Te, joilla on paniikkihäiriö tms, miten puolisonne suhtautuu asiaan?

Tukee ja ymmärtää. Vuosien varrella oppinut mikä on paras tapa auttaa minua, jos kohtaus yllättää.

Vierailija kirjoitti:

Tukee ja ymmärtää. Vuosien varrella oppinut mikä on paras tapa auttaa minua, jos kohtaus yllättää.

Tulee kyllä paha mieli tästä. Oma puolisoni ärsyyntyy ja nolostuu. Hänen mielestään kaikki katsovat, kun itse yritän rauhoittua (en huuda, en itke, en päästä ääntäkään).

Joskus kotona hän huutaa, jos jäädyn kun pitää lähteä jonnekin missä koen, että joudun ponnistelemaan että olisin normaali ja kelpaisin muille. Ap

Up

Olen itse ihan sinkku, mutta joudun asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen sukulaiseni kanssa. Sukulaisillani itsellään on vaikka mitä diagnooseja, joihin aina vetoaa. Sitten ei voi kuitenkaan ymmärtää ahdistuspaniikkiani, kovaa ahdistustani, aistiyliherkkyyksiäni, valonarkuuttani, sosiaalisten tilanteiden pelkoani, kuormitustani ja traumojani ja pitää näitä vain tekosyynä ja laiskuutena. Varsinainen diagnoosini on toki autismikirjo, enkä muita diagnooseja ole saanut. Nyt kun vielä vaihdevuosioireeni ovat selkeästi alkaneet ovat nämä muutkin oireet selvästi pahentuneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ihan sinkku, mutta joudun asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen sukulaiseni kanssa. Sukulaisillani itsellään on vaikka mitä diagnooseja, joihin aina vetoaa. Sitten ei voi kuitenkaan ymmärtää ahdistuspaniikkiani, kovaa ahdistustani, aistiyliherkkyyksiäni, valonarkuuttani, sosiaalisten tilanteiden pelkoani, kuormitustani ja traumojani ja pitää näitä vain tekosyynä ja laiskuutena. Varsinainen diagnoosini on toki autismikirjo, enkä muita diagnooseja ole saanut. Nyt kun vielä vaihdevuosioireeni ovat selkeästi alkaneet ovat nämä muutkin oireet selvästi pahentuneet.

Voimia sinulle! Ikäviä oireita, tiedän kokemuksesta.