Miten rauhoittelette itseänne kun pelkäätte, että olette tehneet töissä virheen?

Meditoin ja menen laiturinnokalle makaileen.

Oletko puhunut asiasta omahoitajallesi tai virkaholhoojallesi?

Ei ole olemassa sellaista ihmistä, joka ei koskaan virhettä tee.

Ei tarvitse miettiä.

Esimies ottaa välittömästi yhteyttä. Outoa, kuiinka osastoltamme lähtee enemmän ihmisiä, kuin koko muusta talosta yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ne pikkujutut jotain sellaista epäolennaista, kun kukaan ei ole huomannut niitä?

 

No en osaa sanoa. Kyllä ne kai huomataan. Esim unohdin jonkin asian. Toisaalta välillä unohtelee muutkin.

Nytkin melkein tärisen kun pelkään että olen tehnyt kammottavan virheen. En ymmärrä miksi olen näin kauhea stressaaja. -ap

Oletko tutustunut vaativaan persoonallisuuteen? Tunnelukkoihin? 

Jos terapia ei tule lukuun, suosittelisin self helpiä.

Tai OCD

Oon samanlainen. Periaatteessa voisin tehdä aika isojakin virheitä. Olen taloushallinnon töissä. Yhtenä kesänä heti loman alettua aloin miettiä yhtä hommaa, että teinkö sen oikein silloin kuukausia sitten 🤪😬 Sain jopa rytmihäiriöitä kun mietin sitä ja lietsoin itseäni paniikkiin. No, en ollut kuitenkaan sitten tehnyt virhettä...

Ja olen oikeasti tosi huolellinen ihminen. Mutta emme ole robotteja, vaan ihmisiä. Kaikkea voi siis tapahtua.

Olin kerran töissä yhdessä lafkassa jonne ekläkevskuutusyhtiöt loppusijoitti näitä ei työelämässä enää pärjääviä.

Sellaista silmät kiinni onnistuvaa työtä (tein siellä itse keikkaa sivutyönä = helppoa rahaa)

Oli pakko lopettaa, kun siellä oikeasti vahdittiin ihan kaikkea ja kaikkia. Kerran siis koodasin yhden palautuneen tuotteen 05, vaikka palautuskoodi olisi ollut 02. Siitä tuli osastotunti aihe, jota jauhettiin ainakin tunnin verran.

Luojalle kiitos, että tuo oli sivuduuni.. eihän tuollaisessa paikassa olisi kestänyt kukaan täysjärkinen. 

 

Rauhoittelen sillä että olen nainen. Minua ei voi koskaan syyttää koska työpaikalla on miehiäkin. 

  

Tuumin että kesseraa, eihän sitä virheitä tee kuin ne jotka ylipäätään tekee jotain.

Hankalaa ymmärtää miten politiikan edustajat pystyvät nukkumaan yönsä rauhassa kun kuitenkin kritiikkiä sataa teit niin tai näin (osa toki aiheellisia). Myös miten lääkärit ja ylipäätään he joilla on suuri vastuu työssään niin jaksavat. 

Minulla on jokin alemmuuskompleksi ja kaikki mikä voi mennä persiilleen niin pelottaa.

Joskus mietin jopa olenko narsisti kun olen niin herkkiä ja pelkään kritiikkiä. En kuitenkaan suutu muille tai Kohtele toisia tahallisesti ainakaan huonosti vaan päinvastoin haluan olla ystävällinen ja tukea antava. En myöskään toisten virheitä jaksa niin huomioida vaan ennemminkin ymmärrän kun sätin mielessäni. 

Jotenkin tämä elämä on hirveän hankalaa tällaisen luonteen kanssa. Nytkin vaan kuuntelen rauhallista musiikkia ja yritän hengittää. Vaikka en edes tiedä olenko tehnyt virheen vaan on vain sellainen tunne, että olen saattanut tehdä virheen. Toisaalta kun mietin niin mielestäni toimin ihan ammattietiikan mukaisesti ja varman päälle ja kyselin myös kollegoilta neuvoja tilanteessa. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa ymmärtää miten politiikan edustajat pystyvät nukkumaan yönsä rauhassa kun kuitenkin kritiikkiä sataa teit niin tai näin (osa toki aiheellisia). Myös miten lääkärit ja ylipäätään he joilla on suuri vastuu työssään niin jaksavat. 

Minulla on jokin alemmuuskompleksi ja kaikki mikä voi mennä persiilleen niin pelottaa.

Joskus mietin jopa olenko narsisti kun olen niin herkkiä ja pelkään kritiikkiä. En kuitenkaan suutu muille tai Kohtele toisia tahallisesti ainakaan huonosti vaan päinvastoin haluan olla ystävällinen ja tukea antava. En myöskään toisten virheitä jaksa niin huomioida vaan ennemminkin ymmärrän kun sätin mielessäni. 

