Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
On koko ajan niin ahdistunut olo, että vääjäämättä tulee itsetuhoisia ajatuksia. Muita?
04.06.2024 |
Koko ajan ottaa päähän ja ahdistaa niin paljon, etten tiedä miten päin olla. Tekisi mieli ravistella itseään tai itkeä mutta en saa mitään tunnetta tulemaan vaan yksinkertaisesti ahdistus on niin valtava, että toivoisi, että tämä elämä vaan loppuis jo.
En edes osaa sanoa mitään yksittäistä syytä tälle vaan on monta asiaa ja koko elämästä on mennyt jotenkin kaikki mielenkiinto. Sitä odottaa että tulisi talvi ja voisi sitten lähteä metsäretkelle viimeisiä hetkiä viettämään josta en enää hengissä palaa.
Kuulostaa varmaan todella säälittävältä mutta näin tämä vaan on.
Kommentit (17)
Hakeudu terapiaan lähimmän terveysaseman kautta. Monet kärsivät ahdistuksesta, mutta puhuminen ja tarvittaessa lääkitys auttavat. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän itseäni vaan niin paljon ettei tässä ole mitään järkeä. Vihaan elämääni yksinkertaisesti tai itseäni. Itsehän olen luonut tämän elämäni tällaiseksi kuin se on.
Lasken vain kuukausia että tää olis jo ohi. Rukoilen, että pääsisin pois. Ap
Pahinta on, että tuntuu kuin aivot sulisivat koko ajan enemmän kun aikaa kuluu. En muista enää miltään, leijun kun olisin irrallinen itsestäni ja ympäristöstä. Ulkoapäin näytän ihan normaalilta ja voin feikata olevani niin iloinen ja vaikka mitä. Oikeasti minulla ei ole oikein minkäänlaista kiinnostusta elämään ja elän kuin jonkin lasiseinän takana omassa ahtaassa kuplassa.
Hävettää kun sanat unohtuvat, kaikki mitä olen ennen osannut tai oppinut niin olen unohtamaan päin ja jotkut yksinkertaisetkin asiat ovat unohtuneet. En oikein sisäistä enää tätä elämää.
Olen vielä nuori joten näin ei "pitäisi" olla ja on välillä aika pelottavaakin olla näin vieras omissa aivoissani kun ne ei toimi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset selvästi orgasmin. Voin antaa hoitoa sinulle.
En tarvitse. En halua miehiä elämääni enkä seksielämää. Vähiten mikään sellainen kiinnostaa nykyään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Häpeän itseäni vaan niin paljon ettei tässä ole mitään järkeä. Vihaan elämääni yksinkertaisesti tai itseäni. Itsehän olen luonut tämän elämäni tällaiseksi kuin se on.
Lasken vain kuukausia että tää olis jo ohi. Rukoilen, että pääsisin pois. Ap
Mistä se häpeä kumpuaa? Miksi häpeät itseäsi?
Meistä muista on tosi kurjaa lukea tilastasi, kun emme tiedä taustatekijöitä, emmekä voi siksi auttaa.
Ymmärrän kyllä täysin, että ahdistaa tämä uusi koronan jälkeinen tyhjä kupla, mutta silti elämä on arvokas lahja, eikä sitä kaikille anneta.
Pyydä Jeesukselta apua, hän on ainoa joka voi sinua auttaa.
Rukoilen puolestasi, ystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisneuvoja, vähän aapeen tilanteesta ohi:
Pitää antaa itselle lupa tuntea se häpeä. Älä pelkää sitä, älä jää voivottelemaan, ei se ikuisesti kestä. Saattaa tulla useasti mutta aina se jossain välissä laantuu, edes hetkeksi! Voit tehdä juttuja tunteista huolimatta: "nyt ahdistaa, tästä tulee ahdistuspyykkireissu", "lähden tästä nyt itsarikävelylle". Lyö läskiksi. Suurin ahdistushan tulee siitä että ahdistaa se että on masentunut ja ahdistunut. Se on ok, tunteet on ok.
Siihen ettei mikään huvita en osaa sanoa muuta kuin; jos mikä tahansa juttu edes miedosti saa ajattelemaan, tee se. Tässä tulee se "ota itseäsi niskasta kiinni osuus", eli pitäisi toteuttaa vaikka tuntuu kuinka työläältä. Esim. jos vaikka näet uuden kahvimaun, kiinnostaisi kokeilla mutta kauppareissu ahdistaa, mene ahdistuksinesi kauppaan. Mitä on pahinta mitä voi käydä? Paniikkikohtaus? Joudut istumaan penkillä kun et jaksa kävellä? Kyllä se matka lopulta taittuu. Ja jos ei taitu ja joku soittaa lanssin niin saat apua.
