Lue keskustelun säännöt.
Mielekäs tutustumisleikki uudelle tiimille työpaikalla.
Vain asiallisia vastauksia kiitos. Aloitan Team leaderina ja pidän tutustumispäivän kaikille. Meitä on 9 + minä.
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean vihaisia kommenteja. Aivan kuin tämän viestiketjun aloittaja olisi esittänyt jonkin henkilökohtaisen solvauksen mainitsemalla trigeröivän sanan "leikki".
Tutustumismielessä voisi jokainen esimerkiksi sanoa ringissä etunimensä. Sitten heitetään jotain esinettä (esim. hernepussi) toisille ringissä ja heittäessä pitää sanoa sen nimi, jolle pussin heittää.
Mihin oman nimen kertomisessa tarvitaan jotain hernepussia?
Se saa puhua, jolla on hernepussi? Onhan liikaa vaadittu, että aikuiset osaisivat puhua vuorotellen ja kuunnella sitä kenen vuoro on. Sarkasmivaroitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilyretki Mount Everestille, samalla pääsette tiimin heikoimmista lenkeistä eroon.
Aattelin et silleen muovataan "huipputiimi". Mutta ehkä kaksi kärpästä yhdellä iskulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikuiset ei ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin lapset eikä tuo "olemme aikuisia" ei ole mikään syy
Ei kukaan kai niin väittänytkään! Mutta aikuiset ovat siinä mielessä kehittyneempiä, että osaavat tutustua toisiinsa ihan ilman vaivaannuttavia leikkejä!
Eikä se millään tavoin paranna työtehoa, että ollaan heitelty toisillemme palloa ja opeteltu toistemme nimiä.
Mieluiten vapaata yhdessä oloa ja tarpeeksi ruokaa ja juomaa. Yhdessä olemista ilman nolaavia leikkejä.
Mielestäni lapset osaavat tutustua helpommin, kuin aikuiset. Ainakin kouluikäiset. "Moi oon Oona, leikitäänkö?" Ei kaikki, mutta yleisesti. Ja tietysti vaatii aikuista riita- yms. vaikeampien tilanteiden selvittelyyn. En vaan mitenkään ymmärrä tuota tapaa nolata. Jos se on 99,9999% mielestä noloa, eikä hauskaa
Mä oon Oona, tehtäskö töitä yhessä?
Tällä palstalla ei koskaan mikään miellytä, mutta jos "leikki" ei sisällä nolaamista, fyysistä suorittamista tms, se on useimpien mielestä varmaan ihan ok.
Meillä oli kerran tykypäivä, jossa päivä oli asiaohjelmaa ja kehittämistä yms. Meillä oli tiimissä paljon uusia henkilöitä. Päivä aloitettiin siksi ns. tutustumisella. Kokoussalin lattia oli kuvitteellinen Suomen kartta. Kaikkien piti levittäytyä kartalle sellaiseen kohtaan, jossa itselle on tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut hakeutumiseen alalle tai ihan vaan vaikuttanut sinuun ihmisenä. Ei tarvinnut olla mikään tietty mullistava tapahtuma, vaan saattoi vaikka sanoa että olen viettänyt paikassa y kesät ja se sai kiinnostukseni aiheeseen x heräämään. Toki joillain oli myös mullistavia tapahtumia.
Oli aika hankala keksiä omaa juttua, mutta siinä kuuli kollegoista ja heidän taustoistaan mielenkiintoisia asioita. Ei jäänyt traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmäytymisen idea taitaa olla saada ihmiset noloiksi toistensa edessä. Kamala kokemus yhdistää. Mutta jos joukosta löytyisi aina se ensimmäinen rohkea, joka ei pelkää ryhmäpainetta ja kieltäytyisi leikeistä, niin nämä pelleilyt loppuisivat aika pian.
Sanokaa rohkeasti EI!
Saattaahan se joskus yhdistää. Riippuu siitä miten ihmiset reagoi. Riski on työpaikkakiusaamisen alkamiselle (naureskellaan pahantahtoisesti jostakin, miten se oli niin nolo ja teki sitä ja tätä). Ei ole sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie porukka jonnekin virkistäytymään. Jotain puuhastelua ja juopottelua niin kyllä siinä porukka tutustuu. Kaikki työajalla, koska ei kukaan halua nykyään viettää työkavereiden kanssa vapaa-aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Silläkin uhalla, että joku tunnistaa minut tai entisen työpaikkani! Tämä kammottava tutustumisleikki muutaman vuoden takaa on pakko kertoa! Liittyi kuulemma myös firman arvoihin ja arvostamiseen blaa blaa.
Meitä oli n. 40 henkilöä neljästä eri osastosta "virkistyspäivillä". Emme juuri koskaan nähneet toisiamme.
