Kokemuksia sektiosta?
Kommentit (6)
Vaikka olikin ns. kiireellinen sektio, eli sain vasta sairaalassa tietää etten synnytäkään vauvaa alakautta. Pari tuntia jäi aikaa valmistautua henkisesti sektioon. (Olin tuurilla ollut syömättä tarpeeksi kauan, joten pääsin sektioon heti kun leikkaussali oli vapaa.)
Leikkaussalissa oli tosi hyvä tunnelma, koko leikkaava porukka oli naisia, radio soi, ja puheenaiheet olivat kevyitä. Missään vaiheessa ei tullut sellainen olo, että nyt olisi jotenkin tosi vakava tilanne.
Mulle laitettiin katetri vasta puudutuksen vaikuttaessa, ja puudutus oli epiduraali/spinaali (sairaalan papereissa lukee molemmat). Leikkauksen valmistelut aloitettiin seiskan maissa, ja poikani syntymäaika on 19.45.
Leikkauksen jälkeen poika vietiin lastenosastolle (tms.), koska hänellä oli rytmihäiriöitä. Itse olin heräämössä pari tuntia, ja miehenikin oli siellä seurana ensimmäisen tunnin. Hän ei olisi oikeasti saanut olla siellä, mutta kätilöt unohtivat häätää hänet sieltä :)
Varpaisiin alkoi palailla tunto jo aika pian, mutta toinen jalka pysyi tönkkönä lähes koko illan.
Suoneen menevä kipulääke loppui muistaakseni jo yön aikana, ja seuraavana aamuna sain yhden supon (vaikuttaa nopeiten). Siitä eteenpäin meninkin ihan buranan ja paracetamolin voimalla. Pystyyn piti nousta heti seuravaana aamuna, n. 12h leikkauksesta. Teki ihan älyttömän kipeää, mutta vain sen ensimmäisen kerran. Siinä sitten harjoittelin istumista ja seisomaan nousua sen päivän...
Istuminen onnistui siis jo heti seuraavana päivänä, ja reilut puolitoista vuorokautta leikkauksen jälkeen kävelinkin jo osastolta toiselle. Ja toki myös kannoin vauvaa sylissäni. Särkylääkkeet jäivät pois kolmantena päivänä, kun en tuntenut enää tarvitsevani niitä.
Toipuminen on siis ollut todella nopeaa, enkä enää viikon päästä leikkauksesta juuri muistanutkaan sitä haavaa vatsassa. Olin toki varovainen kotitöiden kanssa, mutta muuten elin ihan normaalisti. Nyt leikkauksesta on aikaa puolitoista kuukautta, ja olo on mitä mainioin. Eipä siis ainakaan sektiokammoa jäänyt!
on helpottavaa kuulla että kaikki voi mennä noin hyvin. Täytyy pitää peukut pystyssä että omallakin kohdalla menee kaikki putkeen=)
No menipä se nopeasti. Eli tarkoitus oli kysellä millaisia kokemuksia on ja miten nopeasti olette sektiosta selvinnyt. Itse repesin edellisestä niin pahasti että lääkärit ovat sitä mieltä että tämä seuraavaa synnytys hoidettaisiin sektiolla. Pelkään kuitenkin leikkausta niin että yö unet menevät vaikka synnytykseen vielä kolme kuukautta aikaa.
Sektiosta kyselit: Mulla leikattiin ensimmäinen perätilan ja vaikean synnytyspelon takia. Nyt odotan toista ja suunniteltu sektio tehdään 16.02. Ensimmäisellä kerralla olin ultrassa maanantaina ja lääkäri totesi että leikataan huomenna. Antoi ohjeet että tulet tiistai aamuna seitsemäksi osastolle. Antoi mulle mukaan peräruiskeen joka piti ottaa yöllä. Syöminen ja juominen oli kiellettyä. Aamulla sitten vaan sairaalaan ja osastolle ja leikkauskaapu päälle ja siihen sängylle makaamaan.Katetrikin laitettiin. Sitten mut kärrättiin leikkuriin. Siellä sitten annettiin epiduraali ja odotettiin et se alkaa vaikuttaa. Ei kestäny kauankaan kun kuuluikin jo parkaisu ja sain nähdä tyttäreni ekaa kertaa. Sen jälkeen vaavi lähti pesulle ja minut nukutettiin. Koko toimitus oli todella nopeasti ohitse.
