Mielipiteitä. Saako vähävaraisella olla lemmikkiä?

Pitää miettiä mikä eläimelle on hyväksi

Jos on vaikea, parantumaton ja elämää suuresti hankaloittava sairaus, niin se hoito ei välttämättä tee enää eläimen elämästä hyvää, oli sitten rahaa hoitaa sitä tai ei

Lopetuspiikki voi joskus olla se inhimillisin vaihtoehto eläimen kannalta

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos hankit lemmikin, kun olit töissa ja avioliitossa. Sit sairastuit ja menetit työpaikan ja avioliiton. Nyt elät työttömänä yksinhuoltajana, mihin se vuosia sitten hankittu koira tai kissa pitäisi nyt laittaa? Eläimet elää vuosia ja elämä voi muuttua aika nopeastikin.

Jos pystyy tinkimään kaikista omista menoista ja säästää rahaa lemmikin sairauden varalle, niin hyvä. Jos puskurirahaa ei ole ja lemmikki sairastuu, eikä hoitoon saa mistään rahaa, eläin on lopetettava.

Tuolla kissalla oli synnynnäinen sairaus niin luonnossa olisi kuollut joka tapauksessa.  Mielisairas ajatuskin joku verensiirto kissalle! Haloo! Se on vaan eläin.

Ei pitäisi ottaa, jos ei ole varaa huolehtia. Mutta suht vähävaraisellakin voi olla varaa, riippuu niin paljon siitä, miten rahansa käyttää.

Laillisesti: saa olla, jos henkilöllä ei ole eläimen pitoon liittyvää kieltoa aiemmasta eläimen kaltoinkohtelusta.

Käytännössä: Jos henkilö kykenee ylläpitämään lemmikin taloudellisesti, myös eläimen mahdollisen sairastumisen varalta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, lemmikit lisää yleensä hyvänolon tunnetta. Mutta. Onko järkeä, jos rahat ei riitä ylläpitoon? 

Ja sitten kun ei ole rahaa kalliiseen eläinlääkäriin, aletaan tosiaan sepittää kaiken maailman syitä, kuten "lemmikki laskee verenpainetta ja pitää minut hengissä, minulla pitää olla kaveri" jne. kun ruikutetaan yhteiskuntaa maksajaksi. Kyllä otettaessa tietää, että sairauksia ja vaivoja alkaa tulla, mutta kummasti vaan ei ole siihen rahaa varattu jo ennakkoon. 

Moni  kyselee täällä koirien hintoja ja miettii mistä saisi rahaa pennun ostoon, mutta onkohan miettinyt jatkoa? Isoja koiria syötetään joillain ruuantähteillä, ja jalat menevät alta. Moni myös tarvitsee erikoisruokavalion, ja ne sapuskathan maksaa.

Jos kissan elimistö ei tuota valkosoluja, niin miten se verensiirrolla siitä kummenee kuin hetkellisesti. Tuossa tapauksessa minäkin lopettaisin kissani. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kissan elimistö ei tuota valkosoluja, niin miten se verensiirrolla siitä kummenee kuin hetkellisesti. Tuossa tapauksessa minäkin lopettaisin kissani. 

Alapeukuttaja! Kuljettaisitko sinäkin kivuliasta kissaasi kenties satoja kilometrejä eläinlääkärille (tässä tapauksessa Kuopiosta Helsinkiin), ehkä kuukauden välein. Siellä kissa rauhoitettaisiin ja annettaisiin verensiirto.  Ja taas sama rumba uudestana hetken päästä. Kissa ei tästä todennäköisestikään hyödy. Pelkkää rääkkäystä. 

Itselläni on mennyt pari tonnia rahaa kissojeni hammasongelmiin. Ja tullee vielä menemään.  Siitä ei ole kiinni. Tuohon touhuun en kuitenkaan lähtisi. Järki saa olla päässä.

Jokaisella pitäisi olla sen verran järkeä päässä, ettei ota lemmikkiä jos ei pysty kustantamaan sen aiheuttamia menoja. 

jos nostaa sentinkin tukia, niin ei saa!

Toki eläimen sairastumiseen ei aina itse voi vaikuttaa mikä on ymmärrettävää.

Toki myös jotkut ihmiset ostavat esim. pentuja jotka eivät ole terveystarkastettuja / tai ostavat jopa ns. peräkonttipentuja/ ulkonmaan tuonteja puutteellisilla papereilla / rescue koiria, joiden historiaa ei tiedetä ja millaisista risteytynyt (toki tarvittavat toimenpiteet lähtömaasta tautien osalta)/ tai sitten ei osata ymmärtää mikä vaikutus emän ja isän terveydellä on pentuihin esimerkkinä itse en ikinä ostaisi pentua jonka emällä/isällä on todettuna esimerkiksi atopia. Atopia on periytyvä ihosairaus jonka hoitaminen on kallista. Kuukauden välein on käytävä cytopoint pistoksella eläinlääkärissä eli kustannuksia tulee jo siitäkin. En haluaisi tietoisesti ottaa riskiä että pennullekkin olisi mahdollisesti periytynyt tämä atopia, siispä katsoisin pennun muista vanhemmista.

Kaikki ihmiset eivät ota välttämättä tälläisiä asioita huomioon.

Toki lemmikki voi sairastua vaikka mihin ja hoitoon vaikuttaa raha valitettavasti mutta myöskin hoitovaste sekä elämänlaatu sen jälkeen. 

Tässä asiassa ei ole yhtä ja oikeaa vastausta. Haukkuminen ja syyttäminen lemmikin omistajaa kohtaan ei ainakaan auta sitä eläintä millään tavalla kun mietitään ratkaisuja eläimen parhaaksi. Pahimmillaan eläin voi jäädä vaille hoitoa jos omistajaa ei enää näy/ näykkään eläinlääkäriin jos ammattietiikka on pettänyt jossakin vaiheessa.

Alapeukuttajat taitavat olla keskenkasvuisia, iältään tai henkisesti, eikä heillä ole kokemusta sairaista eläimistä. Aatetta löytyy senkin edestä.

Jos eläin on, se hoidetaan. Ikävämmissä tapauksissa hoitoa on se, että eläin lopetetaan. Jokaisen pitäisi kuitenkin ymmärtää, että ihan yleisissä jutuissakin kuten esim. eläinten hammasongelmissa kulut ovat suuret. Ovat todella yleisiä ja sellaisia ettei niihin aina hammasharja auta.

Itselläni on valkosolukatoa ja muita kivuliaita perussairauksia. Varaanko jo eutanasian?

Eli antaisit kissasi kärsiä, koska itselläsikin on kipuja. Mitä sillä väliä, että kissalle tarjotaan hoitoa, mistä ei ole  suuremmin apua.

En ole hankkimassa itselleni eutanasiaa siksi, että polvet ovat nivelrikon takia entiset. En silti kiusaa kissaani saman takia määräänsä enempää, jos lääkitys ei auta.

Saa. Käytännössä ei vain toteudu. Ellei tule joku vaihtoehtoinen eläinlääkäri, joka ei ota suuria maksuja ja ruokapankki laadukkaalla tarjonnalla. Tai sukulainen avusta. Systeemin muutos tms. Jos eläimellä olisi huonot olosuhteet tai omistaja juo, jätä ottamatta. 

En ota enää uudestaan, mutta 13 vuotta sitten en ajatellut olevani vähävarainen. Kissalla oli kuitenkin paljon hyviä vuosia, vaikka nyt sitten alkoi olla kunto sellainen että katsoin eutanasian parhaaksi. En tiedä olisiko se kissan hyvä elämä sitten paksummalla lompakolla pidentynyt vielä vai olisiko eläinlääkärikäynneistä ja mahdollisista hoidoista koitunut vain stressattu loppuelämä.

Vierailija kirjoitti:

En ota enää uudestaan, mutta 13 vuotta sitten en ajatellut olevani vähävarainen. Kissalla oli kuitenkin paljon hyviä vuosia, vaikka nyt sitten alkoi olla kunto sellainen että katsoin eutanasian parhaaksi. En tiedä olisiko se kissan hyvä elämä sitten paksummalla lompakolla pidentynyt vielä vai olisiko eläinlääkärikäynneistä ja mahdollisista hoidoista koitunut vain stressattu loppuelämä.

Samaan aikaan vanhempani ottivat hänen sisarensa. Heillä kai olisi ollut enemmän varaa eläinlääkärikäynteihin, mutta kun pitivät kissaa vapaana niin se elämä päättyi jo alle 2-vuotiaana.

Kotieläin auttaa mielenterveysongelmaista.

Saa jos on varaa huolehtia siitä, 

Ei saa! Suorittavan tason väen ja muiden loisten lemmikit tulisi hävittää tai antaa menstyjille!