Lue keskustelun säännöt.
Tänään tein sen, mitä olin päättänyt jo lapsena jättää tekemättä: parjasin puolisoani lapsille :(
27.01.2007 |
Lapsuudessani kumpikin vanhempani vuorotellen haukkuivat toisiaan meille lapsille. Se oli tosi inhottavaa ja päätin jo silloin, etten IKINÄ saata omia lapsiani siihen asemaan.
No, tänään mulla kiehahti yli mun miehen saamattomuus ja nahjuskaisuus, joten riideltiin. Kun poikamme (3v) iltapalalla kysyi minulta, missä isi on (oli olkkarissa), vastasin halveksuvaan sävyyn isin olevan varmaan murjottamassa tai mököttämässä tai miettimässä elämän kurjuutta.
Poijan naama oli tosi surullinen ja epäuskoinen ja tuli hirvittävän paha mieli. En suuttumukseltani kyennyt korjaamaan erhettäni, joten teinpä sitten juuri sen, mitä en olisi halunnut tehdä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän lapsesi varmaan näkee muusta kotielämästänne että äiti ja isi tykkäävät toisistaan, eikös?
Itse aikanaan suutuin miehelleni aikamoisen tulisesti esikoisemme ollessa 3-vuotiaan ja totesin lapselle, että nyt pakataan isin tavarat jätesäkkiin ja heitetään se ulos talosta. Johon lapsi vaan kyseli, että jaa, kukas mulle sitten isiksi tulee ....
Kyllähän se pahalta tuntui ja kadutti kovasti, mutta pyysin kyllä anteeksi lapselta, että sellaisia hölmöyksiä päästin suustani.
Ole itsellesi armollinen ja unohda koko juttu :-)