Kyselin pitkästä aikaa vakavasti sairaan ystäväni kuulumisia
On ollut hetktistä duunissa koko kevään, ja perheessä vaikka ja mitä. Nyt kuitenkin otin erikseen hetken, ja laitoin viestiä. Ei vastausta 🤔 Seuraavana päivänä laitoin perään, että moikka moi - huomaatkos mua! Illalla sitten tulikin ei-niin-mairitteleva vastausviesti, jossa ystävä lyhyesti ilmoitti, että ei aio enää informoida minua sairaudestaan tai kunnostaan. Jos ei kuulema lähes vuoteen ole ollut mitään kiinnostusta hänen raskaaseen tilanteeseensa, tuskin sitä on nytkään. Sääliä ei kaipaa. Jotenkin jäin sanattomaksi. Mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (43)
Et selvästikään ole haluttua seuraa. Joko olet jollakin muulla tavalla loukannut häntä, tai sitten olet ollut todella sokea sille, että olisi kaivannut tukea.
Vakava sairaus varmasti vaikuttaa myös mielialaan.
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
Tämä. Hädin tuskin tuttava, nyt et enää sitäkään.
Anna hänen olla jos ei ole kiinnostunut. Minulla taas tilanne että olen itse sairas ja kyselin vanhoilta tutuilta kuulumisia, ehkä osaltani viimeisiä viestejä heille. Alkuun siis vain kysyin ihan kuulumisia ja heidän vastattuaan kerroin enemmän tilanteestani. Vanha poikaystäväni reagoi kuulumisten kysymykseen suuttumalla että yritänkö vongata häntä. Tässä kunnossa en vonkaa edes aviopuolisoani, saati sitten häntä. Hänelle en edes kertonut sitten asiasta enempää, luulkoon sitten noin kun välttämättä halusi asian niin tulkita.
Jätä sikseen, ehkä kaikille parempi. Sairastaminen voi olla henkisesti raskasta, ja niin sairaan tukeminenkin.
Itse en vaivautuisi edes vastaamaan vuoden jälkeen. Kyse onkin vain uteliaisuudesta, ei myötatunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaivautuisi edes vastaamaan vuoden jälkeen. Kyse onkin vain uteliaisuudesta, ei myötatunnosta.
Tai huonosta omastatunnosta kun ei oikeasti kiinnosta.
Hittoako utelet?! Muuten et välitä, mutta kiinnostaa toisen paha tilanne.
Pyytäisin anteeksi jos olet loukannut
Vierailija kirjoitti:
Hittoako utelet?! Muuten et välitä, mutta kiinnostaa toisen paha tilanne.
Kerran vuoteen, että pääsee juoruilemaan ja velvollisuus on täytetty 🙄
Monesti vakavastisairastunut huomaa että ystäväpiiri kaikkoaa ympäriltä. Jäljelle jää vain tosiystävät, jotka on tukena ja turvana.
Se herättää katkeruutta kun ihmiset joita pidit ystävinäsi eivät hädän ja epätoivon tullen halua enää olla rinnallasi ja alkavat karttamaan sua. Tai sitten on näitä "uteliaita kyyliä" tyyliin: kerran puolessa vuodessa uteliaasti: no moi! miten sulla menee? kerro nyt kaikki kun olen niin utelias ja moni muukin olis utelias tietämään joten mä päätin soittaa jotta mä saan huomioo muilta jos mulla on messeviä uutisia sun sairaudestas ja mä voin mässäillä traakisilla yksityiskohdilla muiden kanssa.
eräs ex-ystäväni loukkantui minulle, kun hän oli ulkomailla ja sairastui kuumeseen tai johonkin ja joutui kahdeksi päiväksi sairaalaan. Hän nimittäin sai siellä selville, että kuka hänen oikea ystävänsä on. Oikeat ystävät olivat niitä, jotka moneen kertaan päivässä soittivat ja kyselivät kuulumisia, lähettivät hänelle kukkia ja suklaata ja tsemppiviestejä. Minä olin kysellyt kuulumisia vain kerran, mikä todisti sen etten ole oikea ystävä. Joo... oli itse sanonut vastauksessaan minulle (siihen yhteen tsemppiviestiini), että hänellä kaikki on hyvin ja oikeastaan tuntuu hyvältä saada vähän olla vain makuuaennossa ja nukkua ja että tekstaa sitten, kun on päässyt kotiin. En sitten viitsinyt alkaa pommittaa häntä viesteillä, vaan antaa nukkumisrauhan, kun selkeästi sanoi, että koittaa nyt toipua ja keskittyä nukkumiseen.
