On todella raskasta elää suvun keskellä jossa ainoastaan

koulutus ja omaisuus määrittelee ihmisen. Minä ja mieheni ei olla kumpiakaan mutta empatiaa meillä ois vaikka muille jakaa mutta ei sitä kukaan arvosta. Hyvä naimakauppa vois vielä pelastaa ihmisarvon meidän suvussa. viis siitä oletko onnellinen kunhan vaan olet maisteri ja sulla on iso omakotitalo, huoh. Suvun vanhemmat ihmiset ei ole koulutettuja mutta kumartavat jos kuulevta että joku on ylioppilas.





Minä ja mieheni olemme kunnollisia tavallisia duunareita ja lapsetkin saavat kehuja hyvästä käytöksestään mutta ei se meidän suvussa ole ollenkaan keskeinen asia.