Yritykset ovat unohtaneet sosiaalisen vastuun
Eli sen, että yritystoiminnalla on myös yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen työskentelyn tehtävä ja velvollisuus. Yritysten kuuluu luoda arvoa kaikille, ei pelkästään omistavalle luokalle.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrityksillä olisi erityinen sosiaalinen vastuu? Onko jokaisella ihmiselläkin sosiaalinen vastuu? Miten tämä sosiaalinen vastuu näkyisi niin yritysten kuin ihmisten tekemisissä?
Näkyisi ehkä siten että huomioidaan kaikki toimijat joihin päätökset vaikuttaa edes jossakin määrin eikä ajeta vain täysillä omaa etua. Joskus jopa häikäilemättömästikin.
Oletko itse pyytänyt työnantajaasi alentamaan palkkaasi vai ajatko häikäilemättä omaa etuasi? Pitäisikö meidän firman jättää esimerkiksi mainoskampanja tekemättä, että kilpailija ei ehken menetä omaa myyntiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse.
Muista tuo, kun yritykset menee konkkaan ihmisten lopettaessa kuluttamisen. Kukaan ei ole yrityksille tai yrittäjille mitään velkaa.
Oikea sankari on yrittäjä, joka panee oman perseensä peliin oikeassa maailmassa. Se panee ideansa oikeiden markkinoiden testattavaksi.
Oikea sankari ottaa riskin, että omat rahat loppuvat, vaimo jättää ja itse rakentama omakotitalo myydään huutokaupassa pilkkahintaan ex-vaimon isomunaiselle rakastajalle. Totta kai pelkurin on paljon helpompaa elää mielikuvitusmaailmassa tappelemassa mielikuvitusrahoista.
Mutta yrittäjä ottaa riskin rikastuakseen, joten nimitys sankari on ihan liikaa.
Sankariksi tullaan muita pelastamalla, eikä riskien ottamisesta oman edun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrityksillä olisi erityinen sosiaalinen vastuu? Onko jokaisella ihmiselläkin sosiaalinen vastuu? Miten tämä sosiaalinen vastuu näkyisi niin yritysten kuin ihmisten tekemisissä?
Ilman valtiota ja ihmisiä ei olisi mitään yrityksiä. Ennen vanhat patruunat järjesti työntekijöille hyvät oltavat, koska se paranti yrityksen kyvykkyyttä ja toi kasvua. Nykyään revitään kaikki irti työntekijöistä ja mitään kasvua ei tule.
Patruunat järjesti, koska siten saivat itselleen työntekijöitä. Miksi nykyään yritys rakentaisi taloja ja asuntoja, kun liki jokaisen työpaikan läheisyydessä on valinnanvaraa? Ihmisten elintaso parantunut, niin moniko haluaisi asua työnantajan vuokra-asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain moraalinen, ei juridinen velvoite. Lain mukaan (osake)yhtiön tehtävä on vain tuottaa voittoa.
Mutta työntekijän velvollisuus ei ole tuottaa sitä tulosta liian pienellä palkalla ja oman jaksamisen kustannuksella. Tätä työnantajat eivät tunnu muistavan, kun hokevat tuota mantraansa.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko palkka tilille? Teen töitä kaksi viikkoa ja saan siitä palkan. Ja me ollaan sujut.
Työnantajan pitäisi tyydyttää kaikki ihmisen tarpeet? Annan sen työpanokseni sen 7,5h päivässä ja saan siitä palkan. Se mikä on tärkeää on tämän ajan ulkopuolella. Läheiset, harrastukset, ystävät, jne.
Työpaikka ei ole sosiaalitoimisto, kaverikerho, jne. Olet siellä vain tekijä numero 1234.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrityksillä olisi erityinen sosiaalinen vastuu? Onko jokaisella ihmiselläkin sosiaalinen vastuu? Miten tämä sosiaalinen vastuu näkyisi niin yritysten kuin ihmisten tekemisissä?
Näkyisi ehkä siten että huomioidaan kaikki toimijat joihin päätökset vaikuttaa edes jossakin määrin eikä ajeta vain täysillä omaa etua. Joskus jopa häikäilemättömästikin.
