Lue keskustelun säännöt.
Kuudesluokkalainen ja iso riita matikasta
17.05.2024 |
Kuudesluokkalaisen matikka alkoi mennä alamäkeä toissa syksynä. Heillä oli vuoden opettajan vanhempainvapaan sijainen, joka sairasteli, mistä seurasi 6-7 sijaisen sijaista ja opetus oli mitä sattuu. Samalla tehtävät vaikeutuivat. Lapsi alkoi saada kokeista kutosta ja seiskaa eikä selvästi ymmärtänyt eli jokin tärkeä pohja jäänyt oppimatta.
Viime ja tänä vuonna meillä on käynyt lapsen serkku opettamassa ja kertaamassa hänen kanssaan kokeeseen ja ollaan myös itse yritetty häntä auttaa. Silti matikka ahdistaa, ärsyttää jne. Ymmärrän kyllä!
Nyt alkuvuodesta totesin lapsen taas matkka-ahdistusta itkiessä, että tilataan vitosen kirja ja lasketaan siitä siten, että kesän jälkeen seiskalle mennessä on vahvempi pohja, ja käydään siis toki kutosen laskuja läpi. Laskemalla oppii ja itsetunto paranee matikan suhteen.
Olen nyt pyytänyt lasta laskemaan ihan vähän päivässä, ja pyytänyt tekemään laskuja yhdessä, mutta tämä menee ihan pieleen. Hän tekee sotkuista jälkeä (tahallaan), laskee huolimattomasti väärin (osaidi kyllä), hyppii laskujen yli, tekee yhden laskun ja sanoo että on tehty jne. Kumittaa kirjaa niin että sivut rypistyvät ja asenne on suoraan sanoen veemäinen. Lisäksi hän on jättänyt koulun tukiopetuksia väliin, koska serkku tulee opettamaan, vaikka olemme painottaneet, että kaikki apu koulusta on otettava.
Minulla meni eilen aivan hermo, kun työpäivän jälkeen hän teki kaikkea muuta kuin tuota matikkaa, jota itse lupasi ehdä. Taas sutaisi väärin ja tosiaan käyttäytyi ikävästi. Totesin, että tämä oli tässä. Vien kirjan kiertoon, en maksa enää serkun opetusta ja hän saa palauttaa opettajalle kokeet, jotka meidän piti käydä kotona läpi mutta emme käyneet, kun häntä ei kiinnosta ja asenne on mikä on.
Mitäs nyt sitten? Hirvittää yläkoulun matikka tuolla pohjalla, mutta itse koen että olen vanhempana tehnyt kaikkeni. Haluan, että lapsi ottaa vastuuta. Hyvät neuvot siis tarpeen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Ihailen kuinka jaksat ja pystyt antamaan tälle asialle paljon huomiota ja energiaasi. Mutta kuulostaa että juuri nyt ei kannata työntää sieltä mistä ei liiku.
Ehkä voisi nyt kiinnittää huomiota miten pojan käsitystä itsestä oppijana saisi vahvistettua positiivisemmaksi - varmasti tämä vääntäminen on vaikuttanut siihen negatiiviseen suuntaan. Eli kiinnität paljon huomiota siihen mikä menee hyvin. Ja annat nyt kunnolla taukoa koko matematiikan miettimiseen, teette kivoja asioita yhdessä ja panostatte positiiviseen vuorovaikutukseen muistaen että se miten näet poikasi heijastuu hänen itsetuntoonsa, miten hän näkee itse itsensä. Ja kun palaatte matikan ääreen joskus myöhemmin panostat että tilanteista tulee positiivisia tunnesävyltään, ainakin omalta osaltasi. Tuossa iässä on toki tärkeää tuupata omaan vastuunkantoon ja sisäiseen motivaatioon, voi myös jutella mikä merkitys koulunkäynnillä on pidemmässä juoksussa mutta antaa myös
Ihanaa logiikkaa. Lapsi itkee ja ahdistuu kotona matematiikan vaikeudesta - tottahan hänen täytyy sinun logiikallasi olla poika.
Ihan oikeasti kuudesluokkalaisen pojan äitinä sanoisin, että ensisijaisesti ei lapsen sukupuolella ole mitään väliä itse keskustelunaiheen kannalta. Ja toissijaisesti sanoisin, että tuo itku ja ahdistus on isompi ongelma kuin itse matematiikka. Se ei nimittäin välttämättä vähene teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. ompas sulla TYHMÄ lapsi, jopa teiniksi. hienosti kasvatettu :3
Ensin kannattaa tosiaan pitää lomaa. Sitten kun aloitatte, suosittelen lahjontaa. Aina, kun on laskenut häröilemättä oikein määrätyt tehtävät, saa jonkin pienen palkkion. Tietystä määrästä pieniä palkkioita sitten isomman palkkion. Tunnet itse lapsesi parhaiten niin, että osaat miettiä sopivat palkkiot.
Vanhempi opettajana toimii harvoin. Serkku on varmasti parempi. Kannattaa aloittaa tarpeeksi helpoista tehtävistä niin, että ne tuntuvat aluksi helpoilta tehdä ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Jos lapsi saa kokeista seiskaa, niin ongelmana tuskin ovat liian helpot tehtävät.
Vierailija kirjoitti:
ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. ompas sulla TYHMÄ lapsi, jopa teiniksi. hienosti kasvatettu :3
Ei kun neliön muotoinen palikka ei mene ympyrän muotoisesta aukosta sisään, väärin opetettu siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. ompas sulla TYHMÄ lapsi, jopa teiniksi. hienosti kasvatettu :3
Ei kun neliön muotoinen palikka ei mene ympyrän muotoisesta aukosta sisään, väärin opetettu siis.
