Olen 37-v. nainen ja minulla on ikäkriisi

mulla on ollut ikäkriisi 23 vuotiaasta lähtien.

Noin siinä käy, kun perustaa elämänsä itsensä ulkopuolisille asioilla, eikä ymmärrä itseään. 

Käytkö terapiassa?

Mä olen 39v. ja hyvältä tuntuu:) Ehdottomasti elämäni parasta aikaa on ollut 30v -> Toivon, että seuraava vuosikymmen on vielä parempi:) 

Mulla on kriisin tuntua vaan siitä, kun tuntuu ettei ehdi nauttia elämästä tarpeeksi, kun se menee niin nopeaa ja on niin paljon rakkaita ja kiinnostavia asioita elämässä, kokemista, näkemistä ja ihanvaanolemista. Olen 5-kymppinen ja lapseton. 

37-vuotiaana tunsin olevani nainen keskellä kukoistuskauttaan. Nuoruutta, terveyttä ja kauneutta takanapäin mutta vielä hyvän matkaa myös edessäpäin. Elämä hymyili. Lapset kaikki koululaisia tai ainakin melkein. Aikaa löytyi jo itsellekin. Parisuhde tuntui olevan kunnossa (vaikkei ollutkaan, mies sivusuhteili, mutta en sitä silloin vielä tiennyt). 

Olen lähes ikäisesi ja tuntuu, että nyt elämä vasta alkaa.

Olen aikuisikäni kärsinyt vaikeasta masennuksesta, mutta nyt viimein voin paremmin.

Olen surullinen, etten voinut elää nuoruuttani terveenä. Työpaikkaa ei ole, ei työkokemustakaan. Olen monella tapaa ns. epäonnistuja.

Mutta on elämässä hyviäkin asioita: rakas kumppani vierellä jo kohta 15 vuotta, toistaiseksi raajat ja aistit toimivat ja iloitsen kaikista pienistä asioista kuten linnuista ja arkipäivän kauneudesta.

Jokainen ihminen kohtaa tyhjyyden ja kysymyksen merkityksellisyydestä, jollei nuorena niin sitten vanhana.

Sinä olet syntynyt ikuiseksi rutisijaksi jolla ei ikinä kaikki ole tarpeeksi hyvin. Tuollainen ihmistyyppi on tympeää seuraa ja ajanmyötä miehesikin kyllästyy tuohon rutinaasi ja etsii iloisempaa seuraa.

Sama tunne. Ahdistaa jotenkin liian nopea ajan kuluminen yhdistettynä tulevaisuuden pelkoon ym.