Yrittäjän etu on minunkin etu. Mitä paremmin sillä menee, sitä paremmin hän pystyy minut työllistämään. Esim Kirsi Paakkanen kiersi yrityksensä toimipisteitä ja sanoi että joudun lomauttamaan teidät, jos ette saa myyntiä kasvamaan. Miksi itse ole Kirsin asemassa? Koska olet pelkuri.
Työntekijän ja ympäröivän yhteiskunnan etu on myös työnantajan etu. Ymmärrän, ettet sinä ymmärrä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain moraalinen, ei juridinen velvoite. Lain mukaan (osake)yhtiön tehtävä on vain tuottaa voittoa.
Mutta työntekijän velvollisuus ei ole tuottaa sitä tulosta liian pienellä palkalla ja oman jaksamisen kustannuksella. Tätä työnantajat eivät tunnu muistavan, kun hokevat tuota mantraansa.
Se oma työhyvinvointi on yksin yrityksen vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse.
Muista tuo, kun yritykset menee konkkaan ihmisten lopettaessa kuluttamisen. Kukaan ei ole yrityksille tai yrittäjille mitään velkaa.
Oikea sankari on yrittäjä, joka panee oman perseensä peliin oikeassa maailmassa. Se panee ideansa oikeiden markkinoiden testattavaksi.
Oikea sankari ottaa riskin, että omat rahat loppuvat, vaimo jättää ja itse rakentama omakotitalo myydään huutokaupassa pilkkahintaan ex-vaimon isomunaiselle rakastajalle. Totta kai pelkurin on paljon helpompaa elää mielikuvitusmaailmassa tappelemassa mielikuvitusrahoista.
Mutta yrittäjä ottaa riskin rik
Tosikko.
Muistapa AP ensin oma sosiaalinen vastuusi.
Maksatko tuotteista sellaisen hinnan, että siitä jää kunnon palkka maksettavaksi työntekijöille? Jos et, niin yritys ei siihen asiaan voi juurikaan vaikuttaa.
Käsittämättömän monella palstalaisella on aivan ristiriitaiset vaatimukset palkkatason ja muiden etujen suhteen, riippuen siitä puhutaanko tuotteiden hinnoista (= muille maksettava palkka) vai työehtosopimuksista (= itselle maksettava palkka).
Vierailija kirjoitti:
Muistapa AP ensin oma sosiaalinen vastuusi.
Maksatko tuotteista sellaisen hinnan, että siitä jää kunnon palkka maksettavaksi työntekijöille? Jos et, niin yritys ei siihen asiaan voi juurikaan vaikuttaa.
Käsittämättömän monella palstalaisella on aivan ristiriitaiset vaatimukset palkkatason ja muiden etujen suhteen, riippuen siitä puhutaanko tuotteiden hinnoista (= muille maksettava palkka) vai työehtosopimuksista (= itselle maksettava palkka).
Vastaus kysymykseesi on kyllä. Toivoisin että yritykset myös oikeasti maksaisi sen palkan sille työntekijälle eikä tunkisi rahojani vaan suoraan omaan takataskuunsa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain moraalinen, ei juridinen velvoite. Lain mukaan (osake)yhtiön tehtävä on vain tuottaa voittoa.
Mutta työntekijän velvollisuus ei ole tuottaa sitä tulosta liian pienellä palkalla ja oman jaksamisen kustannuksella. Tätä työnantajat eivät tunnu muistavan, kun hokevat tuota mantraansa.
Niin, onko minun tehtäväni myydä oma osaamiseni halvalla vaan sen takia, että osakkeenomistajat saa kuoria kerman päältä?
Nythän on tullut niitä ESG-säännöksiä jotka ohjaavat kantamaan sosiaalista vastuuta tietyllä tavalla, ei niin että sillä olisi käytännön merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain moraalinen, ei juridinen velvoite. Lain mukaan (osake)yhtiön tehtävä on vain tuottaa voittoa.
Mutta työntekijän velvollisuus ei ole tuottaa sitä tulosta liian pienellä palkalla ja oman jaksamisen kustannuksella. Tätä työnantajat eivät tunnu muistavan, kun hokevat tuota mantraansa.
Työntekijä voi seistä piiska kourassa vaatimassa paljon tekemättä itse mitään esim oman jaksamisen eteen?
Vierailija kirjoitti:
Muistapa AP ensin oma sosiaalinen vastuusi.