Menee tietenkin, kun koko on sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse siirtyisin vaan palkitsemaan. Ja kunnon panoksilla. Meillä tämä on toiminut aina. On aika kurjaa, jos murrosiän kuohut yhdistettynä huonoon opetukseen pilaa lapsen tulevaisuuden. Lapsi ei osaa itse niin pitkälle katsoa vielä.
Itsekin tipahdin matikasta noihin aikoihin oman sairastelun vuoksi. Silloin ketään ei kiinnostanut enkä saanut mitään apuja. Rämmin sitten läpi koulun ja yritin pysyä perässä. Kyllä sitä jotenkin selvisi, mutta ei se kivaa ollut.
Olisiko kyse lukemisen/luetun ymmärtämisen haasteista? Alemmilla luokilla on enemmän peruslaskurehtäviä, kuutosella tulee sanallisia ja monimutkaisempiä tehtävänantoja.
T: pojalla ilmeni 12-vuotiaana lukivaikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakaran pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Kuten jo totesit, lapsellasi on matikka-ahdistus. Tuollainen "ylimielinen" käytös on todennäköisesti defenssireaktio ahdistavaan tilanteeseen. Ihmisen aivot menevät stressitilanteessa taistele tai pakene -asetuksille, jolloin oppiminen on erittäin vaikeaa. Tunnereaktion hallinnan harjoittelusta voisi olla hyötyä tilanteeseen. Harjoittelu alkaa tunteiden tunnistamisesta ja itsesäätelytaidoista. Näistä löytyy paljon materiaalia, esimerkiksi mieli ry:n nettisivuilta löytyy maksutta vaikka mitä. Samalla sinun on hyvä kiinnittä huomiota myös omiin tunnereaktioihisi. Jos koet itse ahdistusta lapsesi vuoksi, saatat huomaamatta aiheuttaa lisää stressiä lapselle. Kannattaa myös painottaa lapselle, että koe- tai todistusnumerot eivät määritä häntä ihmisenä, vaan hän on arvokas ja ihana sellaisena kuin on!
Hei, ihana vastaus, kiitos, ja olen itse ymmärtänyt, että oma reaktiivisuus aiheuttaa myös herkälle lapselle lisästressiä. Ja todella yritän itse työstää tätä ja olen yrittänyt olla neutraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että yritätte tukea ja auttaa lasta, ettekä vain vieritä vastuuta koululle.
Minusta kuitenkin kuulostaa siltä, että lapsi on väsynyt ja matikasta on alkanut muodostumaan iso mörkö, niin iso, että se estää jo oppimista. Tähän aikaan vuodesta, etenkin kutosella, meno koulussa alkaa olemaan jo melko rentoa ja kaikki odottavat kesää. Lapsi haluaisi varmasti alkaa ottamaan yhtä rennosti kuin kaverit ympärillä.
Voisiko ajatella, että matematiikan opiskelun jättäisi nyt hetkeksi pois ja lapsi saisi viettää stressivapaan kesäloman? Siinä missä lihakset kasvavat levossa, myös oppimisen suhteen on näin. Monesti kun stressi ja väsymys on korkealla, oppimista ei tapahdu, mutta kunnon levon jälkeen asiat ovatkin alkaneet asettua aivoissa paikoilleen. Lisäksi lepo auttaisi ottamaan etäisyyttä matematiikkaan ja kun tilanne on nollaantunut kunnolla, voitta loppukesästä alkaa keskustella miten varmistetaan se, että koulun alkaessa läh
Iso kiitos tästä! Kyllä, otamme nyt tauon ja annan lapsen nauttia lomasta. Kun molemmat ollaan levätty, niin aloitetaan rakentavammin uudelleen. Mietin samalla, miten voisin palkita häntä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos vika olisi sijaisissa, numeroiden raju lasku olisi tapahtunut käytännössä kaikilla oppilailla. Kävikö niin?
Meillä oli lapsen luokalla ihan sama tilanne, kun sijaiseksi sattui "saikuttaja". Joka aineessa oli luokalla vaikeuksia. Omalla lapsella ei silti numerot laskeneet, koska me vahdimme tilannetta kotona. Tarkistimme läksyt ja valmistauduimme kokeisiin kuulustelemalla lapselta.
Kun kamalasta sijaisesta päästiin lopulta kuukausien päästä eroon, on tilalle tullut parempi opettaja järjestänyt tukitunteja lähes joka aineessa koko vuoden.
Vaihtuvat sijaiset vaikuttaa todella paljon oppimisen määrään, mutta ei se kaikilla välttämättä numeroissa näy. Kokeet on nääs nykyisin niin älyttömän helppoja, ettei todeksi meinaa uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sveitsi on ihan stnan kallis maa.
Hei ap,
Kuten jo totesit, lapsellasi on matikka-ahdistus. Tuollainen "ylimielinen" käytös on todennäköisesti defenssireaktio ahdistavaan tilanteeseen. Ihmisen aivot menevät stressitilanteessa taistele tai pakene -asetuksille, jolloin oppiminen on erittäin vaikeaa. Tunnereaktion hallinnan harjoittelusta voisi olla hyötyä tilanteeseen. Harjoittelu alkaa tunteiden tunnistamisesta ja itsesäätelytaidoista. Näistä löytyy paljon materiaalia, esimerkiksi mieli ry:n nettisivuilta löytyy maksutta vaikka mitä. Samalla sinun on hyvä kiinnittä huomiota myös omiin tunnereaktioihisi. Jos koet itse ahdistusta lapsesi vuoksi, saatat huomaamatta aiheuttaa lisää stressiä lapselle. Kannattaa myös painottaa lapselle, että koe- tai todistusnumerot eivät määritä häntä ihmisenä, vaan hän on arvokas ja ihana sellaisena kuin on!