Onko oikeasti kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla ihan kamalaa?

Meillä ihan paras ikäero. Toistensa parhaat kaverit, teinejä jo. 

Se kahden vuoden ikäero on hankala siksi, että kaksivuotias on tosi pieni ja just hankalassa iässä luovuttamaan ensisijaisen paikan vauvalle. Mutta helpottaahan se sitten jossain vaiheessa.

Oikein hyvä ikäero ja ei yhtään kamalaa t. 4 lasta ja kaikilla n. 2v ikäero :)

Reipas kaksivuotta ikäeroa on todella hyvä. Riippuu tosin todella paljon esikoisesta ja miten hyvin hän on jo kehittynyt. Esikoiselle pystyy antamaan vielä tosi hyvin huomiota, kun vauva nukkuu paljon. Vuoden ikäero olisi ollut minulle kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä ikäero ja ei yhtään kamalaa t. 4 lasta ja kaikilla n. 2v ikäero :)

Kohteletko sitä vanhinta lasta kuin aikuista ja muut ovat äipän ikuisia vauvoja? On rankkaa olla tuollaisen katraan vanhin lapsi,  jos äiti vielä kaataa näiden "pienempien" murheet sen vanhimman niskaan. Erkaannuttaa sen vanhimman tehokkaasti lapsuudenkodistaan. 

Tämä asia riippuu kaikista teistä osapuolista sekä koko elämästä. Haasteellisinta lienee lasten kehityskohdat ja äidin sekä isän vastuullisuus sekä aktiivisuus kaikessa. Kannattaa ottaa se vastuu kunnolla ja keskittyä lapsiin seuraavat viisi vuotta oikein panostaen heihin. Nauttikaa elämästänne, lapset kasvavat niin kovin nopeasti kuitenkin. Tämä panostus tuottaa hedelmää tulevaisuudessa.

Se on todella julmaa sitä ensimmäistä lasta kohtaan. Miksi edes teet lapsia, jos et halua tarjota heille säällisiä kasvuolosuhteita?

Ei varmaan,nyrittihän vorno-pornanen kahta teiniä vuoden ikäerolla. Edustustilin kortti vinkui vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä ikäero ja ei yhtään kamalaa t. 4 lasta ja kaikilla n. 2v ikäero :)

Kohteletko sitä vanhinta lasta kuin aikuista ja muut ovat äipän ikuisia vauvoja? On rankkaa olla tuollaisen katraan vanhin lapsi,  jos äiti vielä kaataa näiden "pienempien" murheet sen vanhimman niskaan. Erkaannuttaa sen vanhimman tehokkaasti lapsuudenkodistaan. 

Oikein hyvin on meillä mennyt, lapset nyt 16v, 14v, 12v ja 9v. Älä sinä huolehdi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä ikäero ja ei yhtään kamalaa t. 4 lasta ja kaikilla n. 2v ikäero :)

Kohteletko sitä vanhinta lasta kuin aikuista ja muut ovat äipän ikuisia vauvoja? On rankkaa olla tuollaisen katraan vanhin lapsi,  jos äiti vielä kaataa näiden "pienempien" murheet sen vanhimman niskaan. Erkaannuttaa sen vanhimman tehokkaasti lapsuudenkodistaan. 

Ethän nyt sattumalta projisoi omia kokemuksiasi johonkin tuntemattomaan palstakirjoittelijaan...?

Vierailija kirjoitti:

Reipas kaksivuotta ikäeroa on todella hyvä. Riippuu tosin todella paljon esikoisesta ja miten hyvin hän on jo kehittynyt. Esikoiselle pystyy antamaan vielä tosi hyvin huomiota, kun vauva nukkuu paljon. Vuoden ikäero olisi ollut minulle kauhistus.

Lisäksi persoonallisuushaasteet sekä kaikki tuleva mistä ei voi ennalta koskaan tietää. Jos vauva nukkuukin vähän tai on väsymystä niin sekin tuottaa paljon haasteita siihen jaksamiseen arjessa. 

Kyllä sä pärjäät! Meille syntyi alle kolmessa vuodessa 3 lasta ja ollaan kaikki hengissä😉

Toivottavasti sinun suustasi ei koskaan pääse sellaisia sammakoita, kuin 'olet jo iso tyttö/poika'. Se kaksivuotias on vielä ihan pieni, avuton lapsi joka tarvitsee äitiään, vaikka äiti on kiirehtinyt hankkimaan itselle jo uuden lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Se on todella julmaa sitä ensimmäistä lasta kohtaan. Miksi edes teet lapsia, jos et halua tarjota heille säällisiä kasvuolosuhteita?

Itse koen julmempana sen, että vanhempani jättivät minut ilman sisaruksia. Ei vanhempi voi tietää, mitä lapsi ajattelee heidän tekemistään valinnoista myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sä pärjäät! Meille syntyi alle kolmessa vuodessa 3 lasta ja ollaan kaikki hengissä😉

Hengissä ehkä, mutta ei tuo voi miellyttävää elämää olla. 

Oli se välillä aika kamalaa. 2-vuotias on vielä aika tarvitseva ja toisaalta osaa myös ymmärtää olla mustasukkainenkin. Muistaakseni silloin lapsi on väkivaltaisimmillaan, joten valitettavasti vauvakin voi joutua kokemaan niitä puuskia. Mutta, kun alusta selviää, heistä voi tulla oikein hyvät kaverukset. 2 vuotta on kuitenkin niin pieni ikäero, että heitä kiinnostaa suht samat asiat samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä ikäero ja ei yhtään kamalaa t. 4 lasta ja kaikilla n. 2v ikäero :)

Kohteletko sitä vanhinta lasta kuin aikuista ja muut ovat äipän ikuisia vauvoja? On rankkaa olla tuollaisen katraan vanhin lapsi,  jos äiti vielä kaataa näiden "pienempien" murheet sen vanhimman niskaan. Erkaannuttaa sen vanhimman tehokkaasti lapsuudenkodistaan. 

Hyvä kommentti. Usein ajatellaan että lapsen tulisi kehittyä nopeasti pois toisten alta ettei tarvitse vaivautua tekemään mitään. Kun oppii nopeasti itsenäiseksi niin sitten helpottaa mutta se ei kannata sillä siitä koituu muunlaisia ongelmia. Lapsen tulee saada olla lapsi eikä pidä joutua ottamaan liikaa vastuuta tai itsenäistymään ja pärjäämään liikaa sekä liian aikaisin. Vastuuta huoltajille molemmille. Omat menot kannattaa unohtaa hetkeksi ja vain keskittyä niihin lapsosiin.

Meillä kaksi vuotta oli erittäin hyvä ikäero, ja lapsista tuli toistensa parhaat ystävät. Mutta persoonakysymyshän se aina myös on.

Mutta ensimmäiset vuodet pitää malttaa hoitaa molempia lapsia kotona, eikä lykätä isompaa päiväkotiin. Ja välillä pitää tietoisesti laittaa kaksivuotiaan tarpeet vauvan tarpeiden edelle, vaikka äidinvaisto muuta ehdottaisi.

Mulla on rankkaa "jo" yhden 2-vuotiaan, kovaa uhmaa osoittavan ja muutenkin voimakastahtoisen pojan äitinä. Olis täysi painajainen jos tässä olis vielä vauva vaatimassa osuutensa. Hattua nostan teille muille. Itse olen päättänyt että lapsiluku on tässä, jestas sentään jos noita voimakastahtoisia oliskin pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on todella julmaa sitä ensimmäistä lasta kohtaan. Miksi edes teet lapsia, jos et halua tarjota heille säällisiä kasvuolosuhteita?

Itse koen julmempana sen, että vanhempani jättivät minut ilman sisaruksia. Ei vanhempi voi tietää, mitä lapsi ajattelee heidän tekemistään valinnoista myöhemmin. 

Kokemuksella voin sanoa että jos huoltajasi olisivat sinun mielenmuutoksiasi kuunnelleet ja toimineet aina niiden mukaan niin olisit valittamassa täällä kuitenkin taas jotakin. Lapset eivät päätä aikuisten asioista ja moni tulee liian mustasukkaiseksi, sitä sisarusta ei vain saakaan palautettua vaikka sekin kiukuttaisi ja harmittaisi kun vauva valvottaa eikä saa nukuttua. Sitten se tulee myös kiusaamaan ja pilaa koko elämän.