Seijalle jää käteen vuokran jälkeen 917e kuussa- ei pärjää tällä rahasummalla
Kysyn vaan, kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi maksaa ihmisille, jotta he olisivat tyytyväisiä?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/64180cf2-71df-48d4-80e8-70b962bd793a
Kommentit (564)
Mulla on oma vanha auto, 2 lasta, vanha Ok talo, 2 koiraa. Kaikkien laskujen jälkeen jää 850€/kk. Ruokaan ja polttoaineeseen. Ei tulisi mieleenkään miettiä että mulle kuuluisi baari illat, taksi, tupakka.
Töitä tehnyt 30 vuotta, ei lapsilisien lisäksi tukia, aamulla lähden töihin klo 6.30 ja kotiin tulen 16.30, 5 pvä viikossa. Ei siinä ne baarit kiinnostaisikaan enää.. vkloput kotihommia, kirppistä jne..
Lapset harrastaa partiota ja fudista, niissä koitan talkoolla avittaa maksuissa.
Jos ahteri löysänä makaa kotona, eikä rahat riitä, voi kokeilla mennä täysipäiväiseen duuniin ja tehdä itse.
Jos ei terveys duunia salli, jättää tupakan, baarit, ulkoilee ja/tai koittaa liikkua sisällä.
Olen akateeminen, opintolainan avulla opiskellut tutkinnon. Lisäksi tein kesät töitä, siivosin, jaoin postia etc..
Vierailija kirjoitti:
Mitäs Seija tekee sillä rahalla?
Jos ei pärjää ,niin on kyllä kesittyä kulutusta ja soppailua ,josta voi tinkiä ja jää vielä säästöönkin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole kysymys jonkin sortin muutosvastarinnasta. Mistään ei haluta luopua, koska ihminen luonnollisesti kokee epämiellyttäväksi elintasosta tinkimisen, mutta joskus on vain pakko. Mäkin jouduin muuttamaan pienempään asuntoon. Ei ollut kiva, ei, mutta ei mulla ollut vaihtoehtoja. Autostakin jouduin luopumaan ja miettimään asuinpaikkani sillä perusteella, vaikka en tästä rupulähiöstä tykkää yhtään. Kivempi olisi ollut siellä luonnonhelmassa asua. Haluaisin myös käydä joka toinen viikonloppu taksilla baarissa, mutta käyn kerran kesässä terassilla ottamassa yhden siiderin ja se tuntuu luksukselta silloin, vaikka siitäkin "tuhlaamisesta" tulee huono omatunto. Teatteriin pääsen, jos joku kustantaa.
Mutta joo, nää on näitä. Kun on liian pitkään tuilla, kuten itsekin olen joutunut olemaan, niin sille sokeutuu, että kuinka hyvin asiat sitten kuitenkin lopulta ovat. Ei kannata verrata itseään työssäkäyviin, jos se ei ole oma
Näin se menee. Minullakin on muutto edessä nyt jo surkeasta luukusta johonkin vielä surkeampaan. Joudun myymään varmaan puolet tavaroitani, että saan lisätienestiä ja että mahdun pieneen asuntoon. Ei vaan mahda mitään.
Mulle jää vuokran jälkeen tilille n. satanen. Mutta ei mulla sentään mene yhtä huonosti kuin Seijalla.
Itse en enää yli nelikymppisenä jaksa ajatella säännöllisiä baarireissuja. Ei ole niin kivaa että huvittaisi esim taksilla ajaa johonkin lähiön räkälään. Kotona voin ottaa ja kesällä luonnossa silloin kun otan.
Joo kerran pari vuodessa juhlat ravintolassa Joo mutta ei monta kertaa per kk eikä joka kk
Miksi jotkut luulee, että kaikkien elämien tulisi olla kuten itse koettu? Moni jaksaa kehua miten itse on tehnyt ja tienannut ja korostaa itseä ja vaatii muilta samaa. Sitä on monenlaisia elämiä ja ei kaikilla ole ollut samanlainen työura kesätöistä lähtien. Se on monen sattuman summa jos työura on hyvä.