Maksatko tuotteista sellaisen hinnan, että siitä jää kunnon palkka maksettavaksi työntekijöille? Jos et, niin yritys ei siihen asiaan voi juurikaan vaikuttaa.
Käsittämättömän monella palstalaisella on aivan ristiriitaiset vaatimukset palkkatason ja muiden etujen suhteen, riippuen siitä puhutaanko tuotteiden hinnoista (= muille maksettava palkka) vai työehtosopimuksista (= itselle maksettava palkka).
En ole ap, mutta itse en tilaile kiinalaisista tai muistakaan ulkomaisista verkkokaupoista tavaraa vaan ostan se täältä kotimaasta lukuunottamatta satunnaisia ostoksia satunnaisilla ulkomaanmatkoilla.
Osakeyhtiöt maksavat yhteisöveroa 20% tuloksestaan. Eikös siinä ole ihan tarpeeksi sosiaalista vastuunkantoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistapa AP ensin oma sosiaalinen vastuusi.
Maksatko tuotteista sellaisen hinnan, että siitä jää kunnon palkka maksettavaksi työntekijöille? Jos et, niin yritys ei siihen asiaan voi juurikaan vaikuttaa.
Käsittämättömän monella palstalaisella on aivan ristiriitaiset vaatimukset palkkatason ja muiden etujen suhteen, riippuen siitä puhutaanko tuotteiden hinnoista (= muille maksettava palkka) vai työehtosopimuksista (= itselle maksettava palkka).
Vastaus kysymykseesi on kyllä. Toivoisin että yritykset myös oikeasti maksaisi sen palkan sille työntekijälle eikä tunkisi rahojani vaan suoraan omaan takataskuunsa.
-ap
Minä ainakin saan kahden viikon välein tilille sen palkan, jonka olen itselleni neuvotellut. Saan pitää myös lomani+ muita vapaapäiviä, saan liikuntaedun, työterveyspalvelut, jne.
Vierailija kirjoitti:
Osakeyhtiöt maksavat yhteisöveroa 20% tuloksestaan. Eikös siinä ole ihan tarpeeksi sosiaalista vastuunkantoa?
No ei se kyllä ole. Kiva kun kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain moraalinen, ei juridinen velvoite. Lain mukaan (osake)yhtiön tehtävä on vain tuottaa voittoa.
Mutta työntekijän velvollisuus ei ole tuottaa sitä tulosta liian pienellä palkalla ja oman jaksamisen kustannuksella. Tätä työnantajat eivät tunnu muistavan, kun hokevat tuota mantraansa.
Se oma työhyvinvointi on yksin yrityksen vastuulla?
Sanoinko niin? Työhyvinvointi on yrityksen vastuulla. Tuppaa vaan oleva trendinä se, että työntekijöitä vähennetään, vaikka työmäärä ei vähene. Aika ei riitä tekemään annettuja töitä, kasvattaako se mielestäsi firman tuottavuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse.
Muista tuo, kun yritykset menee konkkaan ihmisten lopettaessa kuluttamisen. Kukaan ei ole yrityksille tai yrittäjille mitään velkaa.
Oikea sankari on yrittäjä, joka panee oman perseensä peliin oikeassa maailmassa. Se panee ideansa oikeiden markkinoiden testattavaksi.
Oikea sankari ottaa riskin, että omat rahat loppuvat, vaimo jättää ja itse rakentama omakotitalo myydään huutokaupassa pilkkahintaan ex-vaimon isomunaiselle rakastajalle. Totta kai pelkurin on paljon helpompaa elää mielikuvitusmaailmassa tappelemassa mielikuvitusrahoista.
Todellinen sankari hoitaa asiansa niin, että taloa ei myydä ja anneta 50% erossa. Itse olen yrittäjä ja olen omaisuuteni kerännyt ennen vaimoa ja on tiukka avioehto. Se mikä on minun ja itse rakennettua, niin se pysyy minulla. Niin paljon olen tehnyt oman unelman eteen duunia, että se unelma pysyy omissa nimissä ilman jakoa. Jos vaimo ei olis suostunut avioehtoon, niin en olis naimisissa. Eikä se ole epäreilua. Olen omaisuuteni tehnyt ennen tätä ihmistä, kun tuli elämääni.
Tuliko palkka tilille? Teen töitä kaksi viikkoa ja saan siitä palkan. Ja me ollaan sujut.