Jos oma mies on TYLSÄ, eikä innostu mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että et saanut jännämiestä ja kaupanpäällisiksi pelkoa ja mustia silmiä, poliisien vierailuja ja yllättäviä pelivelkoja jotka on otettu sinun nimiisi jne...

28v saman miehen kanssa eikä mitään mainitsemaasi?? Silti mieheni ei ole ikinä ollut tylsä eikä kyllä jänniskään - et ilmeisesti tajua mitä sillä tarkoitetaan??

Mun mieheni on aina ollut hyvin huumorintajuinen, hassutteleva, lapsirakas, herkästi innostuva, aina valmis lähtemään reissuun tai tapaamaan ystäviä, mielellään järjestää juhlia (kyllä, osallistuu järjestelyihin), keksii kaikkea pientä kivaa mun iloksi. Huomaa jos mulla on huolia, lähtee vaikka iltaysiltä hakemaan jäätelöä mulle jos tilanne sitä vaatisi. Kova tekemään töitä (mm rakennettu 3 ja rempattu 1 talo), hyvä ideoimaan ja toteuttamaan asioita. Pidetty esimies töissä. 

Vrt mies joka makaa sohvalla kännykkä tai olutpullo kourassa. "Ei viitti...., ei jaksa.. , ei kiinnosta"



Ymmärrätkö eron?

Miehesi kuulostaa aivan täydelliseltä kumppanilta! :)

Minun mies ei ole tylsä eikä tosikko, sellaisen kanssa en haluaisi elää. Puolison seurassa pitää olla mukavaa ja naurua.

Mua jotenkin ärsyttää kun oma mies on myös tyypillinen nihkeä tylsimys (ainoastaan sohvalla makoilu puhelin tai kaukosäädin kädessä kiinnostaa), mutta koska on puheliaampi, tuttavilla on sellainen käsitys, että hän on se innostuvampi ja minä se tylsimys. Joten häntä kyllä pyydellään mukaan sinne ja tänne (ei yleensä lähde), mutta musta ajatellaan että viihdyn kotona. Ei siis ole kyse siitä, ettei mua pyydettäisiin mihinkään, mutta aina kaikki erikoisemmat ja hauskemmat jutut on ne mihin mies pyydetään. Lasten takia päästään harvoin molemmat yhtäaikaa. 

Mun mies on välillä aika tylsä. Hän on kuitenkin hyväsydäminen ja luotettava, tuki ja turva. Olen puntaroinut asian niin, että kaikkea ei voi saada ja tämä on ihan hyvä näin. Minulle tärkeintä on se hyvä sydän. Erityisesti, koska meillä on lapsia.

Toki jos tylsyys yltyy liiaksi, sitten suhteesta katoaa romantiikka ja seksi. Seksiä en rupea harrastamaan, jos ei tee mieli. Näin on aina välillä käynyt kun mies on ollut erityisen tylsä.

Mulle tärkeintä on muut asiat suhteessa, mies saa lähteä jos haluaa jos hänelle on tärkeää että tylsistymisestäni huolimatta on seksiä. Näistä on puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies jaksoi olla hauska muiden seurassa, mutta auta armias kun kotiin päästiin niin se kuoli sisäisesti. Se istu siinä olohuoneen nojatuolilla, hiero naamaansa haukotellen ja monotonisella äänellä honotusoksensi päivän tapahtumat joka ikistä pientä yksityiskohtaa myöten: "Niin ja Janne soitti ja (haukotus) arveli ettei lähtiskään aamulla kalaan vaan kävis kaupassa ensin ja (haukotus) sitten vaihtais kesärenkaat..."

Vanhenin henkisesti siinä parissa vuodessa mitä yhdessä oltiin 25 vuotta sen jorinoita kuunnellessa.

 

(Miehet kivahtaa tähän "Miksi sitten olit sen kanssa??!1", ei mitään uutta auringon alla.)

Mun mies on just tuommoinen. Pahinta on että sen bestis on samanlainen; selostus on kova, kauheasti on muka suunnittelemassa kaikenlaista, mutta vaimonsa kanssa ei tee mitään. Sohvalla valittaa vaan. Jos en sitä tietäisi, voisin kuvitella että on hauska ja menevä mies.

Olen vasta viime vuosina alkanut erottaa nämä innokkaat ja "innokkaat" miehet toisistaan. Oleellinen ero on se, innostuuko vain itsekeskeisistä ja egoa hivelevistä asioista, tai onko tarkoitus vain antaa innostunut kuva itsestä, vai innostuuko yhteisistä asioista. Suosikaa jälkimmäistä! 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on välillä aika tylsä. Hän on kuitenkin hyväsydäminen ja luotettava, tuki ja turva. Olen puntaroinut asian niin, että kaikkea ei voi saada ja tämä on ihan hyvä näin. Minulle tärkeintä on se hyvä sydän. Erityisesti, koska meillä on lapsia.

Toki jos tylsyys yltyy liiaksi, sitten suhteesta katoaa romantiikka ja seksi. Seksiä en rupea harrastamaan, jos ei tee mieli. Näin on aina välillä käynyt kun mies on ollut erityisen tylsä.

Mulle tärkeintä on muut asiat suhteessa, mies saa lähteä jos haluaa jos hänelle on tärkeää että tylsistymisestäni huolimatta on seksiä. Näistä on puhuttu.

Ehdottomasti samaa mieltä, omani oli tylsyyden lisäksi itsekäs, siis muut ja muiden huomioiminen ei kuulunut hänen tapoihin. 

Sohvamarttyyrit on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Myös ne "dippainssit" voivat olla kovin tylsiä. 

Samaa mieltä tästä. Tiedän monta varakasta mutta järkyttävän pihiä dippainssiä jotka laskee euroa myöten kaiken exceltaulukoihin ja ovat muuten ihan kuolettavan tylsiä. On mukaviakin, mutta tuo on ihan normaalia tietyille ko. ammatin edustajille

up