Olen itse Seijan kanssa samaa ikäluokkaa. Naisvaltaisella matalapalkka-alalla ei sitä työeläkettä ihmeemmin kerry kymmenien vuosien työnteon jälkeenkään.Vuokran jälkeen (ei asumistukea) on rahaa käytettävissä suurin piirtein saman verran kuin tällä Seijalla
Ihan hyvin tulen sillä toimeen, en tarvitse lapseltani rahaa, vaan pystyn itse olemaan hänen perheelleen apunakin toisinaan. Ruokajonoissa en ole käynyt, punalaputettuja tuotteita ostan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut luulee, että kaikkien elämien tulisi olla kuten itse koettu? Moni jaksaa kehua miten itse on tehnyt ja tienannut ja korostaa itseä ja vaatii muilta samaa. Sitä on monenlaisia elämiä ja ei kaikilla ole ollut samanlainen työura kesätöistä lähtien. Se on monen sattuman summa jos työura on hyvä.
Pointti han tässä on se, että olipa tulot mitkä tahansa niin ne omat menot täytyy suhteuttaa niihin tuloihin.
Tämä Seija on moniin muihin työttömien, sairauksiin ja eläkeläisiä hyvässä asemassa. Monella asumiskulujen jälkeen jää muuhun elämään paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Seijaa ei pänni niinkään köyhyys kuin se, että hän haluaisi jotain "korvausta/hyvitystä" yhteiskunnalta kun hoiti vammaista lastaan 30v ja nyt on huono eläke. Se ei vaan mene niin, ei valtio korvaa hoitokulusäästöä.
Ja paljonko hoitokulusäästöä tuli siitä, että oli ympäri vuorokauden joku 8 hengen joukkueesta hoitamassa poikaa? Mitenkähän päin loppuviimein kaikki kustannukset ovat menneet? Ehkä Seijan pitäisi maksaa valtiolle sata tonnia parin kuukauden välein niiltä vuosilta kun hoitajat kotona kulkivat?
Kaikkein eniten naurattavat tossut. Jos ne Seijasta kuvastavat hänen elämänsä kurjuutta, niin kurjuus on onneksi kaukana. Onkohan valokuvaajalla ollut pojassa pidättele mistä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut luulee, että kaikkien elämien tulisi olla kuten itse koettu? Moni jaksaa kehua miten itse on tehnyt ja tienannut ja korostaa itseä ja vaatii muilta samaa. Sitä on monenlaisia elämiä ja ei kaikilla ole ollut samanlainen työura kesätöistä lähtien. Se on monen sattuman summa jos työura on hyvä.
Seijalla nyt kumminkin jää elämiseen suunnilleen saman verran kuin monilla keskituloisillakin, eikä Seijan edes tarvitse elättää kuin itsensä. Moni elättää samoilla tuloilla perhettä. Eli joko taustalla on monien köyhyyttään valittavien tavoin liuta osamaksuja, tai sitten Seija ei vain yksinkertaisesti muuten hallitse talouttaan.
Vierailija kirjoitti:
Reppu on hyvä ostoksille. Ja kAuppaostokset kotiin tilaamalla.
No tässä sen näkee, että kipujen kanssa elävää ei vaan ymmärretä. Miten ihmeessä se muka helpottaa ostosten kotiin kuljetusta, jos ne ovat selässä käsien sijaan? Onko niissä mielestäsi silloin vähemmän painoa? Onko kävelymatka jotenkin lyhyempi reppu selässä eikä kädessä? Selkävaivainen ei kanna yhtään mitään 500 m pidemmälle ja kaikki ei edes sitäkään.
Joka pikku kaupungissa ja kylässä ei välttämättä edes saa kotiin kuljetusta tai jos saa, se maksaa maltaita. Seinäjoki on hyvin pieni kaupunki vaikka levittäytyy laajalle alueelle.
Seinäjoella on monta kauppaa, josta saa kotiinkuljetuksen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika kovaa kommentointia. Jotenkin ymmärrän Seijaa sikäli, että hän ei ole kuka tahansa mankuja, vaan ihminen, joka on kokenut kovia ja on siitä ymmärrettävästi myös hieman katkeroitunut.
Kuinka moni täällä näistä kovista kriitikoista on toiminut yh-omaishoitajana ja saatellut sen jälkeen lapsensa hautaan? Joo että jos perspektiivi ei ole tämä ja pahin ongelma on se, että on pari ylimääräistä jenkkakahvaa ymv. niin ei kannata sanoa mitään. Koska tällaiset kokemukset jättävät ihmiseen jälkensä, eikä sieltä noin vain ponnahdeta pirteänä reippailemaan ja tekemään isoa liksaa, varsinkin kun ikä painaa.
