Miten rauhoittelette itseänne kun pelkäätte, että olette tehneet töissä virheen?

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että sinun hermostosi menee helposti tuollaiseen tilaan, eli mahdollisesti traumataustaa tai erityisherkkä ihan muuten vaan. Tunnistan siis itseni tässä, eli en mitenkään kritisoi. Varmaan samanlaista oirehdintaa on muistakin asioista kuin töistä, eli suosittelen aloittamaan hermoston korjaamisen. Voisit aloittaa lukemalla polyvagaalisesta teoriasta, ja sitten erilaisia kirjoja aiheesta. Jos siis haluat ihan yleisesti parantaa elämänlaatua. 

Mitään poppakonsteja en osaa suositella tähän spesifiin tilanteeseen. Kaikki tekee virheitä, töissäkin, eli jos työpaikkasi etsii täydellistä työntekijää, niin voipi olla hiukan vaikea missio heillä. Tod.näk. esimiehesikin piilottelee jotain omia mokiaan. Jos on jostain vakavasta kyse, niin sitten vaan kertomaan jollekin, joka voi auttaa korjaamaan tilanteen.

On valitettavasti pitkäaikaista traumaa lapsuudessa kun tapahtui toistuvasti sellaisia asioita mitä lapsi ei osaa käsitellä. 

Aikuisena olen useamman kerran polttanut itseni loppuun mutta olen kyllä kehittynyt ja ehdottomasti haluan pysyä työkuntoisena. Aloitan pian terapian niin ehkä saan sieltäkin työkaluja liialliseen stressaamiseen. 

Juuri hermostossa tämän oikeastaan huomaa. Olen kireä ja ylivirittynyt. Kävely auttoi, olen myös nyt hengitellyt syvään ja kuunnellut todella rauhallista musiikkia. 

Tsemppiä sinullekin. -ap

Suurin virhe minkä voisin tehdä on että anna väärät lääkkeet, sitten toimitaan sen mukaan mitä olen antanut, toki ensin soitto lääkärille, paitsi, jos kalkkitabletit tms menee väärän suuhun. Haipro ja pohdinta miksi näin kävi. Muutaman kerran olen 25v uran aikana antanut onneksi vanhuksilla tahtoo olla samat verenpainelääkkeet ja Panadolit suurelta osin.

Nuorena hoitajana  annoin jonkun vahvemmat kipulääkkeen tai rauhoittavan väärälle potilaalle, oisko ollut tyyliin Veikko Virtanen ja Veli Virtanen ja hätäisesti katsoin ja hemmetti samantien tajusin, että väärälle meni, potilas   totesi aamulla, että kerrankin sain kunnolla nukuttua. Itse en saanut, vaikka lääkärikin totesi, ettei tuosta suurta haittaa voi olla ja itsekin näin järjellä ajattelin, mutta se tunne virheestä oli kauhea. 

Olen jopa lähtenyt työpaikoista virheiden pelossa tai siitä syystä, että en ole pystynyt tekemään työtä niin hyvin kuin olisin halunnut. Olin pitkään työttömänä varmaan tämän asian takia. Nyt olen ollut muutaman kuukauden uudessa työssä ja sama fiilis nostaa päätään. Tekisi mieli paeta. Olen kuitenkin päättänyt jatkaa tämän tunteen läpi. 

T. Eri

Ap, täällä kohtalotoveri! Olen samanlainen kärsijä, pelkääjä ja pahan aavistelija - herkästi ilmapiiriä aistiva ja sovinnollinen luonne. Mulla vielä jostain syystä sellainen työ, jossa tyyliin oikeat sanamuodot, määräajat yms. oleellisia, ja aina pitäisi olla kaikkiin kysymyksiin vastaus valmiina tai kommentti annettavana. Uniin asti ryömii kauhut että muistinko varmasti tehdä sen ja sen ja sanoinko että voi näin tehdä vaikka ähäkutti, ei oikeasti voikaan. Ihan juukelin kuluttavaa.

