Kaverin mies ei osallistu lapsenhoitoon yhtään!

Jos ei ole, mitä sinä asialla stressaat?

Minusta tuo vaan on uskomatonta. TAjuan kyllä, että jokainen tavallaan, mutta kun tuo on aika rajoittavaa. toinen ei voi mennä mihinkään, kun mies on täysin avuton. Mies sen sijaan on minusta jatkanut samanlaista elämää kuin ennenkin. Meillä ei ole näin, siksi kiinnostaa onko muilla?

-ja niin,itsepä olen itseni tähän suohon saanut valitsemalla tuollaisen jätkän

Jotkut ovat vaan niin hiljaa sopeutuvaisia, etteivät osaa sanoa miehelleen vastaan. Ovat kai jo alistuneet tilanteeseen, eivätkä osaa edes kuvitella, että toisinkin voisi olla. Surullista, mutta näitä löytyy.



Oikeastaan aika silmät avaavaa - kun välillä tuntuu, ettei oma mies tee ikinä mitään, niin tuollaiseen tapaukseen törmätessään tajuaa, että tekeehän se oikeasti vaikka mitä.

myös kotityöt oli minun harteillani ähes täysin. 1½ vuotta katselin ja nyt asutaan erillämme. olen tyytyväinen tähän ratkaisuun.

jättää lapsen syöttämättä, itse kyllä syö kun on nälkä. ei oo koskaan vaihtanut vaippaa saatikka nukuttanut lasta taikka ottanut syliin. lapsi on nyt 1v5kk. mies ei kestä kun lapsi kiukkuaa/itkee/nauraa yms. on kastellut lapsen kylmällä vedellä kun itki ja heittänyt sänkyyn...

minusta miehellä päässä vikaa ja kaveri idiootti kun ei lähde meneen.

Ja sitten on vaikea päästä uuteen rytmiin mukaan eli että mies auttaisi enemmän.



Meillä mies on vuorotyössä ja kun on iltavuorossa, niin totun hoitamaan kaiken itse, nukutukset, ruokailut ym. Ja sitten kun mies on seuraavan viikon aamuvuorossa, niin pari päivää on vaikeaa, kun tuntuu, että mies vain sotkee meidän rytmin, kun yrittää ottaa osaa. Päiväunet venyivät yhdelllä viikolla aina neljään-viiteen, kun normaalisti klo 12.



Niin, ehkä siis perheessä on koettu jotenkin vaikeaksi uuden oppiminen ja mies luovuttanut sitten? Tai nainen herännyt vasta nyt huomaamaan, että mies on patalaiska.

Ei se minua haittaa. Saan omaa aikaa kerran viikossa kun isovanhemmat ovat lasten kanssa. Lasten nukkumaan laittaminen vie noin 10 minuuttia (pesut, pusut, pyjamat ja päät tyynyyn), en ymmärrä miksi siihen tarvittaisiin kaksi aikuista? Vauva-aikana minä hoidin tottakai yösyötöt, koska miehelläni ei erittynyt maitoa rinnoista =) Käyn lasten kanssa " ihmisten ilmoilla" joka päivä: joskus perhekerhossa missä minulla on ystäviä, joskus keskustassa shoppailemassa, joskus babybiossa, kavereiden luona, jne.



Mieheni opiskelee saadakseen hyvän ammatin, mikä on koko perheemme kannalta hyvä juttu. Töissä hän käy ettei minun tarvitsisi, että saan hoitaa lapset kotona, emmekä joudu turvautumaan sossuun. Minusta se on hienoa.



