Jaksatteko vielä ikäerosta puhua? Haluisin kommentteja tällaisesta valinnasta, että

Jos olet tuonikäinen ja haet töitä, se lastenteko voi nousta kynnykseksi joka tapauksessa.

Itse olen ajatellut että yritän kerätä työkokemusta nyt (olen kohta 27-v) ja sitten n. kolmekymppisenä viimeistään yrittäisin vauvaa... Mutta sun ei vauvankaan suhteen ehkä kannata kovin montaa vuotta odotella kun oot jo 30-v. Eikö sulla ole tähän ikään mennessä kertynyt minkäänlaista työkokemusta? Voithan aina yrittää etsiä samaan aikaan töitä ja yrittää vauvaa ja katsoa kumpi tärppää ensin ;)

Työkokemusta on vain parista kesätyöstä. On parempi kun ei mitään, mutta kuitenkin vain kaksi kertaa 3 kk kesätyö.



Ydinongelmani on siis se, että onko perheen ja työ yhdistäminen helpompaa kun lapsia on tasaiseen tahtiin vai urakoida perhe kasaan, jolloin äitiys- ja hoitovapaat on aikaan sitten todellakin pidetty eikä niitä enää tule.



ap

Sinuna ehkä koittaisin tossa tilanteessa saada pari vuotta työkokemusta ennen lapsia, tai riippuu tietenkin alasta. Jos sun alalla hyvä työtilanne, sitten sen ei ole niin väliä. Mutta yhden kaverin perusteella voisin sanoa että on todella vaikea etsiä töitä muutaman vuoden kotonaolon jälkeen jos ei aikaisempaa työkokemusta ole kertynyt.



Toki olet nyt siitä " riski-iässä" että sinun on vaikea saada vakkaripaikkaa, mutta jos tekisit vaikka pari pidempää pätkääkin niin se auttaisi aivan varmasti työnsaantia tulevaisuudessa äitiysloman/lomien jälkeen.

Minäminäminä. Eivätkö nämä ole myös miehelle kuuluvia asioita?

nyt vaikuttaa ehkä PIKKUSEN enemmän naisen uraan kun miehen...



t: Se toinen 27-v

Ihme asenne. Toivottavasti ette saa töitä ettekä lapsia.

pari lyhyttä kesätyötä ja puoli vuotta keikkailua opiskelun ohella. Tuon keikkailun ansiosta sain kuitenkin hyvän ä-rahan kun laskettiin 6kk tulojen perusteella. Koska meillä siis ei ollut mammonaa kerättynä meni lapsi 1v. iässä hoitoon ja minä töihin ansaitsemaan ja saamaan työkokemusta. Reilun vuoden olin töissä josta suurimman osan ajasta raskaana kun odotin toista lastamme joka syntyi esikoisen ollessa 2v4kk. Taas sain ansioiden mukaan ä-rahan eli pärjäsimme mukavasti. Töihin menin kun kuopus oli 8kk ja mies hoiti lapsia kotona kunnes nuorin oli 1½v. ja sitten lapset hoitoon. Minä siis töissä tienaamassa ja kokemusta saamassa tässäkin välissä. Reilun vuoden ehdin olla töissä ennen kolmannen lapsen syntymään joka syntyi 1v9kk ikäerolla keskimmäiseen. Nyt olen sitten ollut kotona ekaa kertaa hoitovapaalla siihen asti että kuopus täytti 2v. Nyt olen työnhakijana taas ja odotan neljättä. Jos saan töitä ennen vauvan syntymää menen töihin tässäkin välissä mutta uuden lain ansiosta tulen saamaan saman ä-rahan kuin edellisestä joten jos en töihin tässä välissä ehdi niin ei haittaa. Työkokemusta kun on jo kuitenkin ehtinyt jo tässä lasten välissä kertymään niin ei sitten uuden vauvan jälkeen työn hakeminen ja saaminen ole ihan niin vaikeaa kuin olisi jos en olisi opiskeluiden jälkeen ollut ollenkaan töissä. Tämä oli minun tapani saada yhdistettyä monta lasta pienillä ikäeroilla ja toisaalta pysyminen työelämässä mukana. Kun neljännen jälkeen lähden töitä etsimään niin olen vielä nuori n. 30v. ja työkokemustakin jo on ja lapset on tehty joten uskon vakituisenkin paikan löytyvän silloin helpommin. Pätkätöissä on muuten myös se etu että nyt saan ansiosidonnaista jonka turvin voin olla huoletta hetken pidempään kotona. Jos olisi vakityö odottamassa ei tämä onnistuisi. Mutta tosiaan yhdelle perheelle toimi yksi ratkaisu ja toiselle toinen. tosiasia on kuitenkin se että jos on jo ikää ja tekee useamman lapsen eikä ole välissä töissä eikä työkokemusta ole on lasten jälkeen työllistyminen vaikeampaa. Näin mm. naapurillani ja ystävälläni jolla kolme lasta ja 10v. kotonaoloa opiskeluiden jälkeen eikä yhtään työkokemusta ja nyt ikää jo lähes 40v eikä työpaikkaa tahdo löytyä millään. Mutta toisaalta jos jää odottamaan 30v. iässä sitä että saa vakituisen työpaikan niin voi koko lasten hankinta jäädä haaveeksi sillä ikä tuo kuitenkin siinäkin asiassa omat ongelmansa. Pitää siis ratkaista mikä itselle on parhaaksi ja tärkeintä ja toimia sen mukaan. Näin siis minusta.