Leikissä jokaiselle arvottiin sairaus, vamma tai ominaisuus. Sitten menimme kaikki yhdessä melko pieneen saunarakennukseen, ja piti teeskennellä, että talo on tulessa. Kaikkien piti tietysti "pelastautua" mutta tutustumalla toisiin ja heidän vajavaisuuksiin. Esim. sokea piti ohjata ulos vaikka itsellä puuttui toinen käsi.
Siis aivan järkyttävän TYPERÄÄ!
Miten ihmiset reagoi? Miten kävi ryhmähengelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikuiset ei ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin lapset eikä tuo "olemme aikuisia" ei ole mikään syy
Ei kukaan kai niin väittänytkään! Mutta aikuiset ovat siinä mielessä kehittyneempiä, että osaavat tutustua toisiinsa ihan ilman vaivaannuttavia leikkejä!
Eikä se millään tavoin paranna työtehoa, että ollaan heitelty toisillemme palloa ja opeteltu toistemme nimiä.
Mieluiten vapaata yhdessä oloa ja tarpeeksi ruokaa ja juomaa. Yhdessä olemista ilman nolaavia leikkejä.
Mielestäni lapset osaavat tutustua helpommin, kuin aikuiset. Ainakin kouluikäiset. "Moi oon Oona, leikitäänkö?" Ei kaikki, mutta yleisesti. Ja tietysti vaatii aikuista riita- yms. vaikeampien tilanteiden selvittelyyn. En vaan mitenkään ymmärrä tuota tapaa nolata. Jos se on 99,9999% mielestä noloa, eikä hauskaa.
Mä oon Oona, tehtäskö töitä yhessä?
"Äläs nyt Oona ole niin negatiivinen! Otat tuosta noin marakassin ja ihan omin sanoin kerrot mikä on voimaeläimesi ja muista sitten se liike ja ääni kanssa. Reippaasti nyt vaan!" (Teennäisen tekopirteällä äänellä lässyttäen ja hihasta kiskoen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläkin uhalla, että joku tunnistaa minut tai entisen työpaikkani! Tämä kammottava tutustumisleikki muutaman vuoden takaa on pakko kertoa! Liittyi kuulemma myös firman arvoihin ja arvostamiseen blaa blaa.
Meitä oli n. 40 henkilöä neljästä eri osastosta "virkistyspäivillä". Emme juuri koskaan nähneet toisiamme.
Leikissä jokaiselle arvottiin sairaus, vamma tai ominaisuus. Sitten menimme kaikki yhdessä melko pieneen saunarakennukseen, ja piti teeskennellä, että talo on tulessa. Kaikkien piti tietysti "pelastautua" mutta tutustumalla toisiin ja heidän vajavaisuuksiin. Esim. sokea piti ohjata ulos vaikka itsellä puuttui toinen käsi.
Siis aivan järkyttävän TYPERÄÄ!
Miten ihmiset reagoi? Miten kävi ryhmähengelle?
Meidän kuuden hengen "tiimistä" viisi otti lopputilin kahden seuraavan vuoden sisällä. Mutta ei liittynyt tämä typerä leikki siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi työntekijöiden pitäisi "tutustua toisiinsa" ja tietää toistensa yksityisasioita? Nimi lukee rintakyltissä ja tarkoitus on tehdä töitä yhdessä eikä seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Ponileikki niin että miehet ovat poneja ja naiset ratsastavat.
Alasti. Firma kustantaa kortsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ei koskaan mikään miellytä, mutta jos "leikki" ei sisällä nolaamista, fyysistä suorittamista tms, se on useimpien mielestä varmaan ihan ok.
Meillä oli kerran tykypäivä, jossa päivä oli asiaohjelmaa ja kehittämistä yms. Meillä oli tiimissä paljon uusia henkilöitä. Päivä aloitettiin siksi ns. tutustumisella. Kokoussalin lattia oli kuvitteellinen Suomen kartta. Kaikkien piti levittäytyä kartalle sellaiseen kohtaan, jossa itselle on tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut hakeutumiseen alalle tai ihan vaan vaikuttanut sinuun ihmisenä. Ei tarvinnut olla mikään tietty mullistava tapahtuma, vaan saattoi vaikka sanoa että olen viettänyt paikassa y kesät ja se sai kiinnostukseni aiheeseen x heräämään. Toki joillain oli myös mullistavia tapahtumia.
Oli aika hankala keksiä omaa juttua, mutta siinä kuuli kollegoista ja heidän taustoistaan mielenkiintoisia asioita. Ei jäänyt traumoja.
Tuo ei kuulosta kovin pahalta. Ja jättää aika paljon tilaa, että mitä/miten henkilökohtaista haluaa kertoa itsestään. Itse voisin tykätä jostain (mahdollisesti työhön tai johonkin muuhun yhdistävään tekijään liittyvästä) tietovisasta. Kilpailtaisiin pareittain/pienissä ryhmissä. Kysymyksiin voisi liittää huumoria, ettei menisi liian totiseksi. Mutta ei tästäkään varmaan kaikki tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää letkajenkkaletka ja pomppikaa työpaikan kaikki tilat läpi silleen.
Alasti. Firma kustantaa kortsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset arvaa silmät peitettynä ,, imemällä kenen kulli ja miehet nuolemalla kenen pillu.Sitten kaikki köyrii toisia,kiva leikki jo antiikinajoilta.
Mites kaikki LBQTHIV jne. eli heti seksuaalista syrjintää, potkut pomolle
Tuota pitäisi kyllä vielä miettiä,mitenkä homma olisi tasavertaista kaikille,voisko sinne hommatta yllätysvieraat?
VILPITÖN Kysymys AP:lle ja muille TIIMINVETÄJILLE:
Olisiko mahdotonta, että vaan menisitte paikkaan x (ruokaravintola, sauna, baari, keilahalli, oman työpaikan tilat) ja olisitte siellä vapaasti yhdessä?
Miksi ns. tutustumista pitää pakottaa tekemään? Olivat sitten leikkejä tai jotain muuta hölmöä.
Muutaman tunnin pakollinen yhdessä olo (vielä) tuntemattomien ihmisten kanssa ei auta oppimaan nimiä tai tuntemaan toisiaan. Kaikki suhteet työpaikalla kehittyvät sitä työtä tehdessä ja siellä itse työpaikalla.
Minä voin heitellä Matille palloa ja kertoa, että tykkään kissoista ja syön suklaata, ei mitenkään auta tähän. Ainoastaan ketuttaa ja vaivaannuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sellainen leikki, että jokainen kertoi nimensä ja sen, miten pitkään oli ollut ko. firmassa töissä. Uusi team leader tosin esitti, että "jokainen kertoo itsestään jotain, mitä muut eivät tiedä", mutta kun Rami aloitti lyhyesti, niin me muut jatkettiin siitä ja viimeinen eli Tellu kysyi, että nytkö voidaan mennä töihin.
"Minä olen Seppo Seepra ja tykkään sateesta" "Minä olen Onni Orava ja tykkään orvokeista"
Tsissus ne leikit on hirveitä hyi!
Vierailija kirjoitti:
Sekasauna alasti ja toistensa hierontaa aromaattisillä öljyillä. Siinä samalla voi rupatella ja kertoa elämäntarinansa. Varaisin tälle jonkun ison huvilan kokonaiseksi viikonlopuksi.
Tuohon viellä klassinen klonkku peli. Tuon ryhmäytymispäivän jälkeen voipi työkaverin silmiin katsominen olla vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ei koskaan mikään miellytä, mutta jos "leikki" ei sisällä nolaamista, fyysistä suorittamista tms, se on useimpien mielestä varmaan ihan ok.
Meillä oli kerran tykypäivä, jossa päivä oli asiaohjelmaa ja kehittämistä yms. Meillä oli tiimissä paljon uusia henkilöitä. Päivä aloitettiin siksi ns. tutustumisella. Kokoussalin lattia oli kuvitteellinen Suomen kartta. Kaikkien piti levittäytyä kartalle sellaiseen kohtaan, jossa itselle on tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut hakeutumiseen alalle tai ihan vaan vaikuttanut sinuun ihmisenä. Ei tarvinnut olla mikään tietty mullistava tapahtuma, vaan saattoi vaikka sanoa että olen viettänyt paikassa y kesät ja se sai kiinnostukseni aiheeseen x heräämään. Toki joillain oli myös mullistavia tapahtumia.
Oli aika hankala keksiä omaa juttua, mutta siinä kuuli kollegoista ja heidän taustoistaan mielenkiintoisia asioita. Ei jäänyt traumoja.
Miksi kenenkään työkaverin pitäisi tietää, milää paikkakunnalla joku on viettänyt kesänsä lapsena tai menettänyt neitsyytensä? Mitä tuollaiset asiat kuuluvat kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi työntekijöiden pitäisi "tutustua toisiinsa" ja tietää toistensa yksityisasioita? Nimi lukee rintakyltissä ja tarkoitus on tehdä töitä yhdessä eikä seurustella.
Itse tykkään seurustella töissäkin. Pitäisi kyllä ottaa huomioon tuo, että ihmiset ovat tässäkin asiassa erilaisia. Itse en halua kertoa tuntemattomille tai puolitutuille henkilökohtaisia asioitani. Toiset taas kertoo ensitapaamisella koko elämäntarinansa.
Mutta kun aina on joukossa se yks Marja-Liisa 50v. joka tykkää "hullutella ja hassutella" ja joka väen vängällä haluaa nostattaa ryhmähenkeä hassun hauskoilla leikeillä :))