Kesä on introvertin ihmisen helvetti
Kaikki ihmiset, naapureista alkaen on kokoajan ulkona ja näin heidän kanssaan täytyy olla enemmän tekemisissä ja vaihtaa edes ne pakolliset kuulumiset.
"Mitä kuuluu?" "No eipä mitään ihmeempiä, samaa vanhaa...."
Kun ei jaksais. Kun ei elämässä tapahdu mitään ja jos tapahtuu, niin ei sitä kaikille puolituntemattomille halua jakaa. Ja sukulaiset änkeää kokoajan kylään, "mitäs mitäs täällä taas tapahtuu.."
Onneksi kohta tulee taas syksy ja pimeät illat ja kaikki käpertyy taas omiin poteroihinsa. 🤗
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Olemme usein niin pettyneitä toisiin ihmisiin, että jo hyvin varhain päätämme, ettei kannata kertoa mitään. On kannettava sisimmässään kaikki, kun ei voi luottaa siihen, että muut voisivat auttaa. Saanko olla laumassa, pidetäänkö minun kokemuksiani tai minua arvossa? On tärkeää että annamme aikaa ja tunnustamme toisemme. Se on perusta että toinen luottaa meihin ja haluaa kuunnella meitä. Kun tunnustamme toisen, hyväksymme, ymmärrämme ja kunnioitamme hänen tunteitaan ja mielipiteitään. Joillakin on suurempi tarve käydä läpi tunteitaan, kun toiset haluavat päästä mieluummin itse asiaan. Jotta toinen voisi tuntea olevansa tunnustettu, meidän on luovuttava hetkeksi omasta maailmastamme ja käsityksestämme siitä, miten asiat ovat. Meidän on siirrettävä ajatuksemme ja tunteemme toiseen, jotta saamme hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan toista ja ymmärtämään hänen ajatuksiaan ja tunteitaan.
Puhuja on äänessä kun puhutaan. Kuuntelijat kuuntelevat.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä voikin valittaa; syksyn tullessa sitten valitetaan kun pimeyttä kestää seuraavat 6 kuukautta😳
Pimeyshän on ihanaa, saa käpertyä kotiin eikä ole jatkuvasti hikinen olo kuten kesällä. Naapuritkin pysyy poteroissaan eikä tunge minun reviirille.
Suomessa on ihan helppo kulkea vaikka missä ihmispaljoudessa yksin. Minä tykkään viettää kesäpäiviä Helsingin saaristossa ja aivan rauhassa saan olla, vaikka lautat on täynnä ihmisiä ja saarilla kuhisee porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tee kuten minä äläkä huomioi muita ihmisiä. Näin ei kestä kauaa kun saa olla rauhassa.
Rauhaan jättäminen riittää. Ei-huomioiminen sisältää liikaa tekemistä - ei-huomioimista - mikä on liikaa jos haluaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä voikin valittaa; syksyn tullessa sitten valitetaan kun pimeyttä kestää seuraavat 6 kuukautta😳
Pimeyshän on ihanaa, saa käpertyä kotiin eikä ole jatkuvasti hikinen olo kuten kesällä. Naapuritkin pysyy poteroissaan eikä tunge minun reviirille.
Patalaiskan ihmisen unelma, jota ei kukaan normaali tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä voikin valittaa; syksyn tullessa sitten valitetaan kun pimeyttä kestää seuraavat 6 kuukautta😳
Hei Pallopää-mies! Niin,,, syksy tulee ja pimeys alkaa jo elokuun puolesta välistä.... sit voi sytyttää kynttilät ja panostaa vaikka romantiikkaan iltojen pimetessä... voi istua vielä ulkona tai parvekkeella tai jossain ja nauttia kesän viimeisistä viikoista... Sinä siis olet joku introvertti? Ihan sama - kaikki on nyt se ja sama eli ihan sama...
Hei turhia välimerkkejä käyttävä!
Ei tainnut olla ihan sama, kun vastasit edelliselle. Mistä provosoidut noin?
-eri
Eihän introverttiys ole sitä että kammoaa muita ihmisiä. Minä rakastan höpöttää jos vaikka kenen kanssa, mutta sitten minun pitää saada ladata sosiaalisia akkujani. Nuorena riitti kun sai illan olla rauhassa. Nyt keski-iässä saatta mennä viikkokin etten kaipaa seuraa.
Persu huutelee ja hakee huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun haluais rauhassa olla omalla pihalla, niin tottakai ne naapurit on samasn aikaan omilla pihoilla. Toiselta puolelta raikaa "Radio Suomi", toiselta puoleltakuuluu koiran räkytys ja kantautuu kamala tupakansavu...Ap
Itse asun hiljaisessa ja savuttomassa kerrostalossa. Naapurit ei kuulu eikä näy. Ei kuulu mistään koiran räksytystä eikä ole hajuhaittoja. Saa olla ja nauttia rauhallisuudesta. Joskus ulko-ovella tulee vastaan joku talon asukkaista. Silloinkin onneksi riittää vain kohtelias tervehdys. Tämä talo on kaltaiselleni rauhallisuutta ja hiljaisuutta rakastavalle introvertille onnellisuuden tyyssija.
Äsken puol tuntia hikisessä Helsingin bussissa ja olen ihan poikki. Rankkaa olla ihmisten ilmoilla. Kotiin kun pääsin, verhot kiinni ja valot pois. Täytyy palautua. Kesä, helle ja ihmispaljous. Yäk!
Onneksi mua ei kukaan häiritse. Rauhallisempaa kotona sisälläkin, kun rapun mukulat viihtyy ulkona riekkumassa.
Kohta syksy? Kesähän on vasta aluillaan. Vasta syyskuussa alkaa syksy.
Kiitos viisauksistasi, AI-chatbot.