Mikä olisi paras ikäero lapsille, jos haluaa päästä helpolla?

Meillä ikäeroa lapsilla 1v 10kk ja on ollut todella hyvä ikäero.

ja en olisi uskonut miten rankkaa on...

ei muuten,mutta esikoinen kiusaa pienempää KOKOAJAN ja alusta asti näin on ollut.

Kyse ei ole huomiosta etc vaan tyttö on luonteeltaan vaikeampi (?)



et sitten vasta kannattaa tehä kun esikoinen on omatoimisempi ja ymmärtää vähän enemmän asioista,näin itse oisin toiminut jos en olisi tullut vahingossa raskaaksi.

Vaipatkin oli vain yhdellä kerrallaan :) Kaikki rattaat ja turvakaukalot pystyi suoraan antamaan toiselle, ei tarvinnut ostaa monia. Ja nykyisin leikkikin sujuu, kun sisko sattuu tykkäämään jostain syystä kovasti ison veljen örkeistä :)

Meillä tulee ikäeroa 7 vuotta ja nautin ihan hirveästi, kun tuo poika jo niin itsenäinen ja sitten saan vielä olla kotona ekaluokan ainakin.

ja TOSI helpolla pääsen. Esikoinen on omatoiminen kaikissa toimissaan ja pystyy hieman auttamaankin pikkuasioissa. Jaksaa seurustella vauvan kanssa vaikka kuinka ja vauva tietenkin rakastaa isomman seuraa. Ja kun esikoinen on jo noin iso, on hänellä omat kaverinsa ja mahdollisuus erilaisiin kerhoihin yms., joten kahdenkeskistä aikaakin jää vauvan kanssa.

Isompi on silloin saanut olla riittävän pitkään se pieni; osaa itse jo pukea, syödä, käydä vessassa, ja autella vauvan hoidossa, toimitella pikku kotiaskareita. Isompi osaa myös aidosti iloita vauvasta, ja vaikka toki mustasukkaisuuttakin saattaa esiintyä, on jo sen verran fiksu, että ymmärtää asioita ja osaa niistä keskustella. Ei kuitenkaan ole vielä koululainen, joten pääsee nauttimaan siitä että äiti on kotona, eikä tunne itseään syrjäytetyksi.

Itselläni on 5 vuotta ikäeroa pikkusiskooni ja se on varmaan aika hyvä ikäero. Ei ole mustasukkaisuutta ja 5-vuotias osaa osallistua jo tietyllä tapaa hoitoonkin ja osaa olla häiritsemättä esim. imetystä.

Esikoinen ei ollut mustasukkainen vauvasta mitenkään. En ole ollut väsynyt kertaakaan ja nyt kuopus on 1v5kk, taidan teini-iässä sitten kärsiä ;)



Tähän haluan kuitenkin lisätä, että kummatkin lapsemme ovat hyvä unisia ja sehän on todella tärkeää että ihminen saa nukkua!

jos ihan oikeasti haluaa helpolla päästä.

Niin en sitten tiedä, mitä kaikkea sanojat sillä tarkoittavat, mutta mua itseäni ei oo haitannut vaihdella kahden vaippoja, koska vaipanvaihto on musta jotenkin mukavaa. Ei siis haittaa, vaikka sitä on tuplasti.



Mutta ehkä sillä tuon vaipanvaihdon lisäksi tarkoitetaan muutakin, että kahdella pikkuisella on samaan aikaan kaikki muutkin pikkulapsen tarpeet, meillä esimerkiksi isompikin haluaa välillä, että äiti kantaisi sylissä, ja silloin on kurjaa, kun kädet ei riitä.



Ikäeroa 1v 8 kk.

on vajaa 2 vuotta ikäeroa ja olen kokenut sen myös aika raskaaksi. Tosin esikoinen on tempperamenttinen luonne ja uhmaa ja mustasukkaisuutta on ollut vaikka muille jakaa. Vauva taas ei ensimmäiseen 6 kk viihtynyt missään muualla kuin sylissä ja kun lahti liikenteeseen niin siitä alkoi loputon tappelu, jota on kestänyt kohta 2 vuotta. Itse ajattelisin, ilman kokemusta, että n. 4 vuotta voisi olla aika kiva ero.

Sitten isoveljeltä otettiin kokonaan vaippa pois

ja kyl toi vaipattaminen on vähiten vaikeeta,,,,, sehän on vaan mekaaninen sauoritus.... et en käsittäny tota argumenttia ollenkaan, mt meillä on kestovapat ollu aina käytössä et liittyy vissiin jotenkin tohon kertisten vaikeuteen?



mut leikkimielisesti: 20v olis sopiva ikäero :D

Kaksi vanhinta on alle 2 vuoden ikäerolla. Alku on kieltämättä rankkaa, mutta luulen, että joka ikäeron kohdalla alku on totuttelemista. Nyt kun ovat 4 ja 3 vuotiaita, ovat kuin paita ja peppu, jota on TODELLA MUKAVA katsella. Se pyyhkii mielestä kaikki ikävät ajat, kun näkee miten lapset keskenään touhuavat. Heistä on elinikäiset kaverit toisilleen. Nyt sitten saimme kolmannen lapsemme, joka on 1kk vanha ja saan kyllä häntä rauhassa hoitaa. Vanhimmista on niin seuraa toisilleen, etteivät ehdi olemaaan mustasukkaisia. Tykkäävät vain vauvasta kovasti. Olen todella tyytyväinen, että olemme saaneet lapsemme näin lyhyillä ikäeroilla. Tiedän sisaruksia, joilla 5 vuotta ikäeroa eikä ikinä mitään yhteistä tekemistä. Myös 3 vuoden ikäerossa voi esiintyä enemmän vauvaan kohdistuvaa kiusaamista ja ilkeyttä kuin alle 2 vuoden ikäerossa, sillä ei puolitoistavuotias osaa olla mustasukkainen. Ja kyllä sitä aina 2 lasta syliin mahtuu, kolmen kanssa on jo vähän haasteellisempaa :)

Ikäerolla ei ole väliä kun viet sen vanhemman lapsen hoitoon hakemaan virikkeitä.

Saat olla rauhassa vauvan kanssa kotona.

Hoidossahan voit toki pitää 7-17 niin pääset vielä helpommalla.

Käytä vielä isovanhempia hyväksi viikonloppusin ja vie vanhempi lapsi

heille hoitoon.

Mutta käytä ihmeessä ainakin tota virikehoitoa hyväksi.

Senhän takia sitä käytetään,että päästään helpommalla.

Rankkuus on usein (ei aina) korvien välissä, ja kiinni siitäkin miten utopistisia kuvitelmia vanhemmilla on vauva- ja pikkulapsi-ajasta.

maksimissaan 3 vuotta on hyvä ikäero, jos haluaa että lapset leikkivät yhdessä ja heillä on vanhempanakin jotain yhteistä. Jos ikäero on esim 5 vuotta niin kun lapset ovat esim 10 ja 5-vuotiaita ei ole mitään yhteistä kun ovat ihan eri asteella kehityksessä, samoin esim 15-ja 10-vuotiaat...

ja on kyllä loistava ikäero. Tosin meidän esikoisella on tosi voimakas hoivavietti ja hän nauttii taaperon kanssa olemisesta. Nuorempi on nyt vajaa kaksi vuotta. Mun mielestä oli ihanaa kun esikoinen oli kerhossa jne. niin olin vauvan kanssa kotona.

Esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 3.5v ja vauvavuosi h****tiä mustasukkaisuuttaan vanhemmille riehuvan esikoisen takia. Toisen ja kolmannen väli 1.5v. Vauva-aika on ollut helppoa vaikka keskimmäistä saikin vahtia melkoisesti.



Loppupeleissä helppous/vaikeus on lapsien luonteesta kiinni. Meillä tämä esikoinen on vieläkin haastavin ja työllistävin lapsi, vaikka on paljon pikkusisaruksia vanhempi.

uhma vauvan syntyessä, ei pysty vieläkään jättää hetkeksikään vahtimatta, vauva nyt 4kk.

Itselläni on " vasta" yksi lapsi, joka on ollut (ainakin tähän mennessä) helppo ja hyväntuulinen. Olen ajatellut paljon tätä ikäero-asiaa jo senkin tähden, että mieheni on todella vähän kotona ja lapsen hoito on täysin minun vastuullani. En halua ajaa itseäni loppuun ja alusta saakka olen suunnitellut sellaista 4 vuoden ikäeroa, jotta esikoinen olisi jo hyvin omatoiminen pikkuveljen/siskon syntyessä.



Kuitenkin lapsen hyväluontoisuuden takia olen alkanut harkita pienempää ikäeroa. Eikä se pidempi ikäero takaa helppoutta. Minulla ja siskollani on ikäeroa n. 4 vuotta, ja olimme jatkuvasti tukkanuottasilla. Olimme vain niin erilaiset, ettemme tulleet millään toimeen, joten suht suuri ikäero ei helpottanut äitimme elämää. Lapsen luonnetta ei voi ennustaa. Ikävä kyllä.