Siis mikä nyt oli ongelma? Ensinnäkin oletan, että ap:n mies on antanut suostumuksensa kumpaankin lastenhankinta-ajankohtaan, eihän ap muuten asiaa täällä kyselisi.



Ja toisekseen, oletko siis sitä mieltä että naisella ei saisi olla sekä uraa että lapsia? Pitää valita jompikumpi? Mutta miehellä saa olla molemmat?



Ap varmaan tiedostaa riskit ja tietää ettei lapsia välttämättä saa, mutta suurin osa naisista nyt kuitenkin onnistuu saamaan lapsia normaalisti, joten eiköhän sitä voi pitää lähtökohtana, ja sitten jos niitä ei kuulu niin miettiä muita vaihtoehtoja. Jos n. 30-vuotiaana lastenteon aloittaa niin ei pitäisi ainakaan liian myöhäistä olla...



t: hämmästynyt

Laitoin jo heti alkuunsa että kyse on asioiden suunnittelusta ja spekuloinnista eikä siitä että luulee voivansa hallita kaikkea.



Miehellä on vakituinen työpaikka ja hänelle sopii sekä lapset heti ja minulle mahdollinen ikuinen pakollinen kotiäitiys tai minä töihin ja lapsia sitten tai sitten ei jos emme saa lapsia. Varmaan tekään ette kiistä että perheen lapsisuunnittelu vaikuttaa aina enemmän naisen työelämämahdollisuuksiin kuin miehen, niin siksi tämä minäminä-näkökulma. Itsekäs en koe olevani kun yritän voida hoitaa sekä lapset perheeseen että lapsia perheessä ja samalla vielä työlla rahaakin.



ap

Eli mies päättää, koska vaimon on hyvä saada lapsia, mahdollisesti työelämävaikutus sivuuttaen? Koska miehen työ on kuitenkin niin paljon tärkeämpää ja naisen pääasiallinen tehtävä on lasten synnytys ja hoito? Ymmärsinkö oikein pointtisi?

Vierailija:

Minäminäminä. Eivätkö nämä ole myös miehelle kuuluvia asioita?

Saimme ensimmäisen lapsemme ollessani 32v. Heti tärppäsi, kun yritys alkoi eli sen puoleenkin olimme onnekkaita. Töitä olin ennen raskautta siis ehtinyt tekemään jo pitkät pätkät. Kuvittelin jääväni hoitovapaalle sun muuta. Se olisi taloudellisesti ollut myös mahdollista. Ajattelin myös mahdollisuutta olla pitempääkin kotona, mutta mutta. . .



Mulle riitti äitiysloma. Tuntu, että seinät kaatuu päälle, jos elämä on yhtä kotona oloa, perhekerhoa, muskaria, puistoa. . . Kaipasin työni haasteita.



Lapsemme sai aivan ihanan hoitajan (yksityisesti palkattu). Kun palasin töihin, niin ensimmäisen vuoden tein 16h/viikko. Nyt tällä kaudella työskentelen 22h/viikko maanantaista torstaihin. Syksyllä lapsi täyttää 3v ja olen miettinyt josko tekisin täysiä tunteja vai jatkaisin näin. Ehkä jatkan näin, koska rahan takia mun ei tartte töissä käydä.



Tämä ratkaisu on ollut hyvä meidän perheelle. Kaikki ovat tyytyväisiä ja voimme hyvin. On hyvä suunnitella ja miettiä, mutta yhtä hyvä on myös varautua siihen, että osaa olla joustava tilanteiden ollessa päälle.



Täytän siis kohta 35v ja nyt pohdimme josko lapsilukumme jäisi tähän yhteen vai hankkisimmeko ;) toisenkin. Pohdinta jatkuu.