Elät kuitenkin, tunteista huolimatta. Elit ennen paskoja tunteita, tulet elämään vielä kun ne väistyvät. Vaikka sitä moni ei suosittele niin viikon ryyppyputki, muu dramaattinen olotilan muutos saattaa herätellä, kun tila muuttuu väkisin. Älä tietenkään kokeile jos tuppaat lääkitsemään em. oireita jo valmiiksi aineilla. Tai lähde lähijunalla eri kaupunkiin, etsi sieltä mikä tahansa huomiotasi herättävä paikka ja mene sinne pyörimään. Se absurdius tekee hyvää. Sinulla on ohjat, mitä ikinä päätätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran oli vahva lääkitys päällä, siis venlafaxin jota nostettiin pienimmästä annoksesta monta kertaa ja loppupeleissä oli jo niin iso annos että lopetin koko homman asteittain. Oli kyllä pahimmat vieroitusoireet koskaan. Tuntuu, että ne vaan pehmensi päätä entisestään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet attä ulinasi kiinnostaa ketään? Joko silvot itseäsi tai et. Menisit sinäkin töihin!
Käyn töissä idiootti. Vaikka sekin ahdistaa niin menen silti. Mene säkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on liikaa jouten alkaa miettii joutavia asioita. Minulle auttaa liikunta ja muu toiminta. Hyvä uni ja ruoka. Kaverin kanssa juttelu silloin tällöin. Sinun kannataa käydä lääkärissä kun vaikeeta on.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, että tuntuu kuin aivot sulisivat koko ajan enemmän kun aikaa kuluu. En muista enää miltään, leijun kun olisin irrallinen itsestäni ja ympäristöstä. Ulkoapäin näytän ihan normaalilta ja voin feikata olevani niin iloinen ja vaikka mitä. Oikeasti minulla ei ole oikein minkäänlaista kiinnostusta elämään ja elän kuin jonkin lasiseinän takana omassa ahtaassa kuplassa.
Hävettää kun sanat unohtuvat, kaikki mitä olen ennen osannut tai oppinut niin olen unohtamaan päin ja jotkut yksinkertaisetkin asiat ovat unohtuneet. En oikein sisäistä enää tätä elämää.
Olen vielä nuori joten näin ei "pitäisi" olla ja on välillä aika pelottavaakin olla näin vieras omissa aivoissani kun ne ei toimi. Ap
Oletko lukenut dissosiaatiosta ja depersonalisaatiosta? Kummassakin tilassa voi tuntua mm. siltä kuin olisi irrallaan itsestään ja ajatukset tuntuvat tahmeilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä suo pännii? Ikä? Onko varmasti fyysiset sairaudet poissuljettu, vai ootko menny suoraan pällipolille? Ruokavalio ja liikutko yhtään?
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että ahdistunut keho aiheuttaa ahdistuneita ajatuksia ja hysteriaa. Suosittelen orgasmia.
Minä suosittelen vetämään sen yhden elimen päähäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisneuvoja, vähän aapeen tilanteesta ohi:
Pitää antaa itselle lupa tuntea se häpeä. Älä pelkää sitä, älä jää voivottelemaan, ei se ikuisesti kestä. Saattaa tulla useasti mutta aina se jossain välissä laantuu, edes hetkeksi! Voit tehdä juttuja tunteista huolimatta: "nyt ahdistaa, tästä tulee ahdistuspyykkireissu", "lähden tästä nyt itsarikävelylle". Lyö läskiksi. Suurin ahdistushan tulee siitä että ahdistaa se että on masentunut ja ahdistunut. Se on ok, tunteet on ok.
Siihen ettei mikään huvita en osaa sanoa muuta kuin; jos mikä tahansa juttu edes miedosti saa ajattelemaan, tee se. Tässä tulee se "ota itseäsi niskasta kiinni osuus", eli pitäisi toteuttaa vaikka tuntuu kuinka työläältä. Esim. jos vaikka näet uuden kahvimaun, kiinnostaisi kokeilla mutta kauppareissu ahdistaa, mene ahdistuksinesi kauppaan. Mitä on pahinta mitä voi käydä? Paniikkikohtaus? Joudut istumaan penkillä kun et jaksa käve
Tuttavani teki myös noin joskus kun oli tajuttoman stressaantunut ja ahdistunut työpäivän jälkeen perjantaisin: Lähti käymään junalla paikassa, missä ei ikinä ollut käynyt, oli siellä yötä, seikkaili siellä ja tuli takaisin.
Siinä ne ajatukset tuulettuivat ja sai uusia impulsseja taas jatkaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Häpeän itseäni vaan niin paljon ettei tässä ole mitään järkeä. Vihaan elämääni yksinkertaisesti tai itseäni. Itsehän olen luonut tämän elämäni tällaiseksi kuin se on.
Lasken vain kuukausia että tää olis jo ohi. Rukoilen, että pääsisin pois. Ap
Se, että elämäsi on tällä hetkellä ikävä ei tarkoita etteikö se voisi olla tulevaisuudessa parempi. Nyt se ei vaan tunnu siltä, koska katselet maailmaa masentuneen/ahdistuneen ihmisen näkökulmasta.
MIELI Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan lukenut tätä kirjaa (Pienet traumat)? En voi tietysti suositella, kun en ole vielä itse lukenut, että toivottavasti se on täysin "tervettä" psykologiaa eikä suositella vähääkään mitään new age -menetelmiä. Tuosta näytteestä ei ainakaan ilmene sellaista.
https://www.google.fi/books/edition/Pienet_traumat/uH_UEAAAQBAJ?hl=fi&g…