Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen pariutumis avautuminen
11.05.2024 |
Mulla on ongelma. Oon mietiskellyt itseäni syvällisesti ja päätynyt kaivamaan kaikki traumani perisyyt esiin.
En osaa tutustua naisiin ja ongelma on moniulotteinen. Joskus ylä-asteella "seurustelin" yhden luokkalaiseni tytön kanssa. Siitä ei oikein tullut mitään. Tyttö oli ihastukseni varmaan ekasta ylä-asteen koulupäivästä lähtien. Tyttö halusi myös seurustella kanssani, mutta minua nolotti tämä lähestymisyritykseni häneen suunnattomasti. Itsevarmuuteni ei edes tuolloin riittänyt. Lyhyt suhteemme oli käytännössä vain tunnustaminen, että tykkäämme toisistamme. Koitin lähentyä, mutta se meni jollain tavalla niin awkwardiksi aina, etten itseasiassa edes koittanut. Tyttö taisi tuntea samoin. Joten ei mitään. Emme virallisesti ikinä eronneet. Myöhemmin tuo tyttö kertoi kaverinsa kautta, että hänellä on tunteita minuun edelleen. Itse olin jo päättänyt luopua koko ajatuksesta.
Tuo kokemus on seurannut minua tähän päivään saakka. Systemaattisesti kaikki naiset joista pidän, niin en pysty ottamaan heihin mitään kontaktia. Suhtaudun myös refleksinomaisesti kieltävästi heidän lähentymisyrityksiinsä.
No naisia on riittänyt tästäkin huolimatta. Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa.
Kuitenkin pystyn paremmin lähestymään naista, jos olen tuntenut tämän pitkään kaveripohjalta ja osaan aavistaa hänen reaktioitaan ja suhtautumistaan, mutta tälläinen kaveruus pitää jatkua yleensä puolisen vuotta, että voin luottaa tarpeeksi uskaltautuakseni mihinkään suhteen aloittamiseen. Seksuaaliseen tai romanttiseen.
Suurin osa suhteistani on alkanut toisen osapuolen aloitteesta ja yleensä jopa hyvin suorasta aloitteesta. Olen tullut lopputulokseen, että joko itsevarmuuteni on aina ollut erittäin huono, tai sitten minulla on jonkinlainen luottamusongelma, tai molemmat.
Varmaan tahtoisin sanoa, että tän tason ongelmia miehiltäkin löytyy naisen hankinnassa, että kannattaa ottaa huomioon.
Mies 31
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Hyvää itsereflektiota. Tilanteessa ei kuitenkaan muu auta kuin vain mennä epämukavuusalueelle. Eli lähestyä naisia rauhallisesti, mutta itsevarmasti. Lähestyminen kannattaa tehdä neutraaleissa tilanteissa ihmisten ilmoilla.
Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että kassajonossa tai uimahallissa mies tuijottaa intensiivisesti ja seuraa kuin hai laivaa. Eli jos näet kauniin/kiinnostavan naisen, niin sano jotain. Hiljaa ei ainakaan kannata tuijottaa.
N25
Tämä! Pelottavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa."
Tässä taas itselläni syy, miksei parisuhteet enää vähemmissäkään määrin kiinnosta. Kun muutamassa suhteessa päädyin juuri tuohon tilanteeseen, eli en selkeästi ollut se ykkösvalinta. Ja se kyllä tulee rivien välistä ilmi, nuorena huonossa itsetunnossa yritin siitä huolimatta olla se hyvä tyttöystävä. Seuraavan vastaavan suhteen katkaisin todeten, että ehkä parempi toisen nyt jatkaa sen paremman etsintää.
Joskus.. käy silleen, että se toinen vaihtoehto onkin paras vaihtoehto. En oo ikinä ollut kenenkään naisen kanssa onnellisempi, kuin erään "toisen vaihtoehdon kanssa". Itseasiassa miten sitä voi tietää kokeilematta, kuka lopulta on se paras.
Mulla oli jo paras niin voi
Onko tämä kommentti ap:lta? Onko sinulla vielä joku eksäkin jonka perään haikailet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari ap:n kaltaista miestä. Erittäin hyvännäköisiä ja heidän käytöksestään huomaa, ettei heidän ole koskaan tarvinut tehdä mitään naisen saamisen eteen. Sitten jos kohtaavatkin naisen, joka ei ole niin päällekäyvä, heistä huomaa hämmennyksen, kun pelkkä ulkonäkö ei enää riitäkään naisen sytyttämiseen. Menevät ihan puihin eivätkä osaa tehdä mitään, kun ei heidän ole ikinä ennenkään tarvinut, naiset ovat aina hoitaneet aloitteet.
Moro kilttimies
Ihan kuule nainen olen, ja tällaisia miehiä kohdannut.
Vierailija kirjoitti:
No naisia on riittänyt tästäkin huolimatta. Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa.
Eli suostut suhteeseenkin miellyttääksesi toisia, et niinkään itseäsi ja itseinho kasvaa, kumppani huomaa sen ja tulee ero?
Mistä miellyttämisen tarve kumpuaa? Ihan ensin kannattaa opetella olemaan yksin. Älä täytä jokaista hetkeä somella, kavereilla, parisuhde toiveilla. Onko sinun perheessä tai kaverisuhteissa ollut jotain että olet kokenut jääväsi huomiotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa."
Tässä taas itselläni syy, miksei parisuhteet enää vähemmissäkään määrin kiinnosta. Kun muutamassa suhteessa päädyin juuri tuohon tilanteeseen, eli en selkeästi ollut se ykkösvalinta. Ja se kyllä tulee rivien välistä ilmi, nuorena huonossa itsetunnossa yritin siitä huolimatta olla se hyvä tyttöystävä. Seuraavan vastaavan suhteen katkaisin todeten, että ehkä parempi toisen nyt jatkaa sen paremman etsintää.
Joskus.. käy silleen, että se toinen vaihtoehto onkin paras vaihtoehto. En oo ikinä ollut kenenkään naisen kanssa onnellisempi, kuin erään "toisen vaihtoehdon kanssa". Itseasiassa miten sitä voi tietää kokeilematta, kuka lopult
Vai että haikailen.. Oon realisti. Kärsin jo kuusi vuotta erosuruja, pitäiskö sun mielestä ottaa uusi kiekka? Eiks sun mielestä ois mielekkäämpää vaikka edetä johonkin siitä pisteestä?
Älä käsitä väärin, oon herkkä persoonallisuus. Voisit osoittaa jotain samaistumistaitoja, tää on kun puhuisi ylilaudan jonnelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari ap:n kaltaista miestä. Erittäin hyvännäköisiä ja heidän käytöksestään huomaa, ettei heidän ole koskaan tarvinut tehdä mitään naisen saamisen eteen. Sitten jos kohtaavatkin naisen, joka ei ole niin päällekäyvä, heistä huomaa hämmennyksen, kun pelkkä ulkonäkö ei enää riitäkään naisen sytyttämiseen. Menevät ihan puihin eivätkä osaa tehdä mitään, kun ei heidän ole ikinä ennenkään tarvinut, naiset ovat aina hoitaneet aloitteet.
Moro kilttimies
Ihan kuule nainen olen, ja tällaisia miehiä kohdannut.
Okei. Selvästi todella huonosti on mennyt. Ei kannata seurustella miehen kanssa, joka ei arvosta sinua. Se on itsepetosta ja siitä maksaa kalliin hinnan katkeruuden muodossa. Usko minua, tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa."
Tässä taas itselläni syy, miksei parisuhteet enää vähemmissäkään määrin kiinnosta. Kun muutamassa suhteessa päädyin juuri tuohon tilanteeseen, eli en selkeästi ollut se ykkösvalinta. Ja se kyllä tulee rivien välistä ilmi, nuorena huonossa itsetunnossa yritin siitä huolimatta olla se hyvä tyttöystävä. Seuraavan vastaavan suhteen katkaisin todeten, että ehkä parempi toisen nyt jatkaa sen paremman etsintää.
Joskus.. käy silleen, että se toinen vaihtoehto onkin paras vaihtoehto. En oo ikinä ollut kenenkään naisen kanssa onnellisempi, kuin erään "toisen vaihtoehdon kanssa". Itseasiass
Sille oli ihan syykin miksi kysyin. Mutta siinä vaiheessa kun minua verrataan ylilaudan jonneen, totean, että nyt on aika poistua keskustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No naisia on riittänyt tästäkin huolimatta. Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa.
Eli suostut suhteeseenkin miellyttääksesi toisia, et niinkään itseäsi ja itseinho kasvaa, kumppani huomaa sen ja tulee ero?
Mistä miellyttämisen tarve kumpuaa? Ihan ensin kannattaa opetella olemaan yksin. Älä täytä jokaista hetkeä somella, kavereilla, parisuhde toiveilla. Onko sinun perheessä tai kaverisuhteissa ollut jotain että olet kokenut jääväsi huomiotta?
Nyt käsität aivan väärin. Oon rakastanut jokaista naista jonka kanssa olen seurustellut. Miellyttämisen tarve? Kyllä allekirjoitan sen. Kuten olen sanonut olen ollut kuusi pitkää vuotta yksin, mutta en ole enää ihan sujut sen kanssa.
Perheessä on ollut kaiken näköistä, mulla on hyvä ja tukeva perhe joka välittää, mutta oot oikeassa että mut on kasvatettu kyllä eri tavalla. Mua on vaadittu onnistumaan, oppimaan ja elämään kunnollisesti. Se ei ole käynyt ihan kivuitta, sen mä voin sanoa. Kaverisuhteet on olleet aika laajat. Hyviä kavereita, huonoja kavereita. Onhan noita, en osaa sanoa tarkkaan, mutta voi olla jotain hylkäämisen kokemuksia siihen liittyen. Voi olla, että se on luonut pohjaa miellyttämisen tarpeelle. Siinä olet ehkä oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa."
Tässä taas itselläni syy, miksei parisuhteet enää vähemmissäkään määrin kiinnosta. Kun muutamassa suhteessa päädyin juuri tuohon tilanteeseen, eli en selkeästi ollut se ykkösvalinta. Ja se kyllä tulee rivien välistä ilmi, nuorena huonossa itsetunnossa yritin siitä huolimatta olla se hyvä tyttöystävä. Seuraavan vastaavan suhteen katkaisin todeten, että ehkä parempi toisen nyt jatkaa sen paremman etsintää.
Joskus.. käy silleen, että se toinen vaihtoehto onkin paras vaihtoehto. En oo ikinä ollut kenenkään naisen kanssa onnellisempi,
No, anteeksi jos tulin loukanneeksi sinua. Viestittelysi on vain niin aggressiivista vailla mitään samaistumista, saati että osaisit perehtyä kirjoittamaani. Olen maininnut jo aiemmin nuo asiat joita kysyt. Joten minun on hieman hankala erottaa tuota muuksi kuin nälvimiseksi. Pahoittelut erehdyksestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa."
Tässä taas itselläni syy, miksei parisuhteet enää vähemmissäkään määrin kiinnosta. Kun muutamassa suhteessa päädyin juuri tuohon tilanteeseen, eli en selkeästi ollut se ykkösvalinta. Ja se kyllä tulee rivien välistä ilmi, nuorena huonossa itsetunnossa yritin siitä huolimatta olla se hyvä tyttöystävä. Seuraavan vastaavan suhteen katkaisin todeten, että ehkä parempi toisen nyt jatkaa sen paremman etsintää.
