En käsitä unohtelijoita
Siis niitä ihmisiä, joilla unohtuu avaimet, työeväät tai puhelin kotiin vähän väliä. Hämmästyin, kun joku kertoi toisessa ketjussa, että hänellä on työpaikalla kaurahiutaleita siltä varalta, että eväät unohtuvat. Miten kukaan voi unohtaa eväät??
Kommentit (20)
Alappa pikkuhiljaa käsittämään!!!! Yhtä jos toista asiaa!
Tämä on samanluontoinen asia kuin myöhästelijät. Eli ei mitään kunnioitusta?
Norsut ei koskaan unohda, joten AP on...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on samanluontoinen asia kuin myöhästelijät. Eli ei mitään kunnioitusta?
Miten eväiden/avaimien/puhelimen unohtaminen on epäkunnioittavaa? Nuohan ovat harmituksia itselle, ei niinkään muille.
Unohtelu on vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta entäs nämä jotka hukkaavat koko ajan omaisuuttaan (ja joskus toistenkin)? Täyttä välinpitämättömyyttä. Yksi ex saattoi hankkia itselleen jotakin arvokastakin, ja sitten kadottaa sen ennen kuin ehtii edes käyttää sitä. Tai sitten kadottaa minun hänelle lahjaksi antaman vaatekappaleen heti ensimmäisellä käyttökerralla. Heille on normaalia, että tavarat vain unohtuvat jonnekin ja katoavat matkalle.
Joo ymmärretään, että enemmistöllä tällä palstalla olevista on vaikeuksia ymmärtää vähän kaikkea. Älyä kun ei ole, niin ei voi ymmärtää oikein mitään.
Sinulla on ihan hyvä pointti vaikka noin moni alapeukuttaa.
Hajamielisyyttä tai alkava muistisairaus. Sitten vielä huithapelit tai hällä väliä tyypit. Mulla on muistiongelmia jonkin verran mutta aina on avaimet olleet taskussa varmaan kyllä senkin takia että ovat housuissa kiinni. Simple ät thät.
Viimeksi olen hävittänyt avaimet joskus ehkä 15 vuotiaana ja siitäkin taitaa olla noin 30 vuotta. Jos siinä välissä olen ne unohtanut niin sitten olen unohtanut sen asian. Koska ei ole ollut ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Norsut ei koskaan unohda, joten AP on...
Kysymys on nyt varmaan jatkuvasta unohtelusta?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on samanluontoinen asia kuin myöhästelijät. Eli ei mitään kunnioitusta?
Kunnioitusta mitä kohtaan? Jos unohtaa omat eväänsä ja omat avaimensa? Itse ainakin unohdan kaiken siksi että olen ikuisesti kiireessä ja paniikissa ja kertaan mielessäni niitä toistakymmentä asiaa mitkä olisi pitänyt jo tehdä. Enkä ehdi kiinnittämään huomiota moisiin pikkuasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on samanluontoinen asia kuin myöhästelijät. Eli ei mitään kunnioitusta?
Kunnioitusta mitä kohtaan? Jos unohtaa omat eväänsä ja omat avaimensa? Itse ainakin unohdan kaiken siksi että olen ikuisesti kiireessä ja paniikissa ja kertaan mielessäni niitä toistakymmentä asiaa mitkä olisi pitänyt jo tehdä. Enkä ehdi kiinnittämään huomiota moisiin pikkuasioihin.
Eli ymmärrät niitä jotka on samanlaisia mutta et erilaisia?
Ihan helposti unohtuu, kun aamulla on täysi hässäkkä päällä, pitää muistaa 5 muun ihmisen päiväohjelma ja katsoa että heillä on kaikki mukana. Siinä voi helposti jäädä omat eväät eteisen pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on samanluontoinen asia kuin myöhästelijät. Eli ei mitään kunnioitusta?
Kunnioitusta mitä kohtaan? Jos unohtaa omat eväänsä ja omat avaimensa? Itse ainakin unohdan kaiken siksi että olen ikuisesti kiireessä ja paniikissa ja kertaan mielessäni niitä toistakymmentä asiaa mitkä olisi pitänyt jo tehdä. Enkä ehdi kiinnittämään huomiota moisiin pikkuasioihin.
Eli ymmärrät niitä jotka on samanlaisia mutta et erilaisia?
Sinua en kyllä nyt ainakaan ymmärrä. Mistä tommosen repäsit? En ymmärrä säntillistä koska itse unohtelen, vai? Ei minua kiinnosta mitä muut tekevät tavaroilleen, kunhan eivät ulise minulle siitä että itse unohtelen. Eihän se heille kuulu.
Sillä unohtelijalla voi olla päässä mielenkiintoisempia asioita. Kaikkien elämä ei pyöri jonkun eväsleivän ympärillä.
Heillä on kai erilainen suhtautuminen asioihin. Mulle on tarkkaa mitä syön ja että evästä varmasti on, ja menisin paniikkiin huomatessani ettei evästä ole. Nuo unohtelijat lienevät niitä, jotka ovat tottuneet että aina voi pyytää joltakulta toiselta eivätkä kuole tai tule pahoinvoiviksi, vaikkei kukaan omistaan antaisikaan.
Mulla oli nuorempana (aikuisena kumminkin) kaveri, jolle oli ihan normaalia alkaa junan jo liikkuessa kyselemään kanssamatkustajilta olisiko jollakulla heittää hänelle lippurahat kun rahaa ei ollutkaan tarpeeksi (ei ollut vielä nettilippuja ja älyluureja), tai pyydellä tuntemattomilta saisiko takkia lainaan kun kesäiltana tulikin kylmä. He luottavat siihen, että asiat aina jotenkin järjestyvät.