Lapsemme ovat 2½v ja 1v2kk. He menevät illalla nukkumaan jo puoli kahdeksalta, sen jälkeen minulla on ihan omaa aikaa. Mieheni tulee kotiin puoli kymmeneltä, silloin meillä on tunti-pari aikaa toisillemme. Lasten ja isän yhteinen aika jää vähiin, he näkevät iltapäivisin 1-2 tunnin ajan arkisin, ja viikonloppuna aamuisin (mieheni menee töihin lauantaina ja sunnuntaina kello 12, ja lapset heräävät jo seitsemän aikaan), mutta näkevät silti joka päivä. Ja sen ajan kun näkevät, isä antaa huomionsa 100% lapsilleen.

on oikeastaan myös noin. Mies tekee kahta työtä ja rahoittaa meidän perheemme toiminnan. Minusta minun osani on siten hoitaa kotirintama. Tosin mies on niin ihana, että jos olen väsynyt tai en ehdi, hän auttaa minua aina kun voi eikä koskaan vetoa tuohon työnjakoon. Itse yritän helpottaa miehen työelämää siten että laitan ruuan valmiiksi hänen toivomaansa kellon aikaan, hoidan puhtaat vaatteet valmiiksi, laitan eväitä (esim jos mies menee töistä heti suoraan illaksi vielä töihin).



Ulos päin meillä näyttää siis varmaan just kun ap:n kertomassa.

Mutta entäs jos miehesi makaisi työttömänä kotona kaiket päivät, eikä laittaisi rikkaa ristiin minkään kotihomman eteen? Vieläkö olisit yhtä tyytyväinen tilanteeseen? Tai jos miehesi ei osallistuisi 100% sitä paria tuntia päivässä mitä hän nyt tekee? Tai mitä, jos lapsenne eivät olisikaan helppoja nukutettavia, vaan iltatoimiin ja nukutukseen menisi pahimmillaan kolmatta tuntia joka ilta?

Näet aika mustavalkoisesti tämän asian. On nimittäin oikeasti miehiä, jotka eivät osallistu laiskuuttaan, vaikka heillä olisi kaikki maailman aika tehdä kotona kaikkea sitä, mitä lasten äitikin. Oma mieheni ei onneksi lukeudu tuohon joukkoon. :)

Vierailija:

Ei se minua haittaa. Saan omaa aikaa kerran viikossa kun isovanhemmat ovat lasten kanssa. Lasten nukkumaan laittaminen vie noin 10 minuuttia (pesut, pusut, pyjamat ja päät tyynyyn), en ymmärrä miksi siihen tarvittaisiin kaksi aikuista? Vauva-aikana minä hoidin tottakai yösyötöt, koska miehelläni ei erittynyt maitoa rinnoista =) Käyn lasten kanssa " ihmisten ilmoilla" joka päivä: joskus perhekerhossa missä minulla on ystäviä, joskus keskustassa shoppailemassa, joskus babybiossa, kavereiden luona, jne.

Mieheni opiskelee saadakseen hyvän ammatin, mikä on koko perheemme kannalta hyvä juttu. Töissä hän käy ettei minun tarvitsisi, että saan hoitaa lapset kotona, emmekä joudu turvautumaan sossuun. Minusta se on hienoa.

Lapsemme ovat 2½v ja 1v2kk. He menevät illalla nukkumaan jo puoli kahdeksalta, sen jälkeen minulla on ihan omaa aikaa. Mieheni tulee kotiin puoli kymmeneltä, silloin meillä on tunti-pari aikaa toisillemme. Lasten ja isän yhteinen aika jää vähiin, he näkevät iltapäivisin 1-2 tunnin ajan arkisin, ja viikonloppuna aamuisin (mieheni menee töihin lauantaina ja sunnuntaina kello 12, ja lapset heräävät jo seitsemän aikaan), mutta näkevät silti joka päivä. Ja sen ajan kun näkevät, isä antaa huomionsa 100% lapsilleen.

En ymmärrä moderneja koulutettuja naisia jotka katsovat tuollaista menoa.

Ei voi olla nainenkaan kovin fiksu, jos sellaista miestä jaksaa kauan katsella.

hoidan lapset, siivoan, teen ruoan, täytän ja tyhjään tiskikoneen siivoon miehen sotkut yms...

