Lue keskustelun säännöt.
Kyselin pitkästä aikaa vakavasti sairaan ystäväni kuulumisia
22.05.2024 |
On ollut hetktistä duunissa koko kevään, ja perheessä vaikka ja mitä. Nyt kuitenkin otin erikseen hetken, ja laitoin viestiä. Ei vastausta 🤔 Seuraavana päivänä laitoin perään, että moikka moi - huomaatkos mua! Illalla sitten tulikin ei-niin-mairitteleva vastausviesti, jossa ystävä lyhyesti ilmoitti, että ei aio enää informoida minua sairaudestaan tai kunnostaan. Jos ei kuulema lähes vuoteen ole ollut mitään kiinnostusta hänen raskaaseen tilanteeseensa, tuskin sitä on nytkään. Sääliä ei kaipaa. Jotenkin jäin sanattomaksi. Mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (43)
Itsekkin sairastuin vakavasti ja ensimmäisen hoitokerran jälkeen soitin siskolleni , joka tiesi sairaudestani . Olisin ilmoitellut miten on mennyt , arvaa kiinnostiko sitä pätkääkään . Oli kuulema juuri viikkaamassa pyykkejä , 66- vuotias , ei siis pikkulapsia pyörimässä jaloissa . Enpä soittele enää , eikä kyllä siskonikaan ole soitellut tms . Meikäläinen kyllä kelpaa jos pitää tehdä muuttosiivousta ym . No , enää en auta häntä minäkään millään tavoin . Olkoot omissa oloissaan . Eli vuoden päästä kyseleminen on ihan hanurista , ymmärrän ystävääsi , enemmän kuin hyvin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO mitä pitäisi tehdä, no olla tekemättä yhtään mitään ja annat tämän henkilön olla ihan rauhassa.
Eikö viesti mennyt heti perille vai miksi ihmettlelet tätä asiaa?
"Mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä?"
No olet tekemättä yhtikästä mitään! Miksi edes mietit mitä pitäisi tehdä, kun on jo annettu selvät sävelet asiasta?
Vuosi on ihan liian pitkä aika.
Mutta kerron kuitenkin kun ystäväni sairastui syöpään, hän järkyttyi ja suuttui. Yritin pitää yhteyttä, mutta hän alkoi vi ttuilla joka kerta. Jopa ääneni vaikutti ärsyttävän häntä. Vähensin yhteydenpitoa ja nyt kun hän on tervehtinyt, olemme alkaneet pitää enemmän yhteyttä taas. Joskus se menee näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
Tämä. Hädin tuskin tuttava, nyt et enää sitäkään.
Itse olin joskus 5 vuotta sitten vaikeassa tilanteessa ja lapsuudesta lähtien ystävänäni ollut (niin luulin) lupasi tarjota olkapäätään. Kysyin milloin voitaisiin tavata - ei ole vielä tähän päivään mennessä sopinut. Ei siinä mitään, minä odotin enemmän mitä häneltä saan, itseäni siinä loukkaisin jos jäisin roikkumaan tilanteeseen jos intressimme ystävyyden suhteen ovat erilaiset.
Joo, nämä ovat niitä hyvien hetkien ihmisiä. Heistä ei ole todellisessa hädässä mihinkään. Minäkin sairastan etenevästi, ja juurikin nämä, joille olin kovin *tärkeä* aiemmin, paljastuivat syvimmiksi ihmisyyden pettymyksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä myös ensimmäinen viestisi vauvapalstalle vuoteen, vai onko sinulla siihen kuitenkin riittänyt aikaa?
Sairastuneet vaikuttavat todella vaativilta nykyään.
Kun ystäväni joutui sairaalaan, hän kielsi kaikkia tulemasta katsomaan. Laittoi vain viestin, että kyllä minä täältä kotiin tulen ja nähdään sitten. Mutta ei tullut, vaan menehtyi pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuneet vaikuttavat todella vaativilta nykyään.
Kun ystäväni joutui sairaalaan, hän kielsi kaikkia tulemasta katsomaan. Laittoi vain viestin, että kyllä minä täältä kotiin tulen ja nähdään sitten. Mutta ei tullut, vaan menehtyi pian.
Ettäs kehtasi?
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
No eipä taida olla se toinenkaan ottanut yhteyttä. Miksi vika on ap:n joka kuitenkin otti yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kysytäänpäs nyt tätä: jos teillä olisi joku tosi vakavasti sairastunut, joka ei ehkä kovin kauaa elä (tietysti toivoa voi) mutta suht. hyvässä kunnossa. Mitä tehdä jos se ystävyys ei ole mitenkään molemminpuoleista? Pitäisikö sitä edes odottaa tuossa tilanteessa olevalta? Ehkä ei. Mutta, jos se tilanne oli sellainen jo ennen sitä sairastumista?
