Olenko liian mustasukkainen? Mieheni yrittää tehdä mustasukkaiseksi. :/

Vierailija kirjoitti:

Tuollaistako ihmissuhdetta toivot omalle tyttärellesi?

Ei voi kuin ihmetellä, miten ala-arvoisiksi kynnysmatoiksi naiset osaavat heittäytyä. Oletko aidosti sitä mieltä, että tuollainen muiden naisten ihaileva kommentointi on normaali puheenaihe rakastuneen pariskunnan kesken? Ja kun vuosi vuodelta käytöstavat yleensä huononevat toisen naaman alkaessa kyllästyttää, mihin suuntaan arvelet tuon ns. miehen käytöksen muuttuvan? 

Äijä, joka jatkuvasti tuollaisia juttelee, siirtyy kyllä sanoista tekoihin heti kun vain on tilaisuus. Siinä sitten parin lapsen yksinhuoltajana itket petollisen ukon perään, vaikka kaikki merkit olivat näkyvissä jo heti alussa. Et vain halunnut nähdä niitä.

Missä sanottiin että ap:lla on (tyttö)lapsi tai suunnittelee edes lapsia? Ärsyttää kun oletetaan että kaikki täällä haluavat/saavat jälkikasvua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tuosta pitäisi olla mustasukkainen. Mieheni tekee samaa välillä, mutta yleensä olen asiasta samaa mieltä. Jos joku on tiimissä kunnossa, niin on se sitä minunkin mielestäni. Silmä lepää hyvänäköisissä ihmisissä. Kyllä minäkin saatan kommentoida komeita miehiä tai ainakin seurata.

Huom. olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Itse en todellakaan ole timmikuntoinen, sen sijaan mies on ok kunnossa

Taas tämmöinen joka ei voi ymmärtää että jotain toista joku asia voi haitata vaikka juuri sinua se ei häiritse. Silläkin on merkitystä että ilmeisesti ap:n mies tekee tätä tahallaan, ärsyttämistarkoituksessa toisin kuin ilmeisesti sinun miehesi.

Lisäksi kuuluu asenteensa kanssa vähemmistöön. Suurin osa kokisi aloittajan kuvaileman käytöksen loukkaavana. 

Vierailija kirjoitti:

Täh, outoa. Sano, että lähtee niiden naisten perään, jos sinä et riitä hänelle sellaisena kuin olet. 

Miksi edes pitää äänen sanoa nämä asiat? Yritti siis tehdä mustasukkaiseks? Kuulostaa vaan joltain moukalta. Loukkaavaa käytöstä.

Heitä sinä sitte muista miehistä kommentteja hänelle, että ihanat lihakset, vatsalihakset ja hyvä perse jne.

En jaksa lähteä itse tommoseen pelleilyyn kun ei se ole minun tyylistä. Ja kyllä riitän hänelle, hän on sen sanonut. Kokee vaan tarpeelliseksi sanoa noin.

Typerää joka tapauksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun mies kehuisi toisten naisten vartaloa niin minä jättäisin miehen. Se ei vaan sovi parisuhteessa että mies kehuu toisia naisia. Tuo on tahallista loukkaamista eikä miehesi ymmärrä parisuhteen merkitystä on kai liian tyhmä ymmärtämään koska sillä ei ole tunteita sinua kohtaan. Jos mies tuntee rakkautta naista kohtaa niin miehen pitää tehdä kaikkensa ettei loukkaa naista ja tuo on todellakin törkeää loukkaamista.

 

 

No en nyt tiedä onko ihan näinkään. Onko tuo nyt niin vaarallista, että ihan jättää pitäisi? Tuskin.

Joillekin on, monellekin. Onneksi on vapaus valita kenen kanssa seurustelee ja kenestä eroaa ja millä perusteilla. 

Ehkä hän on todellisuudessa mustasukkainen sinusta. Kiinnittämällä huomion koko ajan itseensä hän pitää huolen siitä, ettet ala kuvitella liikoja itsestäsi. Jos näin on, tilanne ei tule muuttumaan. Itsetunnon murentaminen on erittäin julma keino hallita toista. Lopulta alkaa tuntea, ettei ole enää oma itsensä, eikä oikein tiedä kuka on. Suosittelen miettimään tarkasti tällaista suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaistako ihmissuhdetta toivot omalle tyttärellesi?

