Lue keskustelun säännöt.
Yksin kotona pari päivää ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, ahdistaa
15.05.2024 |
Kyllä voi aikuinen ihminen olla naurettavassa tilanteessa. Tosiaan, en ole yli kuuteen vuoteen viettänyt yhden yhtä yötä yksin. Nyt mies ja lapsi lähtevät toiselle paikkakunnalle kahdeksi yöksi ja minä jään kotiin, sillä vauva syntyy ensi maanantaina niin en tässä vaiheessa lähde reissaamaan enää, muuten olisin lähtenyt mukaan.
Olin jo eilen todella stressaantunut ja hermostunut kun mietin yksin kotiin jäämistä. Tämä ongelma on alkanut jo nuorempana, teininä minulla oli tapana nukkua lapsuudenkodissa olohuoneessa kun tunsin oloni yksinäiseksi omassa huoneessa ollessa. En myös päivisin viettänyt omassa huoneessa juuri ollenkaan aikaa, olin aina keittiössä tai olkkarissa jonkun muun seurana.
Mitähän tekemistä sitä keksisi yksin? Mihinkään en viitsi lähteä kun kävellessä supistaa niin kovasti ja muutenkin väsyttää. Kai se on katsottava leffoja ja luettava kirjoja.
Kommentit (47)
Onko tarvikekassi valmiina sairaalaanmenoa varten? Onko rintapumppu kunnossa? Monesti mairoa pulppuaa liikaa ennen kuin sen tuotanto tasaantuu? Onko kaikki vauvan tarvikkeet ostettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama juttu nyt alkuviikosta, stressasin etukäteen mutta hyvin on mennyt! Mies tulee jo illalla kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia aikuisella tuollainen. Huolettaa todella paljon pienten lasten puolesta.
No ei olekaan ja sen takia tämän aloituksen teinkin, en muuten vaan. Tarkoitus oli etsiä vertaistukea tai jotakin ideoita miten tätä ongelmaa voisi työstää. AP
Harjoittelemalla ja käymällä läpi syitä, jotka johtivat tuohon. Suremalla surtavat ja kehittämällä uusia olemisen tapoja. Jatkossa opettelet olemaan yksinkin ihan systemaattisesti ja nauttimaan siitä, ettet ripustaudu lapsiisi. Se on heille raskas taakka.
Nauti rauhasta ja hiljaisuudesta, koska menoa ja meininkiå riittää synnytyksen jälkeen. Ruokien valmistus on hyvä idea, koska kahden lapsen kanssa tahtoo äidin syömiset muuten jäädä heikoille, kun imetys ja vauvanhoito vie alussa valtavasti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tarvikekassi valmiina sairaalaanmenoa varten? Onko rintapumppu kunnossa? Monesti mairoa pulppuaa liikaa ennen kuin sen tuotanto tasaantuu? Onko kaikki vauvan tarvikkeet ostettu?
Miten nämä liittyy aloitukseen? Luulisi että toisen lapsen syntymän kynnyksellä nämä olisi jo kunnossa. Tai etteivät vaikuttaisi yksiolon pelkona.
Toisaalta, mitäpä minä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas elinehto olla /saada olla yksin. Kodinhoitoa riittää.musaa,nukkumista, jalkahoitoa yms itseni hoitoa, oleilua, katselen vaikka maisemia, rauhoitun ,mietin, voi soittaa jollekin, käyn läpi valokuvia,muistojen laatikkoa( joss vuosien saatossa tulleita kausikortteja. Nukun vain ja aina yksin oma huone pitää olla,, alasti, viileä, saa levitellä raajansa miten tahtoo, toisen hengityskin häiritsee saati jos kuorsaa. oman tuoksuiset vuodevaatteet. Voihan sitä kutsua jonkun syömään/kahville, ulkoile jos maha ei ongelmana,, just ne omat lenkkikierrokset mihin aikan vaan. Lempiruokaani, herkuttelua, omia kivoja tv ohjelmia,, ruuan tekoa jemmaan pakastimen,, leipomista jemmaan... Aika loppuu kesken.
Sulla voi olla jokin pieni fiksaatio tuossa yksinolon välttämisessä. Varhaislapsuuden alitajuntainen muistijälki. Vauvakutsuun ei vastattu tai myöhemmöllä iällä jokin yksinjäämiseen liittyvä pienikin asia joka syöpyi alitajuntaan. Vaikka ei mitään vakvaa,mutta olet säikähtänyt-missä äiti on- vaikka olisi ulkona ripustamassa pyykkiä vain. Tai aikaisemmasta elämästä jotain muistijälkeä. Oma minäkuva,mutta jokin riippuvuus muista jota kannattaisi selventää ja selvitellä. Kun taasen sanotaan -jokainen tarvitsee oikein sitä yksinoloa, se tekee hyvää. Ihan vaikka tunti pv:ssä tai enemmänkin viikonloppuisin,omia lomia ja eritoten avioerossa, ettei heti takerru uuteen. Löydä itsesi kun olet yksin, tutustu itseesi.
Nuorena mulla oli tollasta. Oliko sullakin tosi hallitseva ja kontrolloiva äiti? Jos tein jotain omaa juttua, hän keskeytti aina ja tarvitsi avuksi. En aikuisena osannut olla enää yksin tai aloittaa juuei mitään. Keskusteluapu auttoi.