Vierailija:

jättää lapsen syöttämättä, itse kyllä syö kun on nälkä. ei oo koskaan vaihtanut vaippaa saatikka nukuttanut lasta taikka ottanut syliin. lapsi on nyt 1v5kk. mies ei kestä kun lapsi kiukkuaa/itkee/nauraa yms. on kastellut lapsen kylmällä vedellä kun itki ja heittänyt sänkyyn...

minusta miehellä päässä vikaa ja kaveri idiootti kun ei lähde meneen.

tuon ikäisen kastelu kylmällä vedellä on jo kidutusta. Soita lastensuojeluun ja HETI!!!

Entä jos joku äiti käyttäytyisi vastaavalla tavalla, kieltäytyisi työ-, opiskelu-, laiskuus-, osaamattomuus- tai mihin ikinä syyhyn vedoten lasten- ja kodinhoidosta? Jos lapsia on kerran yhdessä hankittu ja yhteinen koti perustettu, eikö vastuunkin pitäisi olla yhtäläinen? Kyseessä ei ole vain (miehen ja naisen välinen) tasa-arvokysymys, vaan myös vanhemman ja lapsen välinen suhde.



Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että sillä ei ole väliä, kumpi vanhemmista lasta hoivaa. Päinvastoin, parasta lapsen kannalta on, että molemmat vanhemmat osallistuvat lasten hoitoon kaikilla osa-alueilla. Vain näin lapsi voi rakentaa läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.



On naurettavaa ajatella, ettei mies ikinä osaa hoitaa lasta, eikä olisi myöskään kykenevä oppimaan. Eihän mikään kodin- tai lastenhoitoon liittyvä asia ole sisäsyntyisesti kenenkään hallussa, vaan kaikki - myös naiset - ovat nämä asiat opetelleet.

opiskelutkaan etene koska kaiken keskeyttää jatkuvasti mies tai lapset. Mitään ei saa tehdä kunnolla loppuun asti. En tarvitsisi kuin pari tuntia päivässä opiskeluun, mutta käytännössä joudun kirjoittamaan esseetäkin samalla tehden ruokaa ja ratkoessa lasten riitoja ja ruokkimalla vauvaa. Tieokoneajasta joutuu sitten tappelemaan miehen kanssa kun se pelaa kaikki päivät tai on mesessä. Pääsen vihdoin koneelle klo 12 yöllä ja kaivan esiin raapustamiani juttuja ja alan muokata niitä järkeväksi tekstiksi väsyneenä. Samalla mies selittää jotain mulle vieressä ja katsoo rikossarjoja ja mulla on vielä oppimishäiriö, että keskity siinä.

Vierailija:

Entä jos joku äiti käyttäytyisi vastaavalla tavalla, kieltäytyisi työ-, opiskelu-, laiskuus-, osaamattomuus- tai mihin ikinä syyhyn vedoten lasten- ja kodinhoidosta? Jos lapsia on kerran yhdessä hankittu ja yhteinen koti perustettu, eikö vastuunkin pitäisi olla yhtäläinen? Kyseessä ei ole vain (miehen ja naisen välinen) tasa-arvokysymys, vaan myös vanhemman ja lapsen välinen suhde.

Mä en ikinä suostuis elään miehen kanssa, joka ei hoitais omia lapsiaan. En ikinä. Mä en käsitä, miten joku haluaa vapaaehtoisesti elää noin. itse olisin sitten mielummin vaikka YH kun katselisin nurkissa lojuvaa kaljamahaa silmissäni.



Meillä mies on tehnyt alusta-asti puoliksi kaiken lapsenhoidossa. Syötöt mukaan lukien. Ainoastaan silloin kun hän joutui moottoripyöräonnettomuuten ja oli kädet paketissa, niin hän sai luistaa hommista. Käsien parannuttua meinasi mies huomaamattaan vähentää vastuutaan, mutta huomatuksen jälkeen paransi taas tahtia. Mä en kyllä laisempaa miestä huolisi.