Jotenkin tämä elämä on hirveän hankalaa tällaisen luonteen kanssa. Nytkin vaan kuuntelen rauhallista musiikkia ja yritän hengittää. Vaikka en edes tiedä olenko tehnyt virheen vaan on vain sellainen tunne, että olen saattanut tehdä virheen. Toisaalta kun mietin niin mie

Jos se on terve merkki, että huomaa virheensä. Ja voi korjailla. Ehkä psykopaatit taas eivät välitä mitä tuhoa syntyy.

Minulle sattuu usein pikkukämmejä. Useimpia ei huomaa kukaan paitsi minä itse. Korjailen sitten vuosien mittaan vanhojakin virheitä, kun perussetti työssäni toistuu aika usein ja ne vanhatkin virheet tulevat joskus takaisin (vaikkei kukaan olisi niitä edes bongannut). Jos joku taas on huomannut virheen, sanon että oho, niinpäs on päässyt käymään, ja korjaan sen. Onneksi ei ole toistaiseksi ollut mitään aivan kriittisen hirveitä nuo virheet.  Kop kop.

Ennen nykyistä työpaikkaani olin itselleni todella vaativa. En tehnyt juuri koskaan virheitä. Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassa n 2 vuotta ja olen sinä aikana tehnyt jo enemmän virheitä kuin 20 vuoden aikana aikaisemmissa työpaikoissa. Huono perehdytys, liikaa töitä, osittain omakin puutteellinen osaaminen. Ensimmäiset virheet ottivat todella koville. Mutta näköjään kaikkeen tottuu, viimeksi tein virheen tänään, pyysin anteeksi ja korjasin asian. Huomenna on uusi päivä taas, eikä maailma siihen kaatunut. Kuten jo aikaisemmin joku totesi, kukaan ei tule muistamaan sinun virheitäsi sen jälkeen kun sinua ei enää ole, älä hyvä ihminen uhraa terveyttäsi stressaamalla siitä, jos kukaan ei niihin kuole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadan vuoden päästä ketään ei voi vvähempää kiinnostaa mitä sä oot tehnyt tai ollut tekemättä.

 

Näinkin yritän ajatella, ettei pienillä virheillä ole väliä jos sentään yrittää parhaansa eikä laiminlyö tahallisesti asioita. -ap

Jos kukaan ei kuole niin kaikki on ok. No, tietysti kannattaa välttää myös mahdottoman suuria rahallisia tappioita työssä. 

Jos olet lääkäri sinun on pakko korjata virheesi. Muilla ei ole niin hirveää jos virheitä sattuu.

Kukaan ei ole täydellinen, rapatessa roiskuu. Jos virhe huomataan, niin myönnä rehellisesti, ota vastuu ja pahoittele, korjaa virhe. Ei kannata keksiä tekosyitä (en huomannut, koska x syy tai y ei kertonut tmv). Jos kukaan ei kuollut niin voit nukkua yösi rauhassa.

Mun työssä ne virheet voi korjata jälkikäteen eikä ne maailmaa kaada. Siis todella harvoin teen virheitä, mutta jos teen, niin en sitä mieti kuin vain vähän kiroilen ylimääräisestä työstä virheen takia. 

En mitenkään. En ole vakituinen, joten selvitelkööt sitten joskus. Minä en ole enää silloin paikalla.

Vähän kuulostaa siltä, että sinun hermostosi menee helposti tuollaiseen tilaan, eli mahdollisesti traumataustaa tai erityisherkkä ihan muuten vaan. Tunnistan siis itseni tässä, eli en mitenkään kritisoi. Varmaan samanlaista oirehdintaa on muistakin asioista kuin töistä, eli suosittelen aloittamaan hermoston korjaamisen. Voisit aloittaa lukemalla polyvagaalisesta teoriasta, ja sitten erilaisia kirjoja aiheesta. Jos siis haluat ihan yleisesti parantaa elämänlaatua. 

Mitään poppakonsteja en osaa suositella tähän spesifiin tilanteeseen. Kaikki tekee virheitä, töissäkin, eli jos työpaikkasi etsii täydellistä työntekijää, niin voipi olla hiukan vaikea missio heillä. Tod.näk. esimiehesikin piilottelee jotain omia mokiaan. Jos on jostain vakavasta kyse, niin sitten vaan kertomaan jollekin, joka voi auttaa korjaamaan tilanteen.

Jos kukaan ei kuole, niin ei ole vakavaa. Hoitajilla tms tämä ei tietenkään toimi.