Lue keskustelun säännöt.
Kuudesluokkalainen ja iso riita matikasta
17.05.2024 |
Kuudesluokkalaisen matikka alkoi mennä alamäkeä toissa syksynä. Heillä oli vuoden opettajan vanhempainvapaan sijainen, joka sairasteli, mistä seurasi 6-7 sijaisen sijaista ja opetus oli mitä sattuu. Samalla tehtävät vaikeutuivat. Lapsi alkoi saada kokeista kutosta ja seiskaa eikä selvästi ymmärtänyt eli jokin tärkeä pohja jäänyt oppimatta.
Viime ja tänä vuonna meillä on käynyt lapsen serkku opettamassa ja kertaamassa hänen kanssaan kokeeseen ja ollaan myös itse yritetty häntä auttaa. Silti matikka ahdistaa, ärsyttää jne. Ymmärrän kyllä!
Nyt alkuvuodesta totesin lapsen taas matkka-ahdistusta itkiessä, että tilataan vitosen kirja ja lasketaan siitä siten, että kesän jälkeen seiskalle mennessä on vahvempi pohja, ja käydään siis toki kutosen laskuja läpi. Laskemalla oppii ja itsetunto paranee matikan suhteen.
Olen nyt pyytänyt lasta laskemaan ihan vähän päivässä, ja pyytänyt tekemään laskuja yhdessä, mutta tämä menee ihan pieleen. Hän tekee sotkuista jälkeä (tahallaan), laskee huolimattomasti väärin (osaidi kyllä), hyppii laskujen yli, tekee yhden laskun ja sanoo että on tehty jne. Kumittaa kirjaa niin että sivut rypistyvät ja asenne on suoraan sanoen veemäinen. Lisäksi hän on jättänyt koulun tukiopetuksia väliin, koska serkku tulee opettamaan, vaikka olemme painottaneet, että kaikki apu koulusta on otettava.
Minulla meni eilen aivan hermo, kun työpäivän jälkeen hän teki kaikkea muuta kuin tuota matikkaa, jota itse lupasi ehdä. Taas sutaisi väärin ja tosiaan käyttäytyi ikävästi. Totesin, että tämä oli tässä. Vien kirjan kiertoon, en maksa enää serkun opetusta ja hän saa palauttaa opettajalle kokeet, jotka meidän piti käydä kotona läpi mutta emme käyneet, kun häntä ei kiinnosta ja asenne on mikä on.
Mitäs nyt sitten? Hirvittää yläkoulun matikka tuolla pohjalla, mutta itse koen että olen vanhempana tehnyt kaikkeni. Haluan, että lapsi ottaa vastuuta. Hyvät neuvot siis tarpeen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon! Tiedän, että lapsen asenteen takana on jotain (ehkä vain se, että lapsi inhoaa matikkaa eikä jaksa sitä, eikä pysty näkemään kauaskantoisia seurauksia). Itsellä meni hermo, kun tämä on niin tärkeää ja on iso huoli toisen koulusta ja tulevaisuudesta. Itse hän on ylimielinen tämän asian suhteen mitä en voi sietää.
Luulen, että otamme tosiaan nyt tauon. Kesälomaa, huilia ja sitten mietin uudestaan, mikä porkkana voisi olla ja olisiko kuitenkin serkku parempi opettamaan kuin minä.
Ap.
Toi olisi ehkä parasta kysyä lapselta itseltään. Mikä noista tukimuodoista olisi paras? Serkku, koulun tukiopetus vai sinä (isä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sinä teet tästä liian ison numeron ja se ahdistaa. Kokeista seiska ja sinä järjestät tukiopetusta ja lisätehtäviä ja serkunkin opettamaan vähän lisää, tätä touhua jo pari vuotta, vähemmästäkin ahdistuu.
Vastaisin tähän, että lapsi on itse itkenyt juuri ennen koetta, ettei osaa mitään, ja hänen pyynnöstään olen pyytänyt serkun paikalle. Tai olen kysynyt, tarvitseeko apua, ja sitten kysynyt, toivooko, että serkku opettaa.
Olen sanonut, että pitää kertoa heti, jos ei ymmärrä jotain, niin katsotaan yhdessä. Ja tukiopetukseen pitää jäädä, hän oli samaa mieltä muttei jäänyt. Kokeista on tullut myös kutosta ja sanalliset tehtävät ovat järjestäen menneet pieleen, joten vaikeaa on antaa asian olla, kun yläasteella mennään eteenpäin vieläkin lujempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sinä teet tästä liian ison numeron ja se ahdistaa. Kokeista seiska ja sinä järjestät tukiopetusta ja lisätehtäviä ja serkunkin opettamaan vähän lisää, tätä touhua jo pari vuotta, vähemmästäkin ahdistuu.
Missä koulussa seiskan oppilas saa tukiopetusta?
Tässä on tullut kutosia myös. Ap
Jos vika olisi sijaisissa, numeroiden raju lasku olisi tapahtunut käytännössä kaikilla oppilailla. Kävikö niin?