Raskaasta elämäntilanteestaan huolimatta Seija on lisäksi tehnyt monenlaista sellaista duunia, joille suomalaiset nykypäivänä nyrpistävät nenäänsä (siivous, taksikuski jne.)
Eli mielestäni tämä nyt ei ihan ole yhteen verrannollinen niiden keissien kanssa, jossa turpea par
Seija ei ole ainoa, jolla on tai on ollut raskas elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika kovaa kommentointia. Jotenkin ymmärrän Seijaa sikäli, että hän ei ole kuka tahansa mankuja, vaan ihminen, joka on kokenut kovia ja on siitä ymmärrettävästi myös hieman katkeroitunut.
Kuinka moni täällä näistä kovista kriitikoista on toiminut yh-omaishoitajana ja saatellut sen jälkeen lapsensa hautaan? Joo että jos perspektiivi ei ole tämä ja pahin ongelma on se, että on pari ylimääräistä jenkkakahvaa ymv. niin ei kannata sanoa mitään. Koska tällaiset kokemukset jättävät ihmiseen jälkensä, eikä sieltä noin vain ponnahdeta pirteänä reippailemaan ja tekemään isoa liksaa, varsinkin kun ikä painaa.
Raskaasta elämäntilanteestaan huolimatta Seija on lisäksi tehnyt monenlaista sellaista duunia, joille suomalaiset nykypäivänä nyrpistävät nenäänsä (siivous, taksikuski jne.)
Eli mielestäni tämä nyt ei ihan ole yhteen ver
Meillä kaikilla on odotushorisontissa kuolema. Seija on voinut valmistautua siihen. Hänellä on ollut mahdollisuus tehdä töitä ja säästää etukäteen kuolemantapauksen jälkeiseen aikaan. On kuitenkin tainnut tottua saamaan yhteiskunnan taskusta kaiken.
Vierailija kirjoitti:
halunnut kulujaan meille kertoa. Kunhan vain valitti, että on köyhä.
Montako lasta Suomessa käy työssä? Oletko ihan seko kun
Meidän perheen pakolliset menot kuussa on 2100 euroa.
ja meitä on siis neljä aikuista.
En voi ymmärtää miten se yksinään saa tärvättyä yli 900 euroa ja edelleen on sitä mieltä että sekin on liian vähän.
Ja meillä on lääkekuluja minulla ja nuoremmalla lapsella joll kaksi kroonista sairautta plus vielä kipulääkitys kuukautisiin.
Ei sitten sellainen asia tullut mieleen, että ihmisillä on kotonaan kodinkoneita ja muita välttämättömiä tavaroita jotka kuluvat? Puuhella ja nyrkkipyykki aikaan tuollaisia ei tarvinnut miettiä. Nyt pitää. Jos olet elämäsi ollut pienituloinen, että hädin tuskin pysyt hengissä, niin mitäpä veikkaat millä rahalla sellainen
Jos tilanne on tuo, niin etukäteen kannattaa säästää "osamaksut" tilille. On tarvittaessa millä maksaa kodinkoneet ja säästää korkokulut.
Eiköhän tässä ole kysymys jonkin sortin muutosvastarinnasta. Mistään ei haluta luopua, koska ihminen luonnollisesti kokee epämiellyttäväksi elintasosta tinkimisen, mutta joskus on vain pakko. Mäkin jouduin muuttamaan pienempään asuntoon. Ei ollut kiva, ei, mutta ei mulla ollut vaihtoehtoja. Autostakin jouduin luopumaan ja miettimään asuinpaikkani sillä perusteella, vaikka en tästä rupulähiöstä tykkää yhtään. Kivempi olisi ollut siellä luonnonhelmassa asua. Haluaisin myös käydä joka toinen viikonloppu taksilla baarissa, mutta käyn kerran kesässä terassilla ottamassa yhden siiderin ja se tuntuu luksukselta silloin, vaikka siitäkin "tuhlaamisesta" tulee huono omatunto. Teatteriin pääsen, jos joku kustantaa.
Mutta joo, nää on näitä. Kun on liian pitkään tuilla, kuten itsekin olen joutunut olemaan, niin sille sokeutuu, että kuinka hyvin asiat sitten kuitenkin lopulta ovat. Ei kannata verrata itseään työssäkäyviin, jos se ei ole oma viitekehys, vaan muihin vähätuloisiin. Ehkä sitä omaa osaansa pystyy sitten arvostamaan.