Ei voi kuin ihmetellä, miten ala-arvoisiksi kynnysmatoiksi naiset osaavat heittäytyä. Oletko aidosti sitä mieltä, että tuollainen muiden naisten ihaileva kommentointi on normaali puheenaihe rakastuneen pariskunnan kesken? Ja kun vuosi vuodelta käytöstavat yleensä huononevat toisen naaman alkaessa kyllästyttää, mihin suuntaan arvelet tuon ns. miehen käytöksen muuttuvan? 

Äijä, joka jatkuvasti tuollaisia juttelee, siirtyy kyllä sanoista tekoihin heti kun vain on tilaisuus. Siinä sitten parin lapsen yksinhuoltajana itket petollisen ukon perään, vaikka kaikki merkit olivat näkyvissä jo heti alussa. Et vain halunnut nähdä niitä.

Missä sanottiin että ap:lla on (tyttö)lapsi tai suunnittelee edes lapsia? Ärsyttää kun oletetaan että kaikki täällä haluavat/saavat jälkikasvua. 

Ei tässä kyllä oletettu että on tyttölapsi tai halua lapsiin. Ihan hypoteettisella tasolla liikutaan.

Eri

Olet kovin ulkonäkökeskeinen ja todella surullista, jos TOISTEN naisten ulkonäöstä puhuminen murentaa sinun itsetuntoasi.

Ei kai se mies sokeaksi ole muuttunut parisuhteen myötä? Ja jos hän sanoo että joku on timmi tai hyvännäköinen niin eihän se tarkoita että sinä olisit ruma ja läski? Tai edes että mies pitää sitä teeveessä näkyvää paremman näköisenä? Nyt on kyllä väkisin tekemällä tehty paha mieli ja syytös miehen tekemisistä. 

No tuollaista en sietäisi hetkeäkään.

Eli et ole mielestäni liian mustasukkainen tai edes mustasukkainen. Kyse ei ole siitä, vaan kunnioituksesta.

Mutta olenkohan minä, kun häiritsee, että mies katsoo muita naisia? Ei ylipäätään, vaan tilanteissa, joissa aavistan miehen katsovan uudelleen jotakin naista ja hän katsoo. Ehdin siis mielessäni ajatella, että miehen tekisi mieli "katsastaa" tarkemmin ja toivoa, ettei katso ja sitten katsoo. Nämä ovat tilanteita, joissa ko. henkilöt ovat jotain nuoria blondeja. Mies on lähes kuusikymppinen ja se yhtälössä ällöttää.

Miksei voi olla katsomatta? Lisäksi tuntuu, että jotenkin ryhdistäytyy siinä. Ikään kuin toivoisi/kuvittelisi heidän katsovan takaisin.

Minulla menee joka kerta tunteisiin, vaikken sitä näytäkään, koska olisi "turhaa skitsoamista". Eikä hän yritä tehdä sitä nähteni, vaan nimenomaan salaa/huomaamatta, mikä lisää ällöttävyyttä.

Lisäksi mies on sitä mieltä, että ihan arkisissa tilanteissa naiset osoittavat ihastusta/kiinnostusta. Kaupan kassa, töissä tavattu henkilö...

Tämä tuntuu siltä, että on joko vainoharhainen tai yrittäisi tehdä mustasukkaiseksi. Se on ärsyttävää, mutta tuo salaa tirkistely on ällöttävää.

Perus mies, en ymmärrä että miks kaikki miehet tekee noin. (Oma kokemus)

Ala tekemään poikakaverillesi samaa. Ala hehkuttamaan ääneen, että onpa hyvännäköinen mies, upea kroppa jne. Jos hän suuttuu, niin sanot että no miksi hän saisi näin tehdä mutta sinä et. Maksa potut pottuina.

Onneksi me mieheni kanssa kykenemme katsomaan asioita ilman kommentteja. Komeita miehiä maalimma pullollaan siinä missä kauniita naisia. Hanki mies! 

Tuo on henkistä väkivaltaa. Miksi se tunnistetaan niin huonosti? Ap:n mustasukkaisuus ei tässä ole ongelma, vaan luuserin lailla käyttäytyvä miehen irvikuva. Ymmärtäisipä ap omaa parastaan ja lähtisi suhteesta.

