Muita, joilla on epamaarainen epamiellyttava tunne siita, etta on ehka joutunut seks. hyvaksikayton kohteeksi joskus lapsena??

kun mietin omaa suhtautumistani ja halujani seksin suhteen nykyään!



En kuitenkaan muista tai teidä mitään.

Ja nyt raskaana ollessa se tunne on vain vahvistunut. Monet unettomat yöt olen asiaa miettien valvonut. En muista mitään ja toisaalta en halua muistaakkaan, mutta aavistus ja tunne siitä, että jotain on tapahtunut, kun olen ollut lapsi on selittämättömän vahva. Miehelle olen tunteistani ja ajatuksistani puhunut, mutta en muille.



Minulla on vajaa 2-vuotias tyttö ja en halua viedä häntä muutamille lähisukulaisilleni hoitoon juuri tästä samaisesta syystä. Yksi näistä sukulaisista on isäni ja hänen uusi vaimonsa.



Rankkaa ja surullista..

Psykologiassa tunnetaan myös ilmiö, jossa ihminen voi ahdistuksessaan kehittää itselleen aidon tuntuisia muistoja mm. seksuaalisesta ahdistelusta.

Useimmiten estynyt seksuaalisuus johtuu kotona opituista seksuaalimalleista, jopa ihan varhaislapsuudessa saaduista kommenteista. (Suosittelen lukemaan: Harville Hendrix " Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu" ).

Olen tutustunut aikuisella iällä seksuaalisen hyväksikäytön problematiikkaan ammattini puolesta. Olen kauhukseni muistanut tällaisia juttuja/huomannut itsessäni seuraavia piirteitä:

- kun kuulen, että lasta on käytetty seksuaalisesti hyväkseen, ensimmäinen spontaani välähdys on " No, onko se nyt niin vakavaa" Kuvitelkaa!! SIis ihan hirveetä!



- kun joku puhuu seksistä tai siihen liittyvistä ongelmista, mua rupee aina naurattamaan



- muistan, että pienenä olen kuljeskellut usein alasti, pyrkinyt riisuuntumaan kavereiden edessä, leikkinyt pimppileikkejä kavereiden kanssa..



Mitä sanotte?? ap

Pitänee lukea tuo kirja. Olen nimittäin miettinyt tätäkin vaihtoehtoa, että jospas mitään ei olekkaan tapahtunut vaan olen kehittänyt itse tunteen johtuen kaikesta muusta kurjasta, mitä lapsuudessa tapahtui. Nykyinen elämäni on todella onnellista ja tasapainoista.



Lapsuuden kodissani oli seksuaalisuus käsittämättömän avointa. Ja siis nimen omaan isäni suhtautuminen seksiin oli omituista ja jopa julkeaa.



Olen joskus miettinyt, että pitäisikö mennä jonnekkin ammattiihmiselle keskustelemaan ja aukaisemaan lapsuuden solmuja. Vaikka en millään lailla masentunut tai rikki olekkaan niin jollain lailla silti koen lapsuuden rasittavan elämääni. Ja, kun ei tiedä onko jotain todella tapahtunut vai ei.



t. Olikohan 4

Minä en ole tutustunut liiemmin psykologiaan, mutta minä en itse voi allekirjoittaa yhtään mainitsemaasi kohtaa.



t. 4 ja 7

Onko muilla mielipiteitä, ammattilaisia paikalla?

Nyt olen taas raskaana ja välillä tulee ihan ahdistuskohtauksia, varsinkin suihkussa ja ällöttää jos edes oma rakas mies koskee:(

Sanoisin, että olet mahdollisesti saatanut kokea isäsi suhtautumisen seksiin hämmentävänä ja loukkaavana. seksihän on asia joka vaatii kypsymistä ja lasten pitäisi rauhassa saada kasvaa siihen. vanhempien tehtävä ei ole herätellä lastensa seksuaalisuutta vaan antaa vastauksia lasten itsensä esittämiin kysymyksiin sitä mukaa kun niitä esitetään. Seksi on jokaisen oma asia ja kuuluu aikuisuuteen. suosittelisin, että juttelisit jonkun kanssa asiasta, samoin te muut jotka epäilette jotakin.