No olisi siis sittenkin pitänyt viestitellä hälle.
En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka sanovat A, kun pitäisi sanoa B enkä osaa (tai oikeammin jaksa) yrittää tiirailla rivienvälejä, että tahtoooko tämä kuitenkin jotain muuta, kun ei uskalla olla rehellisesti sitä mitä on ja vaikka sitten sairaana sanoa rehellisesti, että kaipaa nyt huomiota, kun se piristää.
sanoisin sinulle ap, että siirry seuraavaan ystävään, ei kannata tuhalta aikaa sellaiseen, jonka kanssa olette eri alltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
eräs ex-ystäväni loukkantui minulle, kun hän oli ulkomailla ja sairastui kuumeseen tai johonkin ja joutui kahdeksi päiväksi sairaalaan. Hän nimittäin sai siellä selville, että kuka hänen oikea ystävänsä on. Oikeat ystävät olivat niitä, jotka moneen kertaan päivässä soittivat ja kyselivät kuulumisia, lähettivät hänelle kukkia ja suklaata ja tsemppiviestejä. Minä olin kysellyt kuulumisia vain kerran, mikä todisti sen etten ole oikea ystävä. Joo... oli itse sanonut vastauksessaan minulle (siihen yhteen tsemppiviestiini), että hänellä kaikki on hyvin ja oikeastaan tuntuu hyvältä saada vähän olla vain makuuaennossa ja nukkua ja että tekstaa sitten, kun on päässyt kotiin. En sitten viitsinyt alkaa pommittaa häntä viesteillä, vaan antaa nukkumisrauhan, kun selkeästi sanoi, että koittaa nyt toipua ja keskittyä nukkumiseen.
No olisi siis sittenkin pitänyt viestitellä hälle.
Siis eihän tämä AP:n "ystävä" ole edes mitään sanonut? Vai onko laittanut viestejä ja AP jättänyt vastaamatta?
Ja sitä viestiä voi aina laittaa, ihmiset osaa pitää luurin äänettömällä ja vastaa kun ehtii ja jaksaa.
Vuosi on aika pitkä aika, tottakai tuo nyt on loukannut "ystävää" vaikka sulla kiirettä on ollutkin. Et varmaan juuri kuitenkaan ajattele tai välitä tästä tuttavasta? Onko sairaus ollut vaikea paikka?
En itse pystyis olemaan jos en olis ystävän tukena kun sitä tarvitsee vaikka ei sitä suoraan pystykään sanomaan, oli kiire tai ei.
Oon tosin sinkku, mutta kyllä mä olen matkustanut 4-5h suuntaansa että pääsen olemaan tukena ja apuna kun on vaikeaa.
Jos et oikeasti välitä niin anna olla, sairas tarvitsee aitoja ihmisiä ja oikeaa tukea jota sä nyt et ole antanut ja tuskin tulet antamaankaan.
Muistan kun teininä isäni kuoli ja kaikki kaverit kaikkosi yhtäkkiä ympäriltä. Paitsi se paras, joka olikin sitten urheasti vieressä koko ajan pitämässä huolta. Aivan hemmetin hieno ja arvostettava teko 15-vuotiaalta teinitytöltä.
Sitä ei kiinnosta mikään chit chat ihmisten kanssa keitä ei kiinnosta oikeasti.
Anna minä arvaan, olette molemmat naisia.
Puuttumatta nyt varsinaiseen tilanteeseen - en ikinä jaksaisi ystäviä, joita näkisin tai joiden kanssa puhuisin useammin kuin kerran vuodessa. Iilimatojahan sellaiset olisivat. En todellakaan jaksa olla joku jokailtainen viihdyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo sinulle ystävä ole jos et ole melkein vuoteen ottanut yhteyttä.
Tämä. Hädin tuskin tuttava, nyt et enää sitäkään.
Itse olin joskus 5 vuotta sitten vaikeassa tilanteessa ja lapsuudesta lähtien ystävänäni ollut (niin luulin) lupasi tarjota olkapäätään. Kysyin milloin voitaisiin tavata - ei ole vielä tähän päivään mennessä sopinut. Ei siinä mitään, minä odotin enemmän mitä häneltä saan, itseäni siinä loukkaisin jos jäisin roikkumaan tilanteeseen jos intressimme ystävyyden suhteen ovat erilaiset.
Noh, ystäväsi ei enää selvästikään halua olla yhteyksissä- sitäkin päätöstä pitäisi kunnioittaa