Mies ei anna tilaa reagoida, hänellä on kuitenkin aina syy ja oikeus siihen
Olimme lähdössä autolla asioille. Minulla oli jäänyt takapenkille myytävänä olevia tavaroita takapenkille joita mies alkoi nostella tympääntyneenä autosta ulos jättäen ne pihalle vaikka olimme juuri todenneet että kohta sataa vettä. Sanoin ettei niitä voi siihen jättää koska menevät sateesta pilalle. Mies suuttui ja lähti omalla autolla, jättäen minut ja lapset siihen. Ajoin sitten perässä lasten kanssa. Juttelin miehelle että hänen suuttuminen tuntui pahalle ja välitti minulle niin kuin en olisi saanut sanoa mitä sanoin. Mies suuttui edelleen että miksi jatkan ja että lähti omalla autolla vain koska oli kiire, ei kuulema mielenosoituksena siitä mitä sanoin. Kuitenkin suuttui vain lisää kun kerroin että itselleni tilanne välittyi sellaisena etten olisi saanut reagoida mitään kun Mies jättää tavaroitani sään armoille. Mies sanoi koko ajan tylysti, mitä vielä jatkat, lähden kohta tästäkin jos jatkat, ei kiinnosta vittuakaan yms..edelleen tuli olo että minä en saa sanoa mitään, enkä reagoida mihinkään ja Mies saa suuttua kaikesta mitä ilmaisen.
Kerroin miehelle että mulle tuli tuosta olo että minulla ei ole samanlaista tilaa ja oikeutta ilmaista itseäni kun siitä suututaan ja vielä puolustellaan sellaista. Mutta voin kyllä kuvitella miten olisi osat menneet jos minä olisin nostellut miehen myynnissä olevia tavaroita ulos vesi sateeseen.. silloin Mies olisi varmasti saanut olla mulle vihainen. Mutta nyt kun minä vain sanoin miehelle että ei niitä voi tuohon jättää, kun nostelee ulos, Mies saa siinäkin osassa olla vihainen.
Tuon tyylisiä suuttumis tilanteita on ollut niin usein että minulla ei ole samaa oikeutta ilmaista itseäni... tai että miehellä on oikeus ilmaista itseään samoin jos hän olisi juuri siinä minun osassa.
En tiedä kuvittelenko vain onko tuossa jotain tukalaa...vai pitäisikö minun sietää tuollaisia reaktioita niin kuin Mies väittää?
Kommentit (66)
Sano aina tiukasti vain ei! Älä kysele ja ihmettele. Mies on kuin lapsi. Sano ei niin kuin lapselle ja sitten hiljaa kestät itkupotkuraivarin. Sitten kun mies rauhoittuu niin kysyt rauhallisesti että joko on itkupotkuraivari ohi. Ja ala jo suunnittelemaan eroa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin voit suuttua. Ei sun tarvi jäädä sinne selitteleijäosastolle.
Se vaan voi olla, jos nainenkin kehtaa korottaa ääntään, niin ukolla on oikeus vetää turpiin kun "akka nalkuttaa".
Siihen tuo on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset olette näissä suhteissa? Onko se yksin eläminen niin paha asia?
Tämä.
Kun joku vaan on oltava, joku jonka nyt vain sattui saamaan? Ja meno on sen mukaista..
Mulla ainakin mies oli alkuun ihan unelma. Kun siitä yhtäkkiä muuttu tuollaiseksi niin ei pysty aivot käsittämään ja kai sitä yrittää kaivaa esiin sen miehen mitä se alkuun esitti. Sitten lopulta tajuaa, että ei tule mitään. Riippuu sitten ihmisestä varmaan kauan näitä hämmennys- ja yritysvaiheita kestää. Itse olin ainakin ihan hukassa, että mitä tapahtui ja etsin syytä sille, ihan turhaan. Jos olisi heti ollut tuollainen niin eihän siihen olisi vilkaissut kahta kertaa.
Ovat taitavia kusettamaan useammankin vuoden. Saattavat yltyä väkivaltaisiksikin aivan yllättäen vuosien jälkeen. Suhde on aina riski.
