Mitä ajattelet ihmisestä joka pitää suurena saavutuksena sitä että uskaltaa käydä kuntouttavassa työtoiminnassa kerran viikossa?

On ihmisiä jotka eivät uskalla käydä postilaatikolla ilman diapamia. Siihen nähden hieno homma ap. 

Hienoa ap. Et ole luuseri. Jokainen lähtee omalta viivaltaan. 

Lievempi sosiaalinen arkuus/jännittäminen on normaalia ja yleistä. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii noin 4%. Eli sekin on aika yleistä. Mielestäni voit olla ylpeä, että uskalsit mennä. Jos et ole oikeasti vuosiin jutellut ihmisten (tuntemattomien vai ei kenenkään?) kanssa uskon, että tarvitset oikeaa kuntoutusta (kuten esimerkiksi psykoterapiaa tai toimintaterapiaa) ja ehkä myös lääkityksen (toisille sopii ja toisille ei). 

Hyvä homma.

Mä olen todella iloinen, kun joku saa apua vaikeassa elämäntilanteessa. Se on hienoa, että pääsee liikkeelle ja mukaan toimintaan. Joillekin päivän tavoite voi olla se, että pääsee sängystä ylös, pukee päälle ja käy kaupassa. 

Ihanaa että olet päässyt mukaan kuntouttavaan toimintaan. Toivon sulle ihanaa kevättä ja hyvää jatkoa kuntouttavassa toiminnassa. Rakasta itseäsi ja ole ylpeä saavutuksistasi!

Kannattaa muistaa että elämä on sinua itseäsi varten. Ei naapurin Pirkon elämä tai mielipiteellä ole mitään väliä, vaan sinun omasi. Jos sinulle on voitto uskaltaa mennä ovesta ulos ja moikata naapuria -juhlista sitä kuuntelemalla hyvää musiikkia.

Vielä kun pääsisit eroon ulkoaohjautuvasta itsetunnosta, olisit aidosti Voittaja. 

Kyllä tuosta saa olla iloinen, että tuo onnistuu!

Mutta muista olla itsellesi armollinen silloinkin, jos sattuu kohdalle joku vaikeampi päivä, etkä vain pysty. Mikään yksittäinen onnistuminen tai epäonnistuminen ei määritä sinua. Hienoa, että olet nyt ottanut härkää sarvista ja alkanut tehdä töitä sen eteen, että saat elämästäsi paremmin. Kaikissa tilanteissa on tärkeintä jatkaa yrittämistä!

TYP?

Ajattelen, että hyvä suunta: ylöspäin. JA että varmaankin henkilö on kokenut kovia.

En ajattele luuseriksi. Varmaan voisin olla itse samassa tilanteessa jos olisin kokenut jotain ikävää joka olisi johtanut tuollaiseen tilanteeseen.

Ajattelen, että onpa inhimillistä. Ja samalla olen tyytyväinen puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää, vaan sitä, että uskaltaa toimia pelosta huolimatta. Ajattelisin, että siinäpä rohkea ihminen.

"Moni olisi pelkuri, jos vain uskaltaisi"

Pidän tosi rohkeana!

Kaikki on suhteellista. Nauti kaikista saavutuksista.

En minäkään pitäisi luuserina, mutta jos en tuntisi sinua lainkaan niin raatorehellisesti sanoen kyllähän se ihmetystä herättäisi alkuun.

Mutta hyvänä asiana pitäisin, kunhan tajuaisin, että se on ihan tosissaan vaikea homma sinulle.

Ehkä juuri tuo on se juttu, että miettisin että onpa sinulla outo huumorintaju kun onhan niitä ylipelokkaitakin ihmisiä. Että mitä hauskaa toisten kärsimyksessä on...

Semmoinen olisi megaluuseri, joka vitsailisi tuollaisilla ihmisillä. Sinä missään nimessä et. Sinä olet sinnikko!

Itse en ajattele ketään ihmistä minään luuserina, koska se on järkyttävän materialistista ajattelua, jossa ihminen arvotetaan esim. omaisuuden mukaan. Ja näinhän ei oikeasti ole minkään luonnonjärjestyksen mukaan, eli arvo ei siis riipu mistään menestykseen tai omaisuuteen riippuvista asioista.

Se on hyvä alku! Huomaat varmaan pian itsekin että turhaan olet pelännyt. Siitä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin! Tsemppiä!

Ajattelen että ihminen on elänyt rankkojen kokemusten kanssa ja on nyt paranemaan päin. 

Ties mitä tulevaisuudessa voi vielä saavuttaa. 

Rohkea sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää, vaan sitä, että uskaltaa toimia pelosta huolimatta. Ajattelisin, että siinäpä rohkea ihminen.

Juuri näin, ei sellainen ihminen ole rohkea joka ei pelkää, vaan sellainen joka toimii vaikka pelkää.

Sehän on huippua, jos nyt olet päässyt noinkin paljon elämässä eteenpäin! Arvosta tätä saavutusta ja lähde kohti seuraavaa sosiaalista etappia.