Loppuunpalamisia taustalla myös. Tällä hetkellä oon onneksi lapsen kanssa kotona, mutta siellä se työpaikka ja sama meno odottaa, jee jee. 

Tunnollisuus, ylivirittyneisyys, paniikin lietsonta, tuo on niin tuttua. Kiitos sille, joka mainitsi polyvagaalisen teorian. Ehkä tähän voisi syventyä vähän paremmin, jospa sitä kykenisi itseään ymmärtämään. Nyt tuntuu, että vaikka muut kyvyt nykytyöhön riittää, niin hermosto ei ole messissä.

Nos to 

Ajattelen, että ei hätää, voin olla hetken vaikka työttömänä - löydän kyllä uuden työpaikan (paremman).

Otan pöytälaatikkopullosta muutaman huikan viskiä.

Kaikki tekevät joskus virheitä. Se vähän niin kuin kuuluu tähän kuvaan/järjestelmään. Kehitetään sellaisia järjestelmiä, joissa ei mahdollisuutta tehdä pahoja virheitä. Olet lopulta vain yksi osanen tässä koneistossa.

Välitän vain itsestäni; tämmöiset asiat ei haittaa yhtään.

Jos töissä huomaa tehneensä virheen, se vaan korjataan parhaalla mahdollisella tavalla, jokainen tekee työssä virheitä mutta niistä pitää ottaa vastuu ja ne pitää korjata. Itse en voisi jäädä sellaiseen tilaan, että olen tehnyt virheen jonka tiedän tehneeni enkä silti korjaisi sitä. Toki voin olla tehnyt virheitä, joista en tiedä. Itse olen palkanlaskija ja saatan huomata tehneeni virheen vaikkapa kolme vuotta sitten jonkun henkilön palkassa, niin että se on mennyt koko kolme vuotta jo jollain tapaa väärin. Se pitää vaan korjata. Joko laitetaan lasku, jos on liikaa maksettu (jos on pikkusumma, voidaan harkita ettei peritä takaisin ollenkaan) tai sitten maksetaan takautuvasti henkilölle lisää. Sitten pitää asiasta kertoa henkilölle ja korjata tiedot tapauksen mukaan takautuvasti tulorekisteriin ja verottajalle jne.

Kaikki tekee virheitä. Se on inhimillistä.

Virhe harvoin on täysin kenenkään oma syy, vaan siihen vaikuttavat prosessin muut osaset. Esim. Lääkejakeluvirheitä saatiin vähenemään sillä, että lääkeannosteluun annettiin rauhallinen tila eikä sitä tekevää henkilöä saanut häiritä. Samoin tietojärjestelmät parhaimmillaan vinkkaavat oudoista yhdistelmistä, poikkeuksellisista määristä ym. Virheistä pitää oppia organisaation tasolla, miten niitä ehkäistään. Tällä haluan sinun ymmärtävän sen, että virhe ei ole vain sinun vastuullasi, eikä sinun pidä kantaa kaikkea huolta omilla hartioillasi. Olet selvästi hyvin tunnollinen ja tehtäväsi olisikin yrittää vapautua tuosta. Työnantajallesikin olisit todennäköisesti tuottavampi, jos et käyttäisi aikaa liikaan varmisteluun vaan tekisit työtä reippaalla rytmillä ja virheet sallien. Jos esihenkilösi on sellainen, jolle voit pelostasi puhua, puhu. Muuten ehkä työnohjaus ym. voisi auttaa myös.

Jos olisi mahdollista, suosittelen terapiaa. Olen itse lapsuustraumataustainen ja tehnyt paljon töitä itseni ja kehitykseni eteen pari viimeistä vuotta ja se oikeasti on kannattanut. 

Youtubessa yksi loistava kanava lapsuustraumataustaiselle on Tim Fletcher. Toki on monia muitakin, mutta hän selittää asiat todella ymmärrettävästi ja jokaiselta kulmalta katsottuna. 

Muistutan itseäni että olen tehnyt megalomaanisia mokia ennenkin.