mies mukana odotuksessa?

Vierailija:

Jos miehet joutuisivat olemaan raskaana ja synnyttämään niin luuletteko tosiaan että ei olisi jo keksitty jotain akvaariossa kasvatettavia sikiöitä...=)

ja mies huolehtii että syön hyvin, silittelee mahaa, juttelee " pojalle" , kantaa ruokakassit sekä muutkin painavat tavarat, lykkii rattaita jos ollaan kaikki liikenteessä. Yöllä ottaa kainaloon ja aina kädet laittaa mahan päälle. On mukana täysillä, odottaa jo kesää ja uutta vauvaa!!

juttelee masulle, silittelee masua...

puheet aika pitkälti tulevassa, ei anna minun käydä edes kaupassa suuria ostoksia ostamassa. Sanoo, että tuo n etullessaan/käydään yhdessä.



Sängyn väsäsi itse, koristeli sen erityiseksi. Sängyn tekeminen pienelle oli sydämen asia.



jne

Ei etukäteen hirveästi hössännyt, joskus jutteli mahalle jne. Miestä auttoi, kun vauva oli konkreettisesti läsnä eli syntynyt. Siivosi kyllä ja oli avuksi. Ja kauppakassit nyt kantaa muulloinkin.



Kakkosta odottaessa sama juttu, mutta en ole stressannut asiasta, enkä ole itsekään niin hirveästi päässyt miettimään koko asiaa, kun ykkönenkin on vielä niin pieni, että vaatii kaiken huomion.

Vierailija:

voikohan se mies vielä tästä herätä kun synnytys lähestyy, tai viimeistään sitten kun lapsi on syntynyt?

Odotan nyt kolmatta, enkä kaipaa samanlaista huomiota mieheltäni koskien raskautta kuin esikoista odottaessani. Pikemminkin haluan, että ympärilläni ei liiemmin hössötetä. Miehelle vauva konkretisoituu vasta syntymän jälkeen, sinä tunnet vauvan läsnäolon koko ajan, onhan se eri tilanne. Muistan samanlaiset tuntemukseni kuin sinulla odottaessani esikoista, ihmettelin miehen käytöstä, mutta isällä ne isän tunteet voivat tulla vähän myöhemmin kuin meillä äideillä.

Mieheni on mitä ihanin isä kahdelle tyttärellemme, joten en hetkeäkään epäile, etteikö hän rakastaisi täydestä sydämestään myös tätä pian syntyvää lasta.

että mies jotenkin ottaa osaa odotukseen vaikka minä ne puheet vauvasta ja tulevasta yleensä aloitan. Nyt kerran jo kielsi keräämästä lasten leluja kyyryssä lattialta ettei se ole hyväksi mulle ja vauvalle ;-). Kaksí ekaa raskautta ei niin kovin välittänyt odotuksesta paitsi sitten kun mulla oli supistellut ja kielto kantaa raskasta. Ei mun tutuilla moni mies mitenkään erikoisesti ota osaa odotukseen, ettei sulla sen kummallisempi mies ole!!!

Mies on mies ja sen on vaikea päästä mukaan odotustunnelmaan...onhan se toisaalta ihan selväkin kun itsessä ei tapahdu muutoksia!!

sama juttu.

Lapsi syntyi 9 päivää myöhemmin, ja mies oli alusta asti tosi innoissaan ja mukana vauvan hoidossa.

Kuopuksen kohdalla mies tajusi vasta synnytyssalissa että meille tulee toinen lapsi :) Siellä me keskustelimme nimivaihtoehdoista minun hengitellessä ilokaasua välillä.

Mieheni on hyvä isä, ja hän on lastensa kanssa niin paljon kuin ehtii, syöttää ja vaihtaa vaippaa, vaikka ei alkanutkaan kantaa potkuhousuja ja vauva-aiheista kirjallisuutta kotiin heti, kun raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa.

Turha sitä on verrata täällä toisten äitien saamiiin mahansilittelyihin. Ota vaan miestäsi mahdollisimman paljon mukaan kaikkeen odotukseen liittyvään ja kyllä hän viimeistään vauvan syliin saadessaan tajuaa mitä on saanut aikaan!

Oma mieheni ei ole koskaan sisäistänyt raskautta, kun hän ei voi olooni juuri auttaa varsinkaan tässä raskaudessa.

Vaikka silittelisi joka päivä mahaa ja kantaisi eteen mitä vaan, hän ei voi yksinekertaisesti oikeasti tuntea tätä raskautta.

Miehelleni on aina ollut henkisesti hyvin raskasta nähdä miten raskasta raskausaika minulle on.



Jos miehet joutuisivat olemaan raskaana ja synnyttämään niin luuletteko tosiaan että ei olisi jo keksitty jotain akvaariossa kasvatettavia sikiöitä...=)

Oli kiva huomata, että samalaisia kokemuksia on muillakin. Liikuttavaa oli myös lukea miten eri tavalla miehet ovat mukana odotuksessa. Kaikkihan me ollaan erilaisia ja kaikkien persoonaan ei vain kuulu sellainen huolehtiminen ja " huolestuminen" .



