Onko teilla herraskaisiksi kutsuttuja tapoja? Jokainen maaritelkoon itse mita se tarkoittaa, mutta jotain sellaista, joka on teille tavallista ja sita pidetaan hienona tai okyilyna
Meillä on ruokapöydässä aina pöytäliina. Ei valkoinen mutta kangasliina. Pöytä on vanha ja kulunut, että pakko pitää, mutta joskus tuosta kuulee kommentteja.
Samoin meillä on aika usein leikkokukkia olkkarin pöydällä. Pidän kukista ja lähikaupassa on usein joku kimppu 4-5 eurolla.
Sunnuntaisin käydään kävelyllä ja sen jälkeen syödään hieman paremmin aina samaan kellon aikaan. Sitä ei muuteta kavereiden tai kyläilykutsujen takia.
Ei sit herneitä nenään, leikkimielellä :)
Kommentit (49)
Ehkä se jo on " herraskaista" , että satsaa herkullisiin, jopa kalliisiin ruokiin. Siis sellaisiin vähän eksoottisempiin (ei siis mihinkään kotimaiseen riistaan (joka toki on erittäin herkullista)), jota suomalaisessa ruokakulttuurissa ei olla totuttu näkemään.
tuo tonnikala aiheutti hyvät naurut!! Olin kerran hienossa iltajuhlassa, jossa pöytäseurueeseen kuului suurtalouskokiksi opiskeleva miekkonen. Söimme strutsipihviä, ja se oli aika sitkeää ja mautonta. Puhuttiin ruuista yleensä ja totesin, että jos nyt jotain hienompaa pitää listalla olla, niin olisivat tarjonneet tonnikalapihviä, se kun on aina herkullista. Kaveri siihen totesi ihan kummissaan; jaa niin no riippuu tietysti miten sen pihvitaikinan maustaa :D Eli ei ollut kuullutkaan muista tonnikalapihveistä kuin säilyketonnikalasta tehdyistä...
-Käydään joulurauhanjulistuksessa
- pukeudutaan paremmin juhlapäivinä
-Lapsilla aina eri vaatteet " kaupungilla" kuin päiväkodissa, siis sisä- ja ulkovaatteet ja kengät.
No eipä nää nyt niin ihmeellisiä oo...
Laitamme paljon erikoisempia ja ' hienompia' ruokia kotona. Syömme myös viikoittain ravintolassa, usein hienoissakin. Punaviiniä ruuan kanssa. Käymme kuukausittain teatterissa, oopperassa, näyttelyissä ja konserteissa (lapsi myös). Lapsi on aina hyvin puettu mikä monen mielestä on hienostelua. Meille kaikki nämä ovat ihan arkisia asioita.
ei ollut oikeasti tarkoitus aiheuttaa mielipahaa. Pyydän anteeksi, jos näin kävi. Ei omia kasvatusmetodejaan tarvitsekaan tuputtaa, mutta ainakin itse olen valmis tarkistamaan tapojani ja käytäntöjäni, jos siihen on syytä. Siksi kai näihin asioihin olen perehtynytkin.
Nuo ajatukset joita kirjoitin (ja samansuuntaisia ajatuksia oli seuraavassakin viestissä) perustuvat kuitenkin syvään kehityspsykologiseen tietämykseen ja tutkimustietoon, eivät suinkaan ole omia ajatuksiani, vaan paljon viisaampien. Meillä jokaisella on varmasti jossain kohdin varaa myös muuttaa toimintaamme, eikä edetä asioissa sillä tavalla kuin on joskus päättänyt? Pahimmillaan niin, ettei olla edes kriittisesti tarkasteltu metodejamme yms. Useinhan me ihmiset vain toimimme tietyllä tavalla, tutkimatta onko perustelumme kestävät.
Vaikutat siltä, että olet miettinyt asioita ja sinulla on perusteet toiminnallesi! Jos haluat tätä asiaa tarkastella, niin kannattaa hakea siihen hyvää kirjallisuutta.
aika arkista mielestäni on mm. se, että käydään säännöllisesti teatterissa, konserteissa tai näyttelyissä - siis en osaisi sitä herraskaiseksi käytökseksi kuvailla.