Sanoin miehelle että haluan jutella tuon tilanteen kunnolla läpi. Sanoi ok. Kun sitten yritin jutella, kertoen mikä oli väärin, miltä se tuntui, sanoin että minua ja minun tunteita ei kohdella noin ja kerroin myös että on hyvä huomioida että tällainen tilanne ei ollut ensimmäistä kertaa...Mies sanoi vihaisena että tuossa oli kyse vain siitä että lähti kiireen takia omalla autolla että miksi siitä seuraa tällainen show. Kun yritin kertoa että tässä on kyse myös siitä miten et anna tilaa toiselle reagoida ja miten kohtelet kun kertoo tunteensa sitä kohtaan, totesi vihaisena että hänen ei tarvitse tällaista kuunnella. Ja lopetti juttelun.
Joo tutulta kuulostaa.. Suosittelen kyllä käsittelemään asiat nyt ja lähtemään jos ei suostu tai onnistu. Tai sitten oot samassa veneessä kun minä, että melkeen kymmenen vuotta kattelet hommaa ja sitten vasta tajuat, että eihän tästä tullu omasta yksinyrittämisestä huolimatta mitään.
Kyllähän suhteessa aina on hankalia aikoja, mutta molempien tunteilla pitää olla yhtä paljon painoarvoa eikä niin, että toinen tekee mitä lystää ja toinen joustaa ja yrittää ymmärtää ja keskustella ilman mitään vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin tuttua.
Minulle vierasta. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset olette näissä suhteissa? Onko se yksin eläminen niin paha asia?
Tämä.
Kun joku vaan on oltava, joku jonka nyt vain sattui saamaan? Ja meno on sen mukaista..
Mulla ainakin mies oli alkuun ihan unelma. Kun siitä yhtäkkiä muuttu tuollaiseksi niin ei pysty aivot käsittämään ja kai sitä yrittää kaivaa esiin sen miehen mitä se alkuun esitti. Sitten lopulta tajuaa, että ei tule mitään. Riippuu sitten ihmisestä varmaan kauan näitä hämmennys- ja yritysvaiheita kestää. Itse olin ainakin ihan hukassa, että mitä tapahtui ja etsin syytä sille, ihan turhaan. Jos olisi heti ollut tuollainen niin eihän siihen olisi vilkaissut kahta kertaa.
Jälkeenpäin moni tunnustaa huomanneensa jo suhteen alussa joitakin merkkejä kyllä, rakkauden huumassa ne vain sivuutetaan ja heräillään vasta sitten, kun käytös on jo edennyt pitkälle.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Heippa AP. Mulla samanlainen tilanne. Tosin itse olen jo sisäistänyt, että tämä ei ole oikein ja mies ei muutu vaikka miten yrittäisin asioista puhua. Turhahan se on puhua jos mies ei ota mitään vastaan tai vastuuta käytöksestään vaan räjähtää aina. Kaikki on aina tavalla tai toisella minun syytäni.
Nyt on omalla vastuullani kuinka paljon kidutan itseäni tässä suhteessa. Valmistelen elämääni lähtöön ja kerään voimia eroon, koska tiedän ettei tule olemaan helppoa. Mies tuskin haluaa olla kanssani, mutta ei halua päästä irti asioista joihin pääsee käsiksi minun kauttani. Voi kun olisi olemassa joku (vertais)tukiryhmä ihmisille, jotka yrittävät pyristellä hankalasta suhteesta eroon. Yksin raskasta.
Naisten linja auttaa.
Kuinka kauan mies oli jo siihen mennessä joutunut odottamaan sinua ennen tuota välikohtausta?
Näissä tarinoissa naiset jättävät aina mainitsematta sen kuinka monta tuntia mies on odottanut jo siinä vaiheessa kun hermot menee. Mikään ei ole rasittavampaa kun odottaa ihmistä jolla ei ole mikään kiire mihkään eikä välitä sovituista aikatauluista
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan mies oli jo siihen mennessä joutunut odottamaan sinua ennen tuota välikohtausta?
Näissä tarinoissa naiset jättävät aina mainitsematta sen kuinka monta tuntia mies on odottanut jo siinä vaiheessa kun hermot menee. Mikään ei ole rasittavampaa kun odottaa ihmistä jolla ei ole mikään kiire mihkään eikä välitä sovituista aikatauluista
Ei joutunut odottamaan ollenkaan kun menimme yhtä aikaa autolle josta mies sitten alkoi nostella tavaroita pihalle...