Vanha ketju, mutta toivottavasti ap on jo tajunnut lähteä. Jokainenhan sen tajuaa, ettei parisuhteeseen ryhtyessä tarvitse sokeutua ja maailmassa riittää hyvännäköisiä ihmisiä. Oikea ongelma taitaa olla se, että mies jatkaa kommentointiaan ap:n mielipahasta välittämättä. Vaikka se nyt kuulostaisikin viattomalta, niin sama periaate saattaa ennen pitkää levitä kulovalkean tavoin muihinkin elämän osa-alueisiin: toinen touhuaa mitä lystää, välittämättä siitä miltä toisesta tuntuu. 

Nuorempana jostain syystä jäin tällaisen sankarin kanssa vuosiksi parisuhteeseen. Alkuun se oli melko viatonta, vaikka särähtikin korvaan: töissä oli nähty tosi kaunis nainen, se taisi jopa tykätä miehestä kun selkeästi flirttaili. Kaupan kassakin hymyili tosi nätisti. Sinänsä harmitonta, mutta aina mietin että miksi tämä pitää minulle kertoa. Pikkuhiljaa se harmittomuus kääntyi siihen, että minun pitäisi muuttua. Töissä oli nähty kaunis nainen. Se oli blondi ja sillä oli korkkarit. Kuulin, että näyttäisin itsekin tosi hyvältä vaaleissa hiuksissa, ja olisi kiva jos käyttäisin korkkareita enemmän. Jossain kohtaa huomasin kuuntelevani hyvinkin yksityiskohtaisia analyysejä muiden naisten ahtereista ja niiden kiinteydestä, ja seikkaperäistä pohdintaa siitä millaista näiden naisten kanssa mahtaisi olla petipuuhissa. 

Lopulta tilanne äityi syyttelyksi, ja minua verrattiin jopa julkisilla paikoilla ja muiden kuullen muihin naisiin: "katso nyt miten nuokin näyttää upeilta, miksi sä olet tuollainen harmaavarpunen?" Vikaa oli hiuksissa, pukeutumisessa, kasvonpiirteissä, vartalossa. Milloin piti olla laihempi, milloin muodokkaampi. Mies muisti aina kertoa nähdessään jonkun muun päällä kivoja vaatteita, ja samalla muisti ohimennen tehdä pieniä lyttäyksiä minua koskien. Jos erehdyinkin laittamaan miehen mieliksi jotain kivaa päälle, niin sekin oli väärin käytetty, koska eihän tuollainen nyt minulle sovi ja näytän lähinnä idiootilta. 

Pelkkä ulkonäön arvostelu ei enää riittänyt, vaan arvostelu laajeni aivan kaikkeen: kaverin tyttöystävä on sentään opintojen ohella kaupassa töissä. Se on muutenkin tosi ahkera ja tekee hyvää ruokaa. On muuten nättikin. Itse opiskelin väärää alaa, tein vain siivoushommia ja liian lyhyitä koulupäiviä. Ruokakaan ei ollut pöydässä kun herra kotiutui, kun olin siellä paskassa työpaikassani laiskottelemassa. Ja jos ruokaa erehdyinkin tekemään, niin se oli huonoa. Kahvimaitoa en saanut ostaa, koska tienaan liian vähän. Maksoin toki puolet elämisen kuluista ja lainasin rahaa miehellekin, mutta minun työpanokseni ei ollut tarpeeksi. Myös ystäville ja muille läheisille syötettiin pajunköyttä siitä, että olen laiska, en osaa pitää kotia kunnossa ja minua saa elättää. Osa jopa uskoi miehen juttuja. 

Luonteeni oli tylsä, harrastukseni tylsiä, ylipäänsä sain olla onnellinen että joku näin tylsää ja rumaa ihmistä edes katselee. En voinut harrastaa muuta kuin kävelyä, koska liikunta on hikareiden hommaa. Jos oltiin yhdessä jossain, niin kaikkea sanomaani sai hävetä, samoin sitä että olin hiljaa. Kotiuduttuamme mies muisteli, mitä kaikkea olin sanonut ja miten on noloa kun juuri hänellä on "tällainen muija".

Jatkuu seuraavassa viestissä, koska viesti oli liian pitkä. 

Jatkoa edelliseen: 

Itsetunto alkoi olla pohjamudissa, ja mitään ei voinut tehdä miehen sitä jotenkin pilaamatta. En voinut lähteä viikonlopuksi käymään vanhemmilleni, sillä mies muisti kertoa miten en ikinä tietäisi jos hän toisi jonkun sillä aikaa baarista kotiin, ja vientiähän muuten on. En nähnyt enää kavereita, sillä jokainen kaveri piti arvostella kuin näyttelykoira. Herran itsensä silmää miellyttävien ystävien mainitseminen aiheutti spekulaation siitä, miten upea tämä varmasti olisi punaisissa alusvaatteissa, tai miten kaunis vartalo tällä on, tai olisipa mukava olla kolmistaan. Jos taas joku ystävistä ei ollut miehen mieleen, niin tämäkin piti ruotia yksityiskohtaisesti: vikaa saattoi olla vartalon mallissa, naamassa tai siinä että kyseinen ystävä ei ymmärettävästi pitänyt miehestä. 