Mutta miettikääpä mun kaveria. Se on saamassa toista lasta ja tarttee kuulemma apua lasten hoidossa sit kun toinen lapsi syntyy. Mies kun on niin paljon työssä että ei ehdi lapsia hoitamaan. Kuvittelee kaveri, että jätän oman lapseni miehelleni ja menen niille hänen lapsiaan hoitamaan. Voi hitto. Mitä jos vähentäs äijä duunia! Niin voisivat omta lapsensa hoitaa.

Meillä siis tilanne, että ollaan miehen kanssa koko ajan tasavertaisesti hoidettu lapsi ja koti. Olemme molemmat olleet töissä yhtäaikaa ja lapsen ollessa pienempi vuorotellen (tällöin toinen kotihoidontuella kotona). Kyllä minäkin kiukkuan kotona kun tuntuu, että esim. ruoanlaitto ja pyykinpesu on tosi paljon minun vastuulla. Mutta sitten tosiaan kun juttelen kaverin kanssa ja tajuan, miten vaikea hänen on tehdä mitään itsekseen, kun mies ei osallistu EDES lastenhoitoon, ei tässä kyllä pajon ilkeä valittaa. Oon jutellut tosta just oman miehen kanssa ja on tultu siihen tulokseen, että tuo isyys ei yllä edes " leikki-isä" vaiheeseen. Jos perhe perustetaaan yhdessä, on molemmilla siitä myös vastuu yhdessä. Minusta molempien on silloin tehtävä " uhrauksia" ja ajateltava, että tää nyt on tätä tällä hetkellä. Ei se pikkulapsi-aika loppuelämää kestä. Ja niin, kyllä minun mieskin silloin opettele ruoanlaittoa kun oli koti-isänäpuoli vuotta. Ja ihan hyvin se sujui. Ja niin sujui kaikki lapsen hoitokin. Aikansa kutakin. Nyt meille syntyy toinen, eli minä jään taas kotiin ja sitten hommat enemmän minun vastuulla. Tietysti imetys on ÄIDIN juttu, mutta tässä minun kaverin asiassa lapsi on syönyt soseita jo 5kk ja juo maitoakin pullosta. Eli MIKÄÄN ei estäisi isää (joka tekee siis päivätyötä) osallistumasta nukutuksiin, syöttämiseen ja perushoitoon enemmän.



Mielenkiintoista kyllä, että tästä nousee keskustelua. Ikävää, että tämä tosiaan on todellisuutta niin monessa perheessä.



t. ap

Mutta lastenhoito on kyllä yhteinen asia, kun molemmat ovat kotona. Kummallisinta on, että nekin naiset, jotka käyvät työssä, kantavat usein vastuun kotitöistä. Siis kenen, terveillä aivoilla varustetun ihmisen - miehen tai naisen - mielestä on oikeudenmukaista, että toisen työtaakka on tunteja suurempi kuin toisen?

Monet keski-ikäiset miehet katuvat nyt, kun eivät ymmärtäneet olla lastensa kanssa silloin, kun he olivat pieniä. Lapsuus on niin lyhyt aika...Ei sekään riitä perusteluksi, että tekee koko ajan töitä: sitä ne miehet jälkeenpäin juuri katuvatkin. Toisaalta: sitä saa mitä tilaa. Mulla yksi tuttu, joka ylpeenä kertoili miehestään, miten hän on oikein perussuomalainen, vanhanaikainen mies, ja molemmat vinoilivat meille, kun mun mies jäi hoitamaan lasta kotiin. Nyt on itsellä lapsi ja mies, joka ei millään lailla osallistu, eikä näy kivaa olevan. Mutta joka ainoa ihminen hänen tuttavapiirissään olisi osannut sanoa jo etukäteen, että se mies ei lapsen hoitoon osallistu, joten kai se olisi hänen itsensäkin pitänyt tajuta.