En epäile, etteikö mieheni osaisi olla hyvä isä. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, miten hän ottaa tilanteen haltuun kun h-hetki koittaa ; )



AP

Onko ns. romanttinen lepertelijä ja puhuu hunajaisia? Jos ei, niin eipä syytä huoleen. Miehesi ei vaan ole sitä tyyppiä. Ei se tarkoita etteikö ole kiinnostunut vauvasta tai voinnistasi.



Mieheni oli samanlainen kuin ap:n mies. Ei juuri hössöttänyt tai kysellyt, ei availlut ovia eikä silitellyt mahaa. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, enpä olisi paljon sellaista sietänytkään. Voin loistavasti raskauden aikana ja olemme molemmat järki-ihmisiä, joita turha vouhotus vaan ärsyttää.



Kun lapsi syntyi, mieheni " heräsi" . On nyt mitä loistavin isä (lapsi 6kk) ja hänen hermonsa pitävät vauvan kanssa jopa paremmin kuin minun ;)

lapsi oli kyllä erittäin toivottu ja itse asiassa aloite lapsentekoon tuli mieheltä. minun mielestäni hänen oli kuitenkin vaikea mieltää sitä koko tilannetta, että mitä siinä ihan konkreettisesti tapahtui ja mitä tulisi tapahtumaan.



ihan se pikkuvauva-aika meni samaan tyyliin ja minä olin tasan hermona. mies hoiti omia asioitaan ja liehui omissa menoissaan, " emmä tajua miksen mä vois mennä kun sä kuitenkin oot kotona joka tapauksessa" ... kriisihän siitä pukkasi ja viittä vaille avioero (tilanteessa oli muutakin tähän ketjuun kuulumatonta).



muutettiin erilleenkin ja sitten yhtäkkiä naks vaan, miehen isyys pukkasi pintaan (ilmeisesti ikävä lasta kohtaan teki oman osansa, ja oli siinä toki muutakin). lapsi oli tuolloin vajaa 1v.



nyt esikoinen on vajaa 2v ja toista lasta pukkaa. mies on minun mielestäni mahtava isä, jaksaa leikkiä loputtomiin samoja leikkejä, ei hermostu, tuskastu tai ärsyynny lapseen. mies tuntee lapsen päivärytmin siinä kuin minäkin ja osaa ohjelmoida muut hommat sen mukaan. huolehtii lapsen syömiset ja nukkumiset, myös vaatetuksen ja vaippa-asiat, pesut, ihan kaiken.



ja nyt tähän toiseen raskauteen mies osallistuu ihan uudella tavalla. varmaan kun nyt tiedetään mitä tuleman pitää, on jotain oikeasti konkreettista odotettavaa, ei vain hämärä mielikuva " vauvasta" , niin kuin ekalla kerralla. mies käy mukana neuvolassa, pohtii viikkojen määrää, sikiön kokoa, tulevaa synnytystä, sisarusten suhdetta jne. on jopa päätänyt nimen tulevalle lapselle (ihan hyvän nimen, ei siinä mitään.. ;) ).



ja toisin kuin ekalla kerralla haluaa tulla lähelle, tunnustella vauvaa minun vatsanahkani läpi.



ajattelen että miehelle isyyden sisäistäminen vaatii joskus hiukan aikaa, toisille enempi ja toisille vähempi. ja oikeasti nämä myöhäisherännäisetkin voivat olla ihania isiä sitten kerran havahduttuaan.

myös mies havahtui vasta siihen kun lapsi oli maailmassa, ja myönsi sen itsekin!

Emme oikein kumpikaan kauheasti puhuneet raskausaikana vauvasta. Siis siitä vauvasta joka sitten on olemassa ja oikea ihminen. Itse koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen myös raskauden viimehetkillä! Se ei lopukaan siihen synnytykseen vaan siitähän se vasta alkaa! :)



Nyt mies on hyvin sitoutunut ja ihana isi lapselle!

Eihän se välttämättä näy päälle päin, mutta silti mies voi ajatella asiaa päivät pitkät omassa päässään. Mitä me naiset ollaan sanomaan, että sun pitää nyt sisäistää tää homma siten, että silittelet mun mahaa ja juttelet vauvalle mukavia. Jos miehestä tuntuu luontevalta valmistautua tulevaan mietiskelemällä itsekseen, niin ei kai siinä mitään väärää ole.

Vierailija:

ja mies huolehtii että syön hyvin, silittelee mahaa, juttelee " pojalle" , kantaa ruokakassit sekä muutkin painavat tavarat, lykkii rattaita jos ollaan kaikki liikenteessä. Yöllä ottaa kainaloon ja aina kädet laittaa mahan päälle. On mukana täysillä, odottaa jo kesää ja uutta vauvaa!!

Se on sellainen jöröjukka, että tuntuisi suorastaan naurettavalta nuo masunsilittelyt ja muut hössötykset. Sitten kun esikoinen syntyi, otti oman vastuunsa ja alkoi ihan 100% olemaan isä. Nyt odotetaan toista, enkä edelleenkään odota mitään " pehmoilua" , mutta tiedän että mies on mukana tässäkin projektissa ihan koko sydämestään.