Onko omassa suvussanne/tuttavapiirissänne ollut enemmän n. 60-vuotiaina kuolleita vai yli/lähes 90-vuotiaiksi eläneitä?

Suvussa molemmin puolin suurin osa on elänyt 80-96 -vuotiaiksi. Muutamia poikkeuksia löytyy.

Isovanhemmistani kolme eli 90-95-vuotiaaksi. Neljäs kuoli "jo" 80-vuotiaana syöpään. 

Isoisäni molemmat vanhemmat elivät myös 90-vuotiaiksi. 

Äitini ja tätini ovat kohta 70-vuotiaita, hyvin porskuttavat edelleen. Ei merkkiäkään ikääntymisestä. No toki kasvoista ym näkee, mutta ihan toimintakykyisiä ovat ja käyvät pitkillä pyörälenkeillä, jumpassa, kylpylässä, useiden kilometrien linturetkillä ja hoitavat pihaansa kesät talvet. Oli sitten luotava puolen metrin lumikerros taikka kitkettävä valtava kasvimaa. Myös metsästä poimivat litroittain marjoja kun niiden aika on.

Itse olen keski-ikää lähestyvänä kaikkein rapakuntoisin, minusta ei taida vanhaa ikinä tulla.

Suurin osa omista isovanhemmista on ollut yli 90v, isoisoäiti eli pisimpään tähän asti, kuoli 98-vuotiaana. Vaari kuoli 95v iässä. Yksi mummu vielä elää, on ysikymppinen. Omat vanhemmat on kuusikymppisiä ja eivät ole vanhan oloisia, virkeitä ja urheilullisia ja ei mitään erityisiä sairauksia tai ongelmia. Itse olen aika hyvin säilynyt nelikymppinen, edelleen joskus joutuu näyttämään vielä kaupassa henkkareita kun joskus harvoin ostaa alkoa. Että meillä taitaa olla nuorekkaat geenit.

Iso suku. 90-vuotiaaksi eläneitä useita, vanhin 99-vuotiaana kuollut.

No jos noista kahdesta pitää valita,niin 9- kymppisiä. 

Ja paljon muuten iltatähtiä. En sitten tiedä,antaako iltatähti motivaatiota pitää huolta terveydestään vai onko se geeneissä.

Suvussa on miehiä jotka eivät suostuneet syömään sydänlääkkeitä ja kuolivat suht nuorina, mutten koskaan tavannut heitä. Hekään eivät siis olleet raihnaisia, vaan jääräpäisiä. Henkilökohtaisesti tunnen enemmän yli 90-vuotiaaksi eläneitä, mutta suvussa on varmaankin enemmän 60-vuotiaana kuolleita. 

Itseasiassa on molempia ja kummankin puolen suvusta. Omat isovanhemmat eli kaikki yli 85-vuotiaiksi ja melko terveinäkin eli se vaiva mitä oli niin oli lääkkeillä käytännössä oireeton (korkea verenpaine, diabetes, kilppari) mutta sitten sekä niin yksi setä kuin enokin on kuollut just alta 60-vuotiaana. Kumpikin vielä melko lailla suorilta jaloilta eli toinen sai sydärin joka vei kerrasta ja toinen sitten sairastui syöpään joka löytyikin vahingossa, mutta se vei sitten nopeasti muutamassa kuukaudessa vai menikö siinä vähän reilu puoli vuotta.

Muut sukulaiset on eläneet noin 80-vuotiaiksi ja omat vanhemmatkin on tuota ikää, mutta vielä aivan tolkuissaan ja pirteitä, mutta useilta serkuilta on kuollut toinen vanhempi nuorena eli alle 70-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

No jos noista kahdesta pitää valita,niin 9- kymppisiä. 

Ja paljon muuten iltatähtiä. En sitten tiedä,antaako iltatähti motivaatiota pitää huolta terveydestään vai onko se geeneissä.

Hyvin mahdollista että antaa motivaatiota. Isästäni tuli vielä yhden pienen lapsen isä yllättäen kun pikkusiskoni muutti meille, isä oli silloin 48 ja pikkusisko alle kouluikäinen. Isä alkoi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota omaan terveyteensä ja pitää huolta itsestään. Joskus sanoikin, että kun pitää vielä jaksaa ainakin 20 vuotta.

Suurin osa viime vuosina kuolleista sukulaisista on suuria ikäluokkia eli 40-50-luvuilla syntyneitä. Vanhempia on mutta ne näyttävät sinnittelevät sitkeästi (heikommat on jo kuolleet).

Minulla on sekä isän että äidin puolelta hyvinkin vanhoiksi eläneitä miehiä ja naisia.

Omassa suvussani on 3 keuhkosyöpään 50 vuotiaana kuollutta enoa. Isän suvun rasitteenä sydärit 75-85 vuotiaana.

Miehen suvussa (sekä äidin, että Isän) eletään 100 vuotiaiksi.

Koska me emme eikä myöskään lapsemme tupakoi, niin mahikset elää pitkään terveenä on melko hyvät.