Esimurrosikä on pukannut siis päälle oikein kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sinä teet tästä liian ison numeron ja se ahdistaa. Kokeista seiska ja sinä järjestät tukiopetusta ja lisätehtäviä ja serkunkin opettamaan vähän lisää, tätä touhua jo pari vuotta, vähemmästäkin ahdistuu.
Missä koulussa seiskan oppilas saa tukiopetusta?
Lapseni lukuaineiden arvosanat on 9-10, mutta käy open ehdotuksesta tukiopetuksessa koska ei keskittymishäröisenä saa aina kaikkia tehtäviä tehtyä tunnilla. Sitten kun saa, taso on priimaa. Mutta siis, hänenkin on ne tehtävät tehtävä, ja tekee sitten osan siellä tukiopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuksessa ja Persuissa on suuri sydän laskutaidottomille. Vielä kun ymmärtää olla opettelematta kieliä, etenkin ruotsia, niin kaiki on kuten me haluamme.
Demareissa luetaan vain lyhyt matematiikka ja saadaan siitä korkeintaan C. Sitten pitääkin laittaa someen persekuvia ja ostaa valtion velalla rahas työpaikka, jossa voi sontaa puhumalla huijata palkan maksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs pohja ja pätevyys tällä serkulla on opettaa matematiikkaa? Sijaisten viaksi laitetaan, mutta sitten serkku opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vika olisi sijaisissa, numeroiden raju lasku olisi tapahtunut käytännössä kaikilla oppilailla. Kävikö niin?
Eihän se nyt noinkaan ole, eikä kukaan sanonut että "vika olisi sijaisissa", mutta toisia lapsia opettajien vaihtuvuus häiritsee enemmän ja jonkun opetustyyli voi sopia toiselle mutta toinen ei sitä osaakaan seurata. Lopputulos voi olla että osa oppilaista kärsii opettajan vaihdoksesta, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ehkä aloittaa pienen loman jälkeen niistä vitosen tehtävistä. Jos olisi alkuun helppoja niin tulisi onnistumisen tunteita. Ja sitä myötä se matikkainhokin voisi helpottua. Tsemppiä teille.
Kiitos, tämä oli omakin teoria eli vitosen laskuja tehdessä olisi mukava huomata että osaa jo paljon ja että matikka voi olla kivaa ja rentoa. Se taas kohottaisi itsetuntoa tässä. Itse olen sellainen, että opettelen, jos en osaa, ja tätä haluaisin viedä eteenpäin lapsellekin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon! Tiedän, että lapsen asenteen takana on jotain (ehkä vain se, että lapsi inhoaa matikkaa eikä jaksa sitä, eikä pysty näkemään kauaskantoisia seurauksia). Itsellä meni hermo, kun tämä on niin tärkeää ja on iso huoli toisen koulusta ja tulevaisuudesta. Itse hän on ylimielinen tämän asian suhteen mitä en voi sietää.
Luulen, että otamme tosiaan nyt tauon. Kesälomaa, huilia ja sitten mietin uudestaan, mikä porkkana voisi olla ja olisiko kuitenkin serkku parempi opettamaan kuin minä.
Ap.
Toi olisi ehkä parasta kysyä lapselta itseltään. Mikä noista tukimuodoista olisi paras? Serkku, koulun tukiopetus vai sinä (isä?)
Hyvä pointti, kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vika olisi sijaisissa, numeroiden raju lasku olisi tapahtunut käytännössä kaikilla oppilailla. Kävikö niin?
Olen kahden äidin kanssa puhunut, ja molemmilla sama juttu eli numerot putosivat kerralla. Muista en tiedä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vika olisi sijaisissa, numeroiden raju lasku olisi tapahtunut käytännössä kaikilla oppilailla. Kävikö niin?
Eihän se nyt noinkaan ole, eikä kukaan sanonut että "vika olisi sijaisissa", mutta toisia lapsia opettajien vaihtuvuus häiritsee enemmän ja jonkun opetustyyli voi sopia toiselle mutta toinen ei sitä osaakaan seurata. Lopputulos voi olla että osa oppilaista kärsii opettajan vaihdoksesta, osa ei.
Juuri näin. Oma lapsi on aika herkkä ja ei hirveän hyvin sopeutuva muutoksiin. Yksi sijainen oli nostanut jalat pöydälle, ottanut puhelimen esiin ja todennut, ettei jaksa tänään opettaa. Toki ääriesimerkki, mutta osasyy tilanteeseen kuitenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sinä teet tästä liian ison numeron ja se ahdistaa. Kokeista seiska ja sinä järjestät tukiopetusta ja lisätehtäviä ja serkunkin opettamaan vähän lisää, tätä touhua jo pari vuotta, vähemmästäkin ahdistuu.
Missä koulussa seiskan oppilas saa tukiopetusta?