Miehelle maistui alkoholi hyvin. Minut yleensä kelpuutettiin mukaan kuskiksi, tai sitten vain pudotetttiin porukasta. Kun mies lähti "nopeasti käymään", niin saatoin ajella kaupungilla turhautuneena rinksaa neljään asti, koska "yhdet vielä". Kun hän viimein suvaitsi lähteä kotiin, sain kuulla miten upeiden ilmestysten kanssa hän taas oli jutellut ja minä olen vain tällainen tylsä ja ruma. Jos yritin sanoa mielipiteeni tapahtumien kulkuun, sain takuulla kärsiä siitä myöhemmin. Mies saattoi kadota koko yöksi, ei vastannut puhelimeen ja aamulla saatoin vain arvailla missä hän on ollut. Olin toki vainoharhainen ja sairaalloisen mustasukkainen. 

Ja vielä jatkoa: 

Koko parisuhde oli henkisen väkivallan kyllästämä, eikä ketään varmasti yllätä että fyysinenkin väkivalta astui ennen pitkää kuvioihin. Henkisesti maahan lytätty ihminen toki uskoi typerätkin selitykset: mies ei ole väkivaltainen koska hän ei lyö. Hän töni, heitteli tavaroilla ja joskus lukitsi makkariin, mutta tämä ei ole väkivaltaa. Kerran lensin seinään keitettyäni perunat väärin. Joskus hän litisti minua koko painollaan seinää vasten, ja päästäkseni pois iskin kynnet hänen käsivarteensa. Tästä jäi toki jäljet, joita hän esitteli antaumuksella kaikille kertoen, että olen väkivaltainen hullu ja saan olla onnellinen ettei hän mene poliisin pakeille. Muut haistelivat, ettei kaikki ole kohdallaan ja minun ehkä pitäisi lähteä suhteesta, mutta mies oli pikkuhiljaa onnistunut manipuloimaan mieltäni niin, etten uskonut tulevani toimeen omillani, etten löytäisi enää parisuhdetta tai ettei minulla ole enää ystäviä, koska olin oikeastaan eristäytynyt muista vältellessäni konflikteja ja epämiellyttäviä tilanteita. 

Tästä tuli tarpeettoman pitkä vuodatus. Pointtini on se, että tällainen pienikin henkinen alistaminen saattaa pitkällä aikavälillä eskaloitua siihen, ettet kohta tiedä kuka olet ja mitä haluat, etkä osaa lähteä suhteesta vaikka se olisi aivan sairas ja muutkin sen näkisivät. Edes väkivalta ei havahduta, sillä jossain vaiheessa mieli kääntyy siihen moodiin, että sekin on ansaittua. Et usko että saat parempaa parisuhdetta, etkä edes usko että olisit kykenevä elämään yksin. Ja mieshän kaikesta huolimatta osaa olla todella ihana ja lepytellä. Sehän on itse asiassa maailman paras mies silloin kun ei ole täysi mulkero, tähän harhaan on helppo tuudittautua. 

Minulle onneksi kävi hyvin, ja jossain vaiheessa jostain käsittämättömästä syystä silmäni avautuivat siihen, ettei tämä ole oikein eikä tervettä. En tiedä oliko lopullinen niitti se, kun mies lopulta todistettavasti eksyi väärään sänkyyn, vai se että aloin parin koko viikonlopun katoamistempun jälkeen pistää kampoihin seurauksista välittämättä ja sanoa mitä sylki suuhun tuo, kun tiesin miehen olevan kaukana.Itsetunnon ja ihmissuhteiden paikkailuun meni vuosia, mutta nykyään vedän rajat pieneenkin toksiseen käytökseen. Toivottavasti sinäkin ap teet niin, etkä enää katsele ihmistä joka selkeästi haluaa murentaa itsetuntosi pala palalta. Henkinen väkivalta voi olla yhtä tuhoavaa kuin fyysinenkin, eikä sitä pidä väheksyä.