Kurjaa töissä ja kotona
Missään ei ole mitään mukavaa tiedossa eikä edes hetken leposijaa.
Töissä painetta ja lähiesihenkilö ei ymmärrä minua ollenkaan. Syy kääntyy aina minuun, vaikka joskus on mahdotonta tehdä hyvää työtä minusta riippumattomista syistä (muut eivät vastaa yhteydenottoihin tai aikataulut eivät pidä muualla). Hän suosii toista tiimin jäsentä enemmän, näen heidän juttelevan usein. Ei ole ketään läheisiä työkavereita, eli mitään hauskaa töissä ei ole.
Odotin viikonloppua, mutta mies mököttää ja mitään ei voida yhdessä tehdä. En yksinkään oikein, kun toinen vaeltelee kotona happamana. Tuli ikävä töihin, vaikka siellä vain tuijotan ruutua ja työpisteen seinää.
Ei kiinnosta mikään.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Heitä se mies pihalle ja osta kissoja.
Juuri näin. OIetteko ikinä nähneet samassa kuvassa kissaa ja onnetonta ihmistä? Ette, koska kissan läheisyys tekee ihmisestä onnellisen. Näin se vaan menee.
Ei muillakaan ole sen parempaa, esittävät vain .
Samaa paskaa se on. Sitä odottamaa mukavaa ja leppoisaa oleskelua mutta joku aina vinkuu tai muuten vaan on pahalla päällä. Ei ole olemassa sellaista seesteistä yhteisoloa ja iloa. Ei tääläkään siis.
Töissä sentään itse pääsen pakoon kaikkea muuta. Ilman sitä, en kestäisi. Odotan aina vapailla että pääsis töihin.
Itsellä tilanne että sanon mitä tahansa niin vastauksena saan jotain murahtelua tai huutamista mieheltä. Kaikesta. On niin kivaa olla kotona kun tääl voi puhua avoimesti. Mitään tai mistään ei voi sanoa mitään. Ollaan sitten hiljaa.
Sellaista se joskus on. Jos mies aina mököttää, niin kannattaa miettiä, olisiko parempi asua erillään? Ja jos työ on aina tuollaista, pitäisikö hakea uutta työtä? Mutta muuten välillä elämä vain tuntuu potkivan päähän. Ihmisiä kun ollaan, välillä käyttäydymme ikävästi. Helposti syntyy kierre: esihenkilö on ikävä sinulle -> sinä olet ikävä miehelle -> mies on taas ikävä sinulle. Kohta on kesäloma, ainakin työasiat hetkeksi hellittävät.
Kertokaa lisää omasta kurjuudestanne, saan siitä vertaistukea. Ei ehkä oma kurjuus tunnu niin ainutlaatuisen pahalta.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Samaa paskaa se on. Sitä odottamaa mukavaa ja leppoisaa oleskelua mutta joku aina vinkuu tai muuten vaan on pahalla päällä. Ei ole olemassa sellaista seesteistä yhteisoloa ja iloa. Ei tääläkään siis.
Töissä sentään itse pääsen pakoon kaikkea muuta. Ilman sitä, en kestäisi. Odotan aina vapailla että pääsis töihin.
Minäkin pakenen töihin. on oikeastaan ihanaa, ettei kukaan työkaveri ole niin läheinen, että tulisi minulle avautumaan mistään henkilökohtaisesta.
Mitä se mies mököttää?
Pistä vaihtoon, kyllä täällä kivoja miehiä on vapaana.
Leposijaa? Kenellä on? Ruuhkavuodet ja lapset murkkuiässä.
Et ole ainakaan vastuussa mököttäjämiehen tunteista. Keksi omaa kivaa, mene itseksesi johonkin kivaan paikkaan ja keksi itsellesi kivaa tekemistä ja seuraa. Unohda mökömies kotiin itseksensä synkisteleen.
Tee työsi hyvin ja kunnialla niin sinulle ei valitettavasti. Taidat olla suhteellisen nuori kun noin virheellisesti kuvittelet että työelämä on helppoa ja mukavaa ja työt voi tehdä vähän sinne päin aikatauluista välittämättä. Ja olisiko miehen pitänyt olla sinulle kauhean ystävällinen ja mukava vaikka sinä kiukuttelet hänelle kuinka normaali työnteko on rankkaa ja mikään ei ole kivaa?
Jälleen yksi oman elämän lumihiutale joka ei kestä elämää ja työntekoa kun kaikki ei olekkaan vain ihanaa pumpulia jossa kaikki on helppoa eikä mihinkään tarvi nähdä vaivaa
Vierailija kirjoitti:
Tee työsi hyvin ja kunnialla niin sinulle ei valitettavasti. Taidat olla suhteellisen nuori kun noin virheellisesti kuvittelet että työelämä on helppoa ja mukavaa ja työt voi tehdä vähän sinne päin aikatauluista välittämättä. Ja olisiko miehen pitänyt olla sinulle kauhean ystävällinen ja mukava vaikka sinä kiukuttelet hänelle kuinka normaali työnteko on rankkaa ja mikään ei ole kivaa?
MUUT eivät pidä aikatauluja
Kyllä mun normaaliin elämään kuuluu mielekäs työ, jossa saan toteuttaa itseäni sekä puolisolta saatu tuki ja tunneyhteys. Elämässä on mukavia asioita ja odotan lähiaikoina kivoja tapahtumia. Mutta ehkä olenkin lumihiutale.
Luulin että vain mun elämä on tuollaista. Meitä on siis muitakin...
Ja hyvä on vauvalla valittaa, kun riemu on rinnassansa, kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' mut käypä se laatuun valittaa myös hiki otsalla, suurissa suruissa.