Tiistai päivä menikin sitten unen ja hämärän rajamailla ja pikkuista siinä sängynvieressä ihmetellessä. Kipupumpun laittoivat josta sain annostella itselleni kipulääkettä jos sitä tarvitsin. Sen päivän aikana en liikkunut mihinkään kauheemmin ja iltasella ottivat katetsinkin pois. Vettä sai ihan hiukan juodakseen. Vauva oli yön vauvalassa että sai nukkua oikein kunnolla. Seuraavana aamuna (keskiviikko) sitten tuli hoitaja, kätilö ja lääkäri tervehtimään ja piti noustä sängystä ylös. Ihan sen takai että saatiin veret liikeelle kunnolla. Hieman kipristeli ja jomotti. Mutta ei tuntunut mitenkään kauhean pahalta. JA MINULLA ON TODELLA HUONO KIVUN SIETO KYKY!!!! Sitten köpöttelin siitä vessaan ja suihkuun ja sitten vaavi viereen. Kivut ihan siedettäviä ja ihan tavallisia särkyläkkeitä sai kun vaan pyysi. Ruokaa söin ihan normaalisti ja sain oikein konjakki hörpytkin, kuulemma sillä alkaa vatsa toimimaan oikein kunnolla. Vauva oli minun luonani koko ajan ja ihan hyvin jaksoi tikeistä huolimatta hoivailla ja ihmetellä uutta tulokasta. Kipupumppu ja keterit yms. muut oli poistettu jo aamulla.
Torstaina oli olo jo todella hyvä ja aloinkin kyselemään koska voisi kotio mahdollisesti päästä. Sanoivat että lastenlääkäri kiertää perjantaina eli jos vaavilla kaikki ok niin silloin sitten voi lähteä. Itsellä olo oli jo ihan hyvä. Yötä vasten otin viellä särkylääkkeen. Ja perjantaina sitten lähdettiin kotiin. Kotona en enää tarvinnut mitään särkylääkkeitä.
Kun muisti vaan liikuskella varovasti, eikä nostellut mitään painavia niin haava parani nopeasti, ei tulehtunut. Vuotokaan neuvolan mukaan kestänyt yhtään sen kauempaa kuin alatie synnytyksessäkään. Tiedustelin nimittäin asiaa siellä sitten jälkitarkastuksessa. Eli haavan kun muistaa hoitaa, eikä jumalattoman painavien kauppakassien tms. kanssa riehu niin ei ole pitkään kipeänä. Ja HUOM! Minä olin silloin YH eli minulla ei ollut miestä apuna. Kuumasuihku oli kanssa ihan ehdoton juttu. Kerran päivässä nautittuna :)
Toivottavasti tuosta purkauksesta oli edes jotain hyötyä sinulle.
Emppu-mamma ja rinsessa 36+2
nyt täytyy kysyä, et minkä tähdet sut nukutettiin sektion jälkeen????
mulle tehtiin kanssa sektio ahtaan lantion vuoksi! ei annettu peräruisketta, katetri kyllä. heräämössä olin 2tuntia leikkauksen jälkeen, ja sain kanssa kipupumpun, mut ei sitä kyllä ite saa säädellä!!!! sitten osastolle ja samantien vauva rinnalle, ja seuraavana päivänä ylös suihkuun! laitettiin sulavat ompeleet, ja mitään tulehduksia ei tullut, ja haava parani hienosti ja nopeasti! kotiin lähdin kolmantena päivänä!! eli minä paranin nopeasti!!
ystävällisin terveisin nonuli
Itsekkin ihmettelen että miten voit saada itse annostella kipupumppua??
Itselläni sektio meni todella hyvin.
Menin samana aamuna osastolle ja siellä laitettiin virtsa katetri ja otettiin verenpaine.
Sitten menin sängylle makaamaan jolla minut vietiin leikkauosastolle.
Siellä laitettiin tippakanyyli käteen ja elkään ebiduraalipuudutus. 10 minuutin päästä aloitettiin leikkaamaan. Vauva oli 3 minuutin päästä ulkona ja Iskä lähti kylvettämään vauvaa ja minua ommeltiin vielä 15 minuuttia.
Olin yhteensä leikkaukesssa n. 20 minuuttia josta heräämöön ja vauvan peiton alle. Olimme alta kaksi tuntia heräämössä ja aimme omenamehua shamppanja laeista ja vauva koitti imemistä ekaa kertaa. Sitten minut kuljetettiin sänkyni kanssa (vauva makaamassa samalalla peittoni alla) osatolle.) Jalkoihin rupesi tunto palautumaan vasta 3 tunnin päätä sektiosta.
Kipua en tuntenut ekana päivänä yhtään kun kipupumppu annettiin olla täysillä. Seuraavana päivänä annostelua pinennettiin parin tunnin välein ja sain 12 tuntia leikkauksen jälkeen jo käydä itenäisesti suihkussa. Kipupumppu otettiin pois vuorokauden päästä leikkauksesta pyynnöstäni ja rupesin syömään kipulääkkeitä.
Kipu oli todella pientä lääkkeiden ansiosta. Tuntui lähinnä noustessa vuoteesta. 3 vuorokautta olin sairaalassa ja söin vuorokautta kipulääkkeitä. Tikit sulivat itsekseen kolmessa viikossa kun olivat sulavat ompeleet. 7 päivää leikkauksesta kävin jo lenkillä ekaa kertaa sektion jälkeen. Siis kävelin rauhallisesti vaunuilla. Minulla oli sektiosta jäänyt todella hyvät kokemukset.