sopi kuin nakutettu.
On täällä värkätty miehen vakuutusasioiden kanssa ja kyllä riepoo. 2000e polvileikkaus ei mennyt vakuutuksesta läpi (urheiluvamma) joten eivät korvaa. Joulukuussa lääkäri otti polvesta kuvat joiden perusteella vamma vaikutti kulumalta ja lääkäri kirjoitti epäilynsä epikriisiin. Nyt sitten leikkauksessa 2,5vkoa sitten lääkäri huomasi ettei kyseessä ollut kuluma vaan tapaturmasta johtunut vamma. Vakuutusyhtiö tuijottaa sitä joulukuun lausuntoa eikä suostu korvaamaan. No, valitus tehään.
Nyt ruuanlaittoon.
miuqu ja räkäinen näpsykkä
Ihan pikasee piti tulla kertomaan, että talo on sitten myyty.Se mies joka teki tarjouksen, niin nosti hintaa ja me kolmella tontulla laskettiin..kummatkin tyytyväisiä.=) Itku silti tuli ja yöunet meni, osittain kyllä Moonan takia. Nyt kääntyy unissaan mahalleen, eikä osaa nukkua massullaan. ;)
Tänään onkin paljon ohjelmassa sekä tietty tulevaisuudessa. Tehdään pintaremonttia kerrostalossa, joten muuttopvä ei ole vielä tiedossa. Eikä kauppapvää yms.
Meillä Moona eilen mahataudissa, voi pientä! Nyt jo ok.
Pitää mennä, heippa !!!
Tuulia
Ja terveisiä töistä!
Tuulialle onnea talon myynnistä, nopeastihan se meni! Ja tsemppiä muuttoihin yms. - kyllä te sinne kerrostaloon sopeudutte, ja eihän siellä ikuisuuksia tarvitse asua!
Meillä köhitään, mutta kuumetta ei ole, joten lapset ovat hoidossa. Nuutilla alkaa pikku hiljaa yskä helpottaa, hän nukkui jo viime yön rauhallisesti, mutta Saanan kanssa sitten valvottiin klo 3-5 enemmän tai vähemmän (=torkuin yskivä neiti sylissä olohuoneen nojatuolissa...). Nyt siis vähän väsyttää. Onneksi huomenna on etätyöpäivä, joten saan nukkua vähän pitempään aamulla... Kypsiä kyllä nuo yskät - meilläkin lapset ovat päivällä (=pystyasennossa) ihan ok, mutta sitten yöllä yskitään urakalla. Ja mikä ihme siinä on, että se yskä tulee aina sitten klo 3 aamuyöllä? Toissa yönä Nuutti alkoi yskiä klo 3.15, viime yönä Saana tosiaan tasan klo 3...
Tihrustin taas itkua viikonloppuna, kun pakkasin lasten pieneksi jääneitä vaatteita pois. Tätä tapahtuu mulla joka kerta, kun tuota hommaa teen - " voivoi, ei meillä enää kukaan koskaan pidä tätäkään vaatetta...." On se vaan kumma, että vaikka järjellä ajattelee, että näin on hyvä enkä enää lisää lapsia jaksaisi, niin silti se tunnepuoli pistää vastaan... Meillähän Nuutti on ruvennut painostamaan, että haluaisi pikkuveljen. Ja eilen hän olisi halunnut jo kaksi lasta lisää... Nuori herra (siis 4,5 v. nyt) minulta jo joku päivä sitten kysyi, että " etkö sä muka enää pysty synnyttään?" , kun sanoin, että kyllä meille nää kaksi lasta riittää... Siinä oli vähän naurussa kyllä pitelemistä...
Insinööriäiti taisi eilen kysellä tukiverkkojen perään. Meillähän ei ihan lähellä oikein ole ketään hoitajaa, mutta onneksi äitini ja isäni jäivät eläkkeelle keväällä, joten heiltä saa aika hyvin apua. Tosin asuvat 160 kilometrin päässä, joten ihan akuuttiin tarpeeseen apua ei ehkä saa. Anoppikin tulee mielellään, mutta hän on sitten allerginen koirille eikä ole tottunut niihin, joten se tuottaa vähän hankaluuksia, kun meillä on se isohko hurtta. Mutta olisi kyllä ihanaa, jos olisi lähempänä ihmisiä, joita voisi pyytää apuun vaikka siksi aikaa, että kävisi miehen kanssa elokuvissa. Nyt kaikki yhteinen aika on aina melkoisen järjestelyn takana. Mutta ihana tietysti, että apua on ylipäätään saatavissa, ja aika joustavasti kuitenkin.
Jahas. Olikohan siinä tärkeimmät... Jos tekisi vähän töitäkin - aamupäivä menikin palavereissa istuessa...
Terkuin Terhi & Saana (s. 24.3.05) & Nuutti (4,5 v.)
Enpä ole tainnut ainakaan pariin kuukauteen kirjoitella, eli jos nyt muutaman rivin sais aikaiseksi...
Meillä uudet tuulet puhaltaa, eli aloitin osa-aikatyön (oon siis vanhustyön lähihoitaja) vuodenvaihteessa ja nyt helmikuun alusta alkaen kokopäivätyöt ja Aatu menee hoitoon. Löydettiin ihana yksityinen pph, joka vielä sattuikin olemaan vanha luokkakaverini! Huomenna mennään toisen kerran tutustelemaan , ainakin eka kerran perusteella Aatu tykkäsi. Äidistä tuntuu vähän pahalta ja itku varmasti tulee eka aamuna, mutta hyvin se varmaan lähtee sujumaan.... Niinhän vaikka?! ;)
Galluppiakin oli, mutta vastailen toisella kertaa, kun näppis temppuilee nyt ikävästi... Uusiakin näyttää tulleen mukaan, tervetuloa minunkin puolestani!
Nyt lopetan tappeluni tämän näppiksen kanssa ja jatkan toiste ,öitä!
Neiti+Aatu