Lue keskustelun säännöt.
Kirja, jonka loppu on yllättänyt?
10.05.2024 |
Mitä sellaisia kirjoja olet lukenut, joiden loppuratkaisu on yllättänyt?
Itselläni tulee mieleen ainakin Stephen King:in Musta Torni-kirjasarjan viimeinen osa. Samoin Boynen Poika raidallisessa pyjamassa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Dostojevski: Idiootti. Ensin satoja sivuja tylsää liirumlaarumia, viimeinen satanen ... noh - ehkä tykitys on hieman yliampuva, mutta vauhdikas ainakin.
Hienoa todella, että olet tuon klassikon lukenut. 100 pointsia sinulle, kuka sitten oletkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J.P. Koskisen Ystäväni Rasputin. Mahtava kirja muutenkin, mutta viimeiset lauseet tekivät ihan siitä erityisen
Kuningas Salomon kaivokset. Kuvittelin erilaisen lopun.
Minusta Musta torni lässähti niin pahasti viimeisissä osissa, että loppu olisi melkein millaisena vaan ollut positiivinen yllätys. Mutta oli hämmentävän hyvä loppu siihen nähden, että kolme kirjallista joutui lukemaan ihan kajahtanutta menoa. Jotenkin tuntuu, että loppu oli hioutunut Kingin mielessä paljon kauemmin kuin ne löperöt loppukirjat. Ja huom! Siis todella rakastin ensimmäisiä osia! Callan susista lähtien suunta oli ihan outo
Ei loppu, mutta aika monet käänteet kyllä, mukaanlukien sen viimeksi ilmestyneen kirjan loppu: Tulen ja jään laulu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on jäänyt mieleen yks dekkarisarja, jonka kirjoittaja tunnettu Patricia Higsmith.
Kysymys on Tom Ripley hahmosta.
Kun luin eka osan kirjasta, jäin suu auki ihmettelemään.
Usein dekkareissa, lähes aina, paha saa palkkansa, ja pahiin tekijä, yleensä murhaaja jää kiinni.
Näin ei ollut Tom Ripleyn kanssa, Hän jatkoi elämäänsä, useissa kirjailijan srvidsa teoksissa.
Ihan helvetin hyvä dekkari-kirja sarja.
Todella parasta psykologista jännitystä ja kerrontaa, mitä olla voi.
Just nyt Netflixessä pyörii, kirjan eka osan tarina, tästä kirjan hahmosta Tom Ripleystä.
Mielståni Higsmithin dekkarit ovat dekkarit ovat samaa luokkaa, toisen psykologistisien dekkateiden kanssa, jotka on kirjoittanut Ruth Rendel.
Suosittelen lämpimästi kaikille, psykologisisteb dekkateiden ystäville.
Thomas Harrisin Hannibal. Kirjan loppu pilasi kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on jäänyt mieleen tuo Tom Ripleystä kertova ensimmäinen jännityskirja.
Noin vaan elämä jatkui, Kaikkinensa. Ei todellista epäiylä syyllisestä. Tai muuta sellaista.
Silloin en vielä tiennyt, että Tom Ripleyn tarina, psyykkoottisena henkilönä jatkuu.
Erinomainen kirja sarja, psykopaatista joka sairaaloisillella valehtehtelulls ja käytöksellään, pystyy pettämään valtavan määrän, erilaisia ihmisiä. Myös koulutettuja, rikkaita ja jopa aatelisia.
Siiri Nikulainen: Aalto vapaa välkkyilee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on jäänyt mieleen tuo Tom Ripleystä kertova ensimmäinen jännityskirja.
Noin vaan elämä jatkui, Kaikkinensa. Ei todellista epäiylä syyllisestä. Tai muuta sellaista.
Silloin en vielä tiennyt, että Tom Ripleyn tarina, psyykkoottisena henkilönä jatkuu.
Erinomainen kirja sarja, psykopaatista joka sairaaloisillella valehtehtelulls ja käytöksellään, pystyy pettämään valtavan määrän, erilaisia ihmisiä. Myös koulutettuja, rikkaita ja jopa aatelisia.
Niin no, olet oikeassa. Mutta Tom Ripley on fantasiaa . Mielikuvitus hahmo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dostojevski: Idiootti. Ensin satoja sivuja tylsää liirumlaarumia, viimeinen satanen ... noh - ehkä tykitys on hieman yliampuva, mutta vauhdikas ainakin.
Hienoa todella, että olet tuon klassikon lukenut. 100 pointsia sinulle, kuka sitten oletkin!
Ihmeellinen asenne. Dostojevskit on klassikoita koska ne on erittäin hyvin kirjoitettuja kirjoja ja väittäisin jopa että helposti luettavia. Rikos ja rangaistus esim. on erittäin hyvä masentuneisuuden kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on jäänyt mieleen tuo Tom Ripleystä kertova ensimmäinen jännityskirja.
Noin vaan elämä jatkui, Kaikkinensa. Ei todellista epäiylä syyllisestä. Tai muuta sellaista.
Silloin en vielä tiennyt, että Tom Ripleyn tarina, psyykkoottisena henkilönä jatkuu.
Erinomainen kirja sarja, psykopaatista joka sairaaloisillella valehtehtelulls ja käytöksellään, pystyy pettämään valtavan määrän, erilaisia ihmisiä. Myös koulutettuja, rikkaita ja jopa aatelisia.
Niin no, olet oikeassa. Mutta Tom Ripley on fantasiaa . Mielikuvitus hahmo!
Joo, totta kait on. Siitä ei kahta sanaa. Nyt on kyse ap:n aloituksesta, jossa kysytään, minkä kirjan loppu on ollut yllätättåvä.
Muun muuadda itselleni, nuoreana dekkari kirjallisuuden fanina, eka Tom Ripley kirja oli silmiä avaava. Luin sen englanniksi lukioaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dostojevski: Idiootti. Ensin satoja sivuja tylsää liirumlaarumia, viimeinen satanen ... noh - ehkä tykitys on hieman yliampuva, mutta vauhdikas ainakin.
Hienoa todella, että olet tuon klassikon lukenut. 100 pointsia sinulle, kuka sitten oletkin!Ihmeellinen asenne. Dostojevskit on klassikoita koska ne on erittäin hyvin kirjoitettuja kirjoja ja väittäisin jopa että helposti luettavia. Rikos ja rangaistus esim. on erittäin hyvä masentuneisuuden kuvaus.
Joopa, toki olet oikeassa. Vaan nukyisin periskouissa, eikä myödkään lukioidsa, ole pakollista lukea tiettyjä maailman kirjallisuuden klassikoita.
Yliopisisto-opinnoissa kirjallisiuusopinnoidsa voi olla toisin.
Perruskoulussa ja lukioissa nykyisin, oppilas saa itse valita, mitä ja millaisem kirjan hän valitsee esseensä.
Tai kenestä aikakauden kirjailista hän esiyelmän pitää.
Venäjä on toki arvosyettu ja kuuluisa kirjallisuudesta, taiteesta ym:sta.
Mutta näinä aikoina 2024 Suimessa on jopa harvimaisys, jotta joku nuori lukiolainen vapaaehtoisesti lukee jonkun lährs tuhat sivuisen teoksen, esitelmäänsä varten.
Eti asia kokonaan on himolukijat. Ja kirjallisuuden harrastajat. Je lukevat laajasti ja keskustelevat kirjoista lukupiireissään, tai muiden kirjallisuutta harrastavien kanssa.
Nyky peruskoululainen tuskin kykenee lukemasn parisataa sivuisen kirjan.
Lukiolainen saa itsekin saa valita, minkä ns. pakollosen kirjam lukaisee.
Harvemmalla lukiolaisella se pakollimem kirja on: Moni sata sivuinen venäläinen klssiikp kirja. Entisissä lukioidsa oli.
Ei enää vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The other boleyn Girls. Yllätyin surullisesta lopusta.
Nyt heräsi kiinnostus lukea tuokin kirja. Kiitos vinkistä.
Tämä on pitkästä aikaa, mielenkiintoinen ketju tällä palstalla.