Pahasti revenneet...pari kysymystä!!!

eli repeämä ulottui peräaukkoon asti. Kahden kuukauden jälkeen aloin istua ilman rengasta. Kaikki pidätysongelmat kuitenkin parantuivat ajan kanssa ja tulin mielestäni ihan kuntoon, yksityisellä lääkärillä tehty pieni toimenpide edesauttoi paranemista. Seksin harrastamiseen meni tosi kauan, en muista kuinka kauan. Jälkivuotokin kesti 10 vk.

Nyt rv 38 ja tuleva synnytys hirvittää.



Voin vain kuvitella, millainen on sitten 3. tai 4. asteen repeämä... huh huh...

Sain ensimmäisessä synnytyksessä toisen asteen repeämän, olin tosi kipeä ekat 3 kuukautta. Kuopus syntyi 2v2kk esikoisen jälkeen, ja pelkäsin tosi paljon uudelleen repeämistä. No kuinkas kävikään? Nopea ja kivuton synnytys, ponnistusaika alle 5 minuuttia! Kun oli ponnistanut noin 3 minuuttia( synnytys siis niin nopsa ja kivuttomuuden takia en osannut sairaalaan kiirehtiä, eli ihan luomuna mentiin) ajattelin että miten ikinä kestän seuraavan tunnin, jos ponnistusvaihe olisi yhtä pitkä kuin esikoisen synnytyksessä. No kuopus olikin jo parin minuutin päästä rinnalla makoilemassa :)



Rehellisesti voin sanoa etten tiennyt tollaisia synnytyksiä olevankaan, enkä uskoisi jos en olisi sitä itse kokenut. Ja yksi tikki siis tuli, kosmeettinen sellainen. Eli, kaikki voi mennä aivan toisella tapaa toisella kerralla!

itsellän laitettiin todella paljon tikkejä ja jälkikivut olivatkin sen mukaisia.. en pystynyt istumaan pariin kuukauteen. siinä vaiheessa kyllä tuntui että kunpa en olisi koskaan tullutkaan raskaaksi. Jos tuossa ajassa olet parantunut niin sehän on hyvä! (: itselläni ei kammoa synnytyksestä mutta repeytymistä ja välilihan leikkauksesta kyllä. Jouduin vetämään päivässä 5-8 600mg buranaa että kivut olisivat edes siedettäviä, ja kipukynnys todella suuri koska menin sairaalaankin vasta kun lin auki 7senttiä.

...sillä repeämä ei kaiketi ollut paha, luokituksena 1-2. Synnytys meni luomuna ja sairaalassa olitiin vasta kun olin jo täysin auki. Ponnistuskin oli lyhyt 22 min, mutta lopulta vauva avustettiin KiWi kupilla ulos kun sydänäänet oli vain 90. Siinä touhussa sitten repesi emätin syvälle oikealle ja vähemmän vasemmalle sekä väliliha. Lisäksi verta meni niin, että hemppa putosi 80 ja olo oli senkin vuoksi hutera. Koko sairaalassaoloajan (4pv) tunsin itseni todella kipeäksi ja liikkuminen oli tuskaista, istumisesta ei voinut puhuakaan kuin sängyllä puolimakuulla. Virtsaaminen kirveli ja ulostetta ei tullut lainkaan kun en uskaltanut ponnistaa + suoli tietysti laiskistui sairaalassa maatessa vaikka ruokaa tuli monta kertaa päivässä. Ummetus pahensi tilannetta kun täysi suoli painoi emätintä. Itku meinasi tulla pöntölle mennessä. Kotona tilanne koheni nopeasti kun sain mahan toimimaan. Viikko synnytyksestä hinguin jo saunaan, mutta odottelin kuitenkin vielä toisen viikon, kunnes ompeleet piti olla sulanneet. Samoihin aikoihin alkoi istuminen ja käveleminen reippaasti sujua. Nyt 2,5 vkoa synnytyksestä voin käydä tunnin kävelylenkin päivässä vaunujen kanssa. Pidempi istuminen aiheuttaa edelleen jomotusta, samoin vauvan kantelu / muu raskas nostelu. Jälkivuoto muuttui n. 1,5 vkoa synnytyksestä rusehtavaksi limaksi, verta on sen jälkeen tullut vain tippa tai kaksi ilmeisesti juuri tikkien sulattua haava vähän tihkui. Edelleen pesen alapään joka wc-käynnillä ja kuivattelen taputellen, pyyhkimistä ei tee mieli edes kokeilla. Jälkitarkastus on maaliskuun lopussa, sen jälkeen ehkä voi seksikin jo alkaa kiinnostaa, vielä ei. Saunaa ei siis suositella niin kauan kuin tikkejä on ja yleensä tikkienpoiston jälkeen (jos eivät ole itsestään sulavia) pitää vielä odottaa päivä, jotta langanreiät umpeutuvat. Tämä siis haavan tulehdusriskin vuoksi. Kun haava on ummessa saunasta ei varmaan ole mitään haittaa, sehän vain rentouttaa ja pehmittää kudoksia + lisää verenkiertoa nopeuttaen paranemista.