Aloin itkeä kun luin tämän. Olen itse samassa tilanteessa henkisen väkivallan uhrina. Olemme jo iäkkäitä. Uskon että mieheni on sairas. Kävin puhumassa terkkarissa ja sain mielialalääkkeitä joita ilman en selviäisi. Mies ei anna minun tehdä mitään kotona. On tekemässä minusta zombia. Alistaa, yrittää poistaa kaikki virikkeet, en saa edes neuloa. Suuttuu siitäkin. Keittiön ottanut haltuunsa kun jäimme eläkkeelle. Kuolema olisi vapauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei osaa hallita tunteitaan. Älä heti tapahtuneen jälkeen ala kysellä ja ilmaista itseäsi. Vasta kotona kun tilanne on rauhoittunut käydään asioita läpi. Onko miehelle tehty mitään neurologisia tutkimuksia? Kuulostaa siltä että vois hyvin olla nepsy oireita.
Sun pitää ymmärtää että miehellä ei ole niin hyvät sosiaaliset taidot ja tunnetaidot kuin sinulla. Ei ole mitään järkeä vajota miehen tasolle vaan sen takia että joskus toisen käytös suututtaa.
Voi nyt elämä.
Miksi ihmeessä pitää aina vaan ymmärtää ja sietää jos toinen vaan sattuu olemaan mlkku?
Niinpä!
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle että haluan jutella tuon tilanteen kunnolla läpi. Sanoi ok. Kun sitten yritin jutella, kertoen mikä oli väärin, miltä se tuntui, sanoin että minua ja minun tunteita ei kohdella noin ja kerroin myös että on hyvä huomioida että tällainen tilanne ei ollut ensimmäistä kertaa...Mies sanoi vihaisena että tuossa oli kyse vain siitä että lähti kiireen takia omalla autolla että miksi siitä seuraa tällainen show. Kun yritin kertoa että tässä on kyse myös siitä miten et anna tilaa toiselle reagoida ja miten kohtelet kun kertoo tunteensa sitä kohtaan, totesi vihaisena että hänen ei tarvitse tällaista kuunnella. Ja lopetti juttelun.
Niinpä. Tuttu juttu täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset olette näissä suhteissa? Onko se yksin eläminen niin paha asia?
Mies osaa kyllä olla tavattoman ihanakin. Kun esimerkiksi kokkaa minulle viikonloppuna.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sano aina tiukasti vain ei! Älä kysele ja ihmettele. Mies on kuin lapsi. Sano ei niin kuin lapselle ja sitten hiljaa kestät itkupotkuraivarin. Sitten kun mies rauhoittuu niin kysyt rauhallisesti että joko on itkupotkuraivari ohi. Ja ala jo suunnittelemaan eroa.
En osaa. Olen aina ollut konfliktiherkkä. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan mies oli jo siihen mennessä joutunut odottamaan sinua ennen tuota välikohtausta?
Näissä tarinoissa naiset jättävät aina mainitsematta sen kuinka monta tuntia mies on odottanut jo siinä vaiheessa kun hermot menee. Mikään ei ole rasittavampaa kun odottaa ihmistä jolla ei ole mikään kiire mihkään eikä välitä sovituista aikatauluista
No... kieltämättä tunti nyt ainakin.
Ap
mahtaa olla jopa tarinaaki rasittavaempi persoona tuo ap. Ei varmaan voi edes kahvia keittää ilman kahden tunnin monologia ja sanoittamista.
Ihme että on mies sen kans,tai sitten se on beta.
Mies ei niitä ole oppinut, vaikka niitä on yritetty selkeästi ja rauhallisesti selittää. Jos suhteessa toisesta tuntui pahalta toisen toiminta, niin se tulisi ottaa asiallisesti eikä hyvänen aika vielä huutaa päälle.
Mikä tää nykyinen keittiöpsykologiatrendi on, että tekijää ymmärretään mutta uhria ei sit millään? Pidä vaan olla entistä kiltimpi ja alistuvampi. Etkö akka takas vaan keittiöön ja olkoot hiljaa. Mahtavaa.