Lapseni lukuaineiden arvosanat on 9-10, mutta käy open ehdotuksesta tukiopetuksessa koska ei keskittymishäröisenä saa aina kaikkia tehtäviä tehtyä tunnilla. Sitten kun saa, taso on priimaa. Mutta siis, hänenkin on ne tehtävät tehtävä, ja tekee sitten osan siellä tukiopetuksessa.
Meillä on tasan sama. Lukuaineet menevät hyvin, mutta matikka sujuu hitaasti. Hyvin menee, kun on aikaa keskittyä. Ap
Ihailen kuinka jaksat ja pystyt antamaan tälle asialle paljon huomiota ja energiaasi. Mutta kuulostaa että juuri nyt ei kannata työntää sieltä mistä ei liiku.
Ehkä voisi nyt kiinnittää huomiota miten pojan käsitystä itsestä oppijana saisi vahvistettua positiivisemmaksi - varmasti tämä vääntäminen on vaikuttanut siihen negatiiviseen suuntaan. Eli kiinnität paljon huomiota siihen mikä menee hyvin. Ja annat nyt kunnolla taukoa koko matematiikan miettimiseen, teette kivoja asioita yhdessä ja panostatte positiiviseen vuorovaikutukseen muistaen että se miten näet poikasi heijastuu hänen itsetuntoonsa, miten hän näkee itse itsensä. Ja kun palaatte matikan ääreen joskus myöhemmin panostat että tilanteista tulee positiivisia tunnesävyltään, ainakin omalta osaltasi. Tuossa iässä on toki tärkeää tuupata omaan vastuunkantoon ja sisäiseen motivaatioon, voi myös jutella mikä merkitys koulunkäynnillä on pidemmässä juoksussa mutta antaa myös välipalkkioita, aika usea tuon ikäinen poika kuitenkin tarvii ulkopuolelta tulevaa ohjausta ja kannustusta.
Mutta vielä kerran totean että ihanaa miten omistautunut olet lapsesi asioille ja teet varmasti upeaa työtä äitinä. <3
Muistan kyllä itsekin kouluajoilta miten turhauduin ja suutuin koko matematiikkaan kotitehtäviä kotona tehdessä, heitin raivoissani kirjat lattiaan ja annoin olla. Matematiikka ei vain ole kaikkia varten...
Pojanpoikani on pudonnut ruotsissa sairastelun takia - muut on saanut itsenäisesti tehtyä. Nyt kesäaikana on tarkoitus lukea kiinni. Jos asuisimme samalla paikkakunnalla, voisin opettaa. Isällä on paljon työmatkoja, eikä ehdi. Äidin ja nuoren yhteisopiskelusta ei tule mitään. Minulla on duolingon maksuversio ja minä annoin familylinkin siitä. Miten opiskelu varmistetaan? Raha puhuu! Pojanpoikani on enemmän tai vähemmän perso rahalle. Isä ja poika käyvät nyt neuvotteluja, mikä on sopiva korvaus.
Ärsyttävä lapsi, mutta ei tietenkään tahallaan, kun on vielä kuitenkin pieni. Olet kyllä panostanut jo todella paljon tuohon tukemiseen. Ehkä ei kannattaisi pyytää lasta tekemään sitä tai tätä, vaan todeta että nyt tekee matikan hommia.
Nykymeno on sitä että pyydetään lapselta ja luontaisena hedonistina lapsi tietenkin venkoilee, jos siimaa on.
Lomaakin tarvitaan. Mutta voisitteko sopia lomallakin vaikka edes yhden päivän viikossa, jolloin kerrattaisiin matikkaa tunti-pari? Aluksi helppoja juttuja, jotta itseluottamus ja toivottavasti vähän innostuskin kasvaisi. Jos jaksaa keskittyä ja yrittää parhaansa, pieni "palkinto", ja jos ei, niin sama uudelleen.
Aina ei voi kaikki olla kivaa ja jos itse lyö homman läskiksi, siitä on seuraamuksia. Se olisi oikein hyvä oppia ennen seiskalle menoa.
Olen ohjaajana yläkoulussa ja voin kertoa, ettei seiskan matikkapudokkailla tule olemaan jatkossa helppoa. Seiskoissa on paljon niitä uhmakkaita avustakieltäytyjiä "vittumuneivittutarttevittukunvittumuaeivittukiinnostavittu". Autapa siinä sitten.
Tässä hyvät neuvot.
Ja kyllä meillä on lapsi saanut tukea koulussa, kun on huomattu, että joku asia on alkanut olla vaikea. (Kun joku kysyi, että missä koulussa seiskan oppilas saa tukiopetusta.) On ollut erilaisia tukitunteja koulun jälkeen mihin saa mennä kuka vaan, ja osallistunut oman tilanteen mukaan. Näitä opettajat suosittelee itsekin jos huomaavat, että joku tarvitsee enemmän apua. Joskus on luokan avustaja auttanut enemmän lasta tehtävien aikana, saatu vinkkejä esim. netti harjoitteluun yms. Kannattaa siis olla kouluun yhteydessä syksyllä sitten.