Yhteenvetona repeämisestä: heti synnytyksen jälkeen en pitänyt sitä minään (en paljoa siinä euforiassa tajunnut), sairaalapäivinä saatoin vain ihmetellä miten kipeä olin, vaikka kipukynnyksenikin on korkea, menihän synnytyskin luomuna ja suurin tuska oli tikkaus! Epikriisiä sairaalasta kotiin lähteissä kävin kätilön kanssa läpi ja hän referoi sitä muodossa " emätin repesi pahasti" ilmeisesti viitaten juuri repeämän syvyyteen. Kotona paraneminen kävi sittenkin nopeasti ja tajusin että pahinta kipua ei ehkä aiheuttanut itse repeämä sinällään vaan ummetus ja liiallinen liikkeelläolo. Levätä siis kannattaa kunnolla niin paraneminen pääsee vauhtiin!

Hei!



Ensiksi onnittelut, että olet toipunut noin hyvin. Itse en pystynyt edes istumaan kolmen viikon päästä.



Saunomista en harrastanut muistaakseni ennen jälkitarkastusta (oli viisi viikkoa synnytyksen jälkeen) senkin jälkeen meni vielä aikaa, sillä tikit eivät olleet sulaneet. synnytys oli kesäkuun alussa ja olin lisäksi koko kesän uintikiellossa. Seksiä harrastettiin joskus lokakuussa, kun paikat oli jotenkin parantuneet. Syyskuussa tehtiin vielä korjausleikkaus, että sinne edes mahtuisi jokin sormea suurempi. Liikunnan aloitin pari viikkoa synnytyksestä, tosin se oli vaunujen työntelyä muutama sata metriä. Kunto meni niin huonoksi, ja koko kesän kävelylenkit piti aloittaa burana 600:n voimin. Sairaalasta lähtiessäni sain ohjeen, että puoli vuotta synnytykseksestä ei saa harrastaa esim. jumppaa. Vielä seuraavana kesänäkin oli pieniä kipuja reippaan kävelylenkin yhteydessä.



tämä siis kolmannen /neljännen asteen repeämillä. Anna itsellesi aikaa toipua!

Itselläni synnytyksen jälkeinen aika oli hirveää. Ponnistin vain 12 minuuttia, vauva oli hieman yli kolme kiloa ja kaikki meni hyvin, mutta väliliha jouduttiin leikkaamaan sydänäänien hävittyä sekä repesin aika pahasti kuulemma emättimestä.



Ikinä kukaan ei vastannut kuinka monta tikkiä sain, siinä kävi pari lääkäriä ja lopuksi kätilö minua paikkailemassa.



Älä huoli, jos olet parantunut noin hyvin kolmessa viikossa. Itse pystyin saunomaan vasta kymmenen viikon päästä synnytyksestä (jälkivuodon loputtua ja käytyäni jälkitarkastuksessa.) Istuminen ei ollut kivaa neljään viikkoon ja ensimmäiseen viikkoon lähes mahdotonta. Seksiä uskalsin harkita vasta lähes puoli vuotta synnytyksestä.



Liikuntaa en uskaltanut harrastaa muuta kuin kevyttä kävelyä. Kolme kuukautta synnytyksen jälkeen menin ensimmäistä kertaa uimahalliin. Kuvittelin olevani kunnossa kun jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa enkä tuntenut enää kipuja. Sen reissun jälkeen valilihan haava oli taas kipeä. Lääkärin mukaan se oli kyllä kiinni, mutta en vieläkään ymmärrä miksi haavaa kirveli viikkoja. Joten älä aloita liian ajoissa!



Nyt toinen on tulossa rv 32+5 ja ompelukammo katossa. Vauva alkaa painaa tuonne alas, ja tuntuu hirveä painetta välilihassa sekä sen ympärillä (Lähinnä peräaukon luona). Liekkö nyt ensimmäisestä synnytyksestä tulleet vauriot (joita ei huomattu) alkaneet vaivata ennen kuin alkaa taas se synnytyksen jälkeinen aika..



Onneksi kuitenkin joka synnytys on erilainen ja jokainen paranee omaa tahtiaan.