Meillä ehkä herraskaisinta se, että juomme mieheni kanssa " pieninäkin" juhlahetkinä (tyyliin hyvä päivä töissä tai hyviä uutisia tms) pullon samppanjaa yhdessä. Rakastamme samppanjaa, joten emme itse ajattele sitä herraskaisena käytöksenä, mutta olen ymmärtänyt joistain vanhojen sukulaisteni kommenteista, että elysee (yök) sopisi ihan yhtä hyvin... :)
ymmärsi sanan ' herraskainen' jonkinlaiseksi positiiviseksi, tavoiteltavaksi asiaksi. Sehän on ennemminkin itseironinen ilmaus - siinä otetaan etäisyyttä juuri niistä tavoista.
jos joku sanoisi minulle että olen tavoiltani herraskainen, en ajattelisi sitä kohteliaisuutena (en loukkauksenakaan, ehkä vähän naurattaisi)
Teillä oli oikein hyvät kirjoitukset. En jaksanut enää lukea omaa kirjoitustani, mutta emme todellakaan ole ääripää teidän esittämällenne tavalle. Olen varmaan ilmaissut itseäni harhaanjohtavasti ja viimeksi myös kiireessä.
Ketjussahan kyseltiin mitä herraskaisia piirteitä perheissä on. No vastasin sen pohjalta, eli meille on annettu palautetta tai tuotu esiin tai miten vain haluaa asian ilmaista, että ollaan sillä tavalla herraskaisia, että ollaan esim vieraskoreita, ei vieraiden aikana riidellä tai huudeta.
Muutenkaan meillä ei huudeta (aikuiset varsinkaan lapsille). Mutta jokainen perheen jäsen saa näyttää tunteensa, tempperamenttinsa ja totta myös negatiiviset tunteet. Mutta, mistä tämä keskustelu nyt taisi lähteä tälle alueelle, meillä pyritään voimakkaasti etsimään myös vaihtoehtoja. Eli olenko vihainen, pettynyt ja pahalla mielellä vielä pitkään, vai mietinkö tilannetta uudelleen. Esim olenko varma että leikkikaveri tarkoitti sanoa pahasti vai ymmärsinkö ehkä väärin? Voisinko kysyä häneltä asiasta, voinko pyytää ja saada anteeksi?
Itse autan lapsen raivokkuuden purkamisessa antamalla hänelle välineitä siihen. En ole keksinyt parempaa tapaa kuin keskustelu ja kysymykset. Voisi tietenkin käskeä lapsi huoneeseensa ja tulemaan vasta kun on rauhoittunut. Mutta silloin hänen pitää tehdä se itse ja yksin. Voisin tietysti komentaa lasta olemaan kiukuttelematta, mutta silloin tukahdutan hänen oikeutetut tunteensa, mitä ilmeisesti tarkoititte minun tekevän kokonaisvaltaisemminkin.
En ole huomannut että lapsillamme olis paha tai ahdistunut olo. Olen huomannut että osaavat toisinaan valita suuttumuksen sijaan muun sanallisen mielipahan ilmaisun. Esim juuri tulevat kertomaan että hänellä on paha mieli siitä ja siitä. Lapseni vihaavat harvoin mitään. Jonkin ajan päästä he myös usein toteavat etteivät varsinaisesti vihaa, vaan olivat suuttuneita ja harmistuneita ja kiukustuneita.
Edelleen, minusta yllämainitut tunnetilat ovat elämään kuuluvia, normaaleja, yleisiä, mutta kuitenkin ohimeneviksi tarkoitettuja. Minusta ihminen ei voi hyvin, jos hänellä on pitkäaikaisesti paha mieli, hän vihaa vuosikausia jotain tapahtunutta tai ihmisistä jne.
Palatakseni herraskaisuuteen. Arvelisin, että jos meitä jollain tapaa pidetään herraskaisina, se on syystä, että meillä lapset käyttäytyvät usein rakentavasti ja rauhallisesti myös suuttuessaan. Meillä ei siis anneta näyttää tunteita, kuten tässäkin totesitte :) Ymmärtääkseni se mielikuva aiheutuu siitä, että meillä ei suuttuessaankaan haistatella, uhata tappaa tai lyödä, ei varsinkaan toteuteta sellaista ei vain suuttumuksen vimmoissa kaadeta syytä ja solvauksia toisen niskaan.
Jokainen kasvattaa tavallaan, en pidä tätä ainoana oikeana enkä sano että suuttumuksen voimakkaampi esiin tuominen olisi aina ja automaattisesti lapselle pahaksi.
terv En muista numeroani
Vierailija: