Yksin kotona pari päivää ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, ahdistaa
Kyllä voi aikuinen ihminen olla naurettavassa tilanteessa. Tosiaan, en ole yli kuuteen vuoteen viettänyt yhden yhtä yötä yksin. Nyt mies ja lapsi lähtevät toiselle paikkakunnalle kahdeksi yöksi ja minä jään kotiin, sillä vauva syntyy ensi maanantaina niin en tässä vaiheessa lähde reissaamaan enää, muuten olisin lähtenyt mukaan.
Olin jo eilen todella stressaantunut ja hermostunut kun mietin yksin kotiin jäämistä. Tämä ongelma on alkanut jo nuorempana, teininä minulla oli tapana nukkua lapsuudenkodissa olohuoneessa kun tunsin oloni yksinäiseksi omassa huoneessa ollessa. En myös päivisin viettänyt omassa huoneessa juuri ollenkaan aikaa, olin aina keittiössä tai olkkarissa jonkun muun seurana.
Mitähän tekemistä sitä keksisi yksin? Mihinkään en viitsi lähteä kun kävellessä supistaa niin kovasti ja muutenkin väsyttää. Kai se on katsottava leffoja ja luettava kirjoja.
Kommentit (47)
onko ystävää, joka voisi vaikka vain poiketa kahville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertin elämä on raskasta.
Tässä mielessä kyllä! Introvertit usein voivottelevat (varmaankin ihan syystä) miten maailma on tehty ekstroverteille ja kokevat monet asiat raskaaksi, mutta ekstroverteilla on nämä omat ongelmat sitten. AP
Kyllä. Itse introverttinä ahdistun myös kovasti, kun joudun kestämään äänekkäitä ihmisiä kerran kuudessa vuodessa.
1) et ole valmis äidiksi
2) vauva voi syntyä, kun he ovat poissa.
Mutta provohan tämä.
Vierailija kirjoitti:
1) et ole valmis äidiksi
2) vauva voi syntyä, kun he ovat poissa.
Mutta provohan tämä.
Olen jo äiti ja TIETYSTI VOI, se ajankohta ei ollut tässä oleellisin asia. AP
Onneksi olen aina viihtynyt yksin ja jopa tarvitsen joskus aikaa ihan yksi möllöttämiseen. Minusta on tosi tärkeää pärjätä yksin itsensä kanssa
Nauti yksinolosta. Tee kasvo-, käsi-, jalkahoito. Osta hyvää jäätelöä tai leivos , juo rauhassa kahvia tai teetä. Lue kirjaa tai naistenlehteä.( Siivoa, leivo@kokkaa jos et osaa vain olla) Tätä hetkeä tulet kaipaamaan, kun vauva- arki alkaa...
Tykkään tosi paljon olla yksin kotona. Katson elokuvia, luen kirjoja, ehkä siivoankin ja puuhailen mitä nyt huvittaa. Mutta vähän nolottaa, että edelleen nelikymppisenä pelkään olla yksin kotona pimeällä. En ole ikinä asunut yksin vaan opiskellessa kämppiksen ja myöhemmin tulevan aviomieheni kanssa, ehkä siksi ei ole tullut totuttua pimeään yksinäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia aikuisella tuollainen. Huolettaa todella paljon pienten lasten puolesta.
No ei olekaan ja sen takia tämän aloituksen teinkin, en muuten vaan. Tarkoitus oli etsiä vertaistukea tai jotakin ideoita miten tätä ongelmaa voisi työstää. AP
Ohje olisi, että opettele olemaan yksinään. Älä ainakaan tee lapsia!
Mutta se juna meni jo tuollainen lähesriippuvainen äiti tekee lapsille hallaa. Ja miehesikin tn jättää sinut lasten synnyttyä, ehkä jo torstaina. Ongelmaisten ihmisten ei pitäisi lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) et ole valmis äidiksi
2) vauva voi syntyä, kun he ovat poissa.
Mutta provohan tämä.
Olen jo äiti ja TIETYSTI VOI, se ajankohta ei ollut tässä oleellisin asia. AP
Niin, mutta et ole valmis äidiksi.
No ei ole normaalia. Get some help.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos yksin olo ahdistaa oli raskaana tai ei. Kannattaisi hakea yksin olon ongelmaan apua, ettet siirrä ahdistusta seuraavaan sukupolveen.
On se ihan normaalia, että jos ei ole vuosikausiin ollut yksin, se tuntuu alkuun epämiellyttävältä. Todennäköisesti viikossa parissa ap tottuisi siihen ilman apujakin.
Ongelma on ollut lapsesta saakka, jolloin nukkui sohvalla ahdistuksen takia. Ei ole millään tavalla normaalia, vaan läheisriippuvaista ja pakko-oireista.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Get some help.
Ei tietenkään ole ja senpä takia kirjoittelen tänne. Mutta kiitos nollasisältöisestä viestistäsi. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Get some help.
Ei tietenkään ole ja senpä takia kirjoittelen tänne. Mutta kiitos nollasisältöisestä viestistäsi. AP
Siinä oli 100% sisältö: get some help. Suomeksi se tarkoittaa, että hae apua. Eli heti synnärillä otat tämän puheeksi, haet apua perheneuvolasta tai ensikodista. Iso vaara, että ripustaudut lapsiisi ja käytät heitä omien ongelmiesi peittämiseen. Terapiaa yksityiseltä myös.
Oliko se yhteinen päätös, että muu perhe lähtee ja sinä jäät kotiin valmistautumaan itseksesi loppuviikoksi?
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertin elämä on raskasta.
Itse introvertti ja kai jonkinverran ekstrovertti, mutta en näe tuossa sit ongelmana.
Itselle kävi ahdistus pienten lasten kanssa, koska omassa elämässä ollut raskaita kokemuksia ja menetyksiä. En tajunnut, että ne vaikuttivat. Vasta psykologin sanat auttoivat tajuamaan ja tiedostamaan sen.
Hei ihan oikeesti. Itse olen 39-vuotias yksinasuva lapseton. Mietipä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko se yhteinen päätös, että muu perhe lähtee ja sinä jäät kotiin valmistautumaan itseksesi loppuviikoksi?
Oli, menevät katsomaan uutta asuntoa meille eli varsinaisesti hupireissu ei ole kyseessä. Jos raskaus ei olisi näin pitkällä niin oltaisiin menty yhdessä tai lapsi olisi voinut jäädä kotiin, nyt näin päin. AP
En ymmärrä miksi lähtee nyt kun oot raskaana niin jonnekin. Oiot vaan huolissasi jos vauva alkaa syntymään tai tulee jotain häikkää. Ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Hei ihan oikeesti. Itse olen 39-vuotias yksinasuva lapseton. Mietipä siitä.
No esim. minä olen 49-vuotias yksinasuva lapseton. En vastaavasti osaisi elää keskellä monilapsista perhearkea. Se on tottumiskysymys.
On se ihan normaalia, että jos ei ole vuosikausiin ollut yksin, se tuntuu alkuun epämiellyttävältä. Todennäköisesti viikossa parissa ap tottuisi siihen ilman apujakin.