Tai, jos onkin niin että molemmilla, ystävyksillä on oma sairaus, toisella tosi vakava, toisella pienempi. Kumman pitää tehdä se työ sen ystävyyden eteen? Saako vakavammin sairas toimia välinpitämättömästi toista kohtaan? Ilmeisesti saa,
En ole itse jaksanut yhtään vanhojen tuttujen tiedusteluja tilanteestani sairastuessani. Jos ei heitä kiinnosta arkena, ei minua kiinnosta myöhemminkään. Monta uutta läheistä olen löytänyt mutta valitettavasti monta vanhaa menettänytkin kun liikuntakyky heikkeni. Olkoon, en todella jaksa odotella että jotakuta kiinnostaa, etenkään jos tilanne on akuutti. Ihmiset on kuin vesi, kulkee ja muuttuu. En todella vastaisi jonkun vuosi sitten tekemisissä olleen kyselyihin kertomalla terveystietojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ollut tukena kun hän sitä tarvitsi. Miksi hän nyt haluaisi sun kanssa olla enää missään tekemisissä?
Lähes vuoteen et ole ollut yhteydessä häneen? No en ihmettele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
No eipä taida olla se toinenkaan ottanut yhteyttä. Miksi vika on ap:n joka kuitenkin otti yhteyttä?
No jos on tiennyt toisen vakavasta sairaudesta eikä ole ole ottanut mitään yhteyttä, niin eikö tämä ole vain utelu vieläkö toinen on mahdollisesti hengissä vai on onko jo kuollut kupsahtanut tällä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Monesti vakavastisairastunut huomaa että ystäväpiiri kaikkoaa ympäriltä. Jäljelle jää vain tosiystävät, jotka on tukena ja turvana.
Se herättää katkeruutta kun ihmiset joita pidit ystävinäsi eivät hädän ja epätoivon tullen halua enää olla rinnallasi ja alkavat karttamaan sua. Tai sitten on näitä "uteliaita kyyliä" tyyliin: kerran puolessa vuodessa uteliaasti: no moi! miten sulla menee? kerro nyt kaikki kun olen niin utelias ja moni muukin olis utelias tietämään joten mä päätin soittaa jotta mä saan huomioo muilta jos mulla on messeviä uutisia sun sairaudestas ja mä voin mässäillä traakisilla yksityiskohdilla muiden kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Itse tiesin ystäväni vaikeasta tilanteesta, mutta annoin hänen tehdä aloitteen, jos sitä halusi. Jos oli ollut kauan hiljaista, laitoin jonkun kutsun johon oli helppo vastata myös ei. Ennen pitkää, kun tilanteensa helpotti, alkoi taas lähentyä.
Pitää osata antaa tilaa ja kaikki eivät halua tai jaksa vastailla vaikeassa tilanteessa. Ei se satunnainen viesti kieli välinpitämättömyydestä, uteliaisuudesta tai tuen puutteesta. Parhaiten tuin, kun annoin sitä tilaa ja hänelle mahdollisuuden tehdä aloitteen, kun hänelle sopii ja jaksaa.
Opettele ajankuluksesi yhdyssanojen oikeinkirjoitus ja jätä ystäväsi rauhaan. Kukaan ei jaksa olla yhteyksissä kaltaisesi ääliön kanssa.
Toi sun kysely tuntuu siltä, että kalastat shokkiuutisia, joita voit levitellä. Vaikka et olisi tarkoittanut niin.
Mä muutin muutama vuosi sitten yllättäen tai siis en halunnut ilmoitella asiasta mm naapureille. Muuton jälkeisenä päivänä tuli ihme viesti: kuva järvestä ja selitys siitä, jonka perään kysymys että oletko muuttanut.
Tää asui samassa rivaripätkässä ja oli ainoa, jolle ajattelin jotain kertoa. Kun muutin, hän oli töissä mutta muut naapurit kotona.
En sitten vastannut mitään. Illalla itketti, että mitä tää nyt utelee. Ei oltu ystäviä oikeastaan. Petyin tähän ihmiseen, joka uteli kaikkien puolesta.
Nimi- ja osoitetiedot rivät olleet saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
No eipä taida olla se toinenkaan ottanut yhteyttä. Miksi vika on ap:n joka kuitenkin otti yhteyttä?
Vakavasti sairaalla ei välttämättä ole ollut energiaa pitää yhteyttä, mutta ilostuu kun muut pitävät yhteyttä, mutta vuosi väliä on jo aika paljon, jos on tiennyt sairaudesta
No, daa, voit pyytää anteeksi. Mutta jos aiot edelleen olla yhtä välinpitämätön niin jätä väliin.
No sua ei ole vuoteen kiinnostanut, oikeastiko nyt kiinnostaa?