Joskus.. käy silleen, että se toinen vaihtoehto onkin paras vaihtoehto. En oo ikinä ollut kenenkään naisen kanssa onnellisempi, kuin erään "toisen vaihtoehdon kanssa". Itseasiass
Sori, en vähättele herkkyyttäsi, mut juuttuminen exän haikailuunhan sopii hyvin kuvaan... on auttanut sua sen jälkeen välttelemään taas rakkautta, palvelee sun strategiaa. Ihan siis nimimerkillä itsekin tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa välttelevä kiintymyssuhde. Liittyy lapsuustraumoihin.
Jep. Counter dependency. Tuttu käsite. On sitä tullut itseään diagnosoitua.
Niin tai Avoidant attachment style. Näitäkin on Dismissive Avoidant ja Fearful Avoidant.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No naisia on riittänyt tästäkin huolimatta. Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa.
Eli suostut suhteeseenkin miellyttääksesi toisia, et niinkään itseäsi ja itseinho kasvaa, kumppani huomaa sen ja tulee ero?
Mistä miellyttämisen tarve kumpuaa? Ihan ensin kannattaa opetella olemaan yksin. Älä täytä jokaista hetkeä somella, kavereilla, parisuhde toiveilla. Onko sinun perheessä tai kaverisuhteissa ollut jotain että olet kokenut jääväsi huomiotta?
Nyt käsität aivan väärin. Oon rakastanut jokaista naista jonka kanssa olen seurustellut. Miellyttämisen tarve? Kyllä allekirjoitan sen. Kuten olen sanonut olen ollut kuusi pitkää vuotta yksin, mutta en
Anteeksi, mutta vähän nyt epäilen tuota rakastamista. Ihan sillä perusteella kun olet kertonut, etteivät he olleet mitään ykkösvalintoja.
Ex-puolisonikin kertoili rakastavansa, mutta samaan aikaan meidän yhteinen aika tuli vasta kaiken muun jälkeen, ja vähän väliä rivien välistä lipsautti minkätyyppiset naiset olisi kiinnostavampia. Mitään minulle tärkeää ei koskaan huomioitu, syntymäpäivänikin oli kuin mikä tahansa päivä siitä huolimatta, että olin kertonut toivovani muistamista vaikka kukilla.
Lopulta luovutin itsekin. Ei kiinnostanut enää vuosipäivät, eikä mikään muukaan. Siitä se alamäki kohti eroa alkoikin. Sai ex siitä onneksi sitten hyvän syyn erota, kun kanssani elämä oli kurjaa ja ankeaa.
Hei Ap,
Lueskelin jotain vastauksia tässä ketjussa... mutta en vaan jaksanut... niistä mitä luin sain sellaisen käsityksen, että sinulla voisi olla kunnon-maalaispoika-komia-peräkamarinpoika-ongelma... Jos keskustelisimme niin saisin ehkä tähän asiaan selvyyden. Minulla olisi siihen mahdollisesti terapiamuoto, joka sopii köyhänkin maalaispojan kukkarolle eli melkein 'ilmainen' jos mikään voi olla täysin ilmaista...
Siihen kunnon-maalaispoika-komia-peräkamarinpoika-ongelmaan liittyy se nykyaikainen ongelma että naiset eivät enää ole mitään navettapiikoja sun muita vaan sekä nämä piiat että rengit ovat kaikki muuttaneet kaupunkeihin ja heistä tullut hienohelmoja, stadin friiduja ja miehistä pukumiehiä ilma krakaa tai krakalla, en tiedä... miten maalaispoika voisi osata sellaisia sitten kohdella 'oikein'... heidän käytöstään ei voi edes aavistaa kun ei tunne heidän nykyistä maailmaansa... Ja onhan se niin että jos maalaispoika ryhtyy pukumieheksi ja sijoittajaksi johonkin pörssiin ja ajaa autolla joka on pippelinjatke niin ei semmosia ymmärrä noi nykyajan oikeita rouvia eli noita kaupunkiin ilmestyneita stadin fiiduja esittävät tai jotain...
Sinulla on sitten sekin ongelma että jos yrittäisit ottaa yhteyttä ylöspäin, noin niin kuin taivasta kohti... eli johonkin maalaiskartanoiden tai pappiloiden mamselleihin niin eihän sekään onnistu kun ne kaikki on syrjäytetty ja varastoitu nykyajan ilotaloihin... sieltäkö maalaispoika-peräkamarinpoika sellaisia lähtis hakemaa??? Enpä usko... luulen enemmän että maalaispoika-peräkammarinpoika vain ajattelee että kyllä routa porsaan kotiin ajaa... Mutta ei!!! Heidän asemansa on olla seksiorjia tavalla tai toiselle - koska eivät ole mitään työjuhtia vaan ehkäpä vähän nätteyteen kallistuneita... vaikka se ei ole oma valinta...
Tämä kaikki on nyt terapiakysymys... uusien tuulien pitää alkaa puhaltaa ihan aivoihin saakka... Ongelma on se että kukaan ei vielä ole erikoistunut näihin probleemiin vaan ne ovat tiedossa vain hyvin harvalla... Minulla olisi siis terapiamuoto näihin ongelmiin? Haiseeko jotenkin sinun probleemilta???
OTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ vaikka jollain preepeidillä... ei WhatsApillä niin aletaan selvittää sun elämäsi soppaa ja soopaa... Kannatta unohtaa kakki naiset ja ruveta vaan selipaattiin... P.S. Älä lähettele minkäänlaisia naku- tai elinkuvia... ne ovat vain pelkkä red fläg ja kuuluvat alamaailmaan... jota nykyään varmaan kohtaat kaikkialla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nolo suomalaismies ja kuvittelet itsestäsi liikoja.
Yksikään supermalli ei ole kiinnostunut kaltaisistasi.
Mitä tarkoittaa " naisia on riittänyt tästäkin huolimatta. Tosin lähtökohtaisesti varmaan yksikään heistä ei ole sellainen, jonka kanssa alunperin halusin parisuhteen. Olen silti oppinut pitämään näistä naisista ajan kuluessa."? Että ootko seurustellut naisten kanssa, joista et edes aluksi pidä, kun nainen on tullut iskemään? Miksi? Jotta olis vaan joku? Miten olet kohdellut näitä naisia kun et ole pitänyt heistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sen aloitteen jälkeen, ap? Miten nää sun ongelmat vaikuttaa suhteessa? On jotenki hankala uskoa, et esim. just estyneen ja ittensä liian vakavasti ottavan ihmisen kaa sais luotua tasapainoisen suhteen. Tarkoitus ei oo ilkeillä, mut haluaisin painottaa, et sen aloitteen jälkeenhän se suhteen luominen alkaa, ja se taas vaatii kypsyyttä ja tervettä itseluottamusta kehittyäkseen sellaiseks, et siinä olis molempien hyvä olla.
Onks tälläsiä suhteita olemassa? Mä luulen, että niitä on jossain elokuvissa tai tv sarjoissa.
No luetellakseni ongelmia, joita itsellä henkilökohtaisesti huomaan olevan, on mustasukkaisuus ja liiallinen kiintyminen. Tiedostan, että ne ovat ongelmia, ehkä sellaisia mistä ei varmaankaan ikinä pääse eroon. Enkä yhtään ihmettele kaiken kokemani jälkeen, mutta se on eri tarina.
Ei millään pahalla, mutta en ole eläessäni seurustellut y
"Ei millään pahalla, mutta en ole eläessäni seurustellut yhdenkään tasapainoisen naisen kanssa. En oo ihan varma onko sellaista olemassa."
Tasapainoiset löytää toisensa ja epätasapainoiset toisensa. Tasapainoinen harvoin ottaa epätasapainoista. Voi johtua siitä. Eli katse peiliin vaan.
Alue: